en kauaan sua katsonut saanut, nyt mua itkettää- sä olit sen hetken siinä, niin tärkeää kun sain sun vierelläs olla, mitä pahaa olen maailmalla tehnyt etten antsaitse rakkautta, tuodaan lähelle ja viedään pois, voiko raaempaa enää olla? miten ihminen murtuu omien kyynelien seassa kun kokee rakkautta turhaan, sitä ei voi sanoin kuvailla- joten sitä ei ole olemassa....................................................................
Miten kertoisin tän sulle pienokainen
enuskorakkauteen
13686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä aloin uskoa rakkauteen, kun löysin hänet. Meidät revittiin erilleen, mutta rakkaus on ja pysyy.
Sin jäi kaik. Kaik o mänt!
itsesäälissä vellova marttyyri.
Sun pizzas muni Sun Munas. Näköjään. ;)
kertonut sille toiselle tunteistasi. Ties vaikka saisit mahdollisuuden rakkauteen, jos kertoisit.
Usein syy omissa teoissa ja käytöksessä
Kannattaa arvostaa, kohdella hyvin ja huomioida toista arjessa jos toisen elämääsi olet saanut.
Itse olen päättänyt suhteita useampia siksi että olen kokenut olevani kuvioissa ylimääräinen.
Ex-avoni piti minua aivan itsestään selvyytenä. Hän laittoi kaverit, harrastukset ja muut menot minun ja suhteemme edelle. Laiminlöi suhdettamme. Eikä hän välittänyt välittää tilanteesta moneen vuoteen kunnes heräsi siihen tilanteeseen että tajusi että olin päättämässä avioliittoamme ja suhdettamme. Sit kyllä tuli kiire huomioida minua ja yhtäkkiä halusi kauheasti raivata meille kahdelle aikaa... alkoi tiedusteleen mitä mietin ja ajattelen mistäkin ja mitä mulle ylipäätään kuuluu ja millaisia tunteita minulla on hänestä, suhteesta. Yhtäkkiä mulla olikin kauheasti väliä. 3 kuukautta ennen kuin päätin suhteemme. Olin kyllä jo aikaisemmin heittänyt ajatusta ilmoille ääneen riidassa et oisko parempi vaan erota..
Se kai sit alkoi tajuaan et todella mietin sitä ja ymmärsi et nyt alkaa oleen paha tilanne..
Olin ollut ennen sitä jo 4-5 vuotta täysin sivuutettu. Itsestäänselvyys jonka olemassa olo oli selviö.
Monesti niiden vuosien aikana sanoin ex-avolle että on asioita jotka käväsee hänen elämässään vain hetken hänen elinvuosinaan ja on asiota jotka pysyy pidempään ja harrastukset sekä ystävät varmasti pysyy pitkään ja ehkä koko elämän mut tää tyttöystävä ja avovaimo/kihlattu joka tässä nyt on ei välttämättä ole tässä läpi hänen elämänsä. Suhteet kun ei useinkaan ole eliniän mittaisia. Ei varsinkaan se ihan ensimmäinen suhde.
Kannattaa oikeasti huolehtia suhteesta ja tajuta että suhde on kuin kasvi joka kuihtuu ja kuolee jos sitä ei hoida.
Minun avioliitolle kävi niin ja joillekin muillekin suhteen aluille..
Kuolemalle menettäminen on sitten aivan eri juttu. Sille nyt ei itse mitään mahda.
Tässä piilee viisauden ydin: kannatta kunnioittaa toisia ihmisiä ja jos joku tarvitsisi apua, tai sille näyttää, niin yrittää auttaa sitten.
Kerrassaankin huvittavia keskusteluja on ollut taaskin palstalla... kuvajuttu oli kovajuttu, nyt tuli metsäjuttu :D
oman lapsen menettäminen on raskainta, mitä ihminen voi kokea. Jaksamista sinulle lapsesi menettänyt. <3
Ei se mitään lasta oo menettäny, vaan kauppaketjun turvakamerankyyläysoikeudet. ;)
Sydämmein itkee verta nyt puolestaan :D
Ohan sulla toisten peltilaatikoita, mistä neki sydämet on peräsin. ;)
Itkemme sitten siis digitaalisen valvontakameran pikseli kerrallaan hänen lastaan :D
Itkemme itkemme niin :D