Deroralle ja muillekin?

Erottentiinko ihmisiä 70-luvulla väärän syyn takia paljonkin? Entä osaisiko joku arvioda yhtään erotettujen lukumaarää noin? satoja? tuhansia?

Kysymyksiä? kirjoitti:

Erottentiinko ihmisiä 70-luvulla väärän syyn takia paljonkin? Entä osaisiko joku arvioda yhtään erotettujen lukumaarää noin? satoja? tuhansia?

Olen nähnyt arvion että erotettuja oli n. 200-300. Määrä jäi siis loppujen lopuksi melko pieneksi, mutta tilapäisesti se on ollut suurempikin. Suurin osa "sidotuista" yleensä "pehmeni" muutaman kuukauden kuluessa ja palasi takaisin.

arvio kirjoitti:

Olen nähnyt arvion että erotettuja oli n. 200-300. Määrä jäi siis loppujen lopuksi melko pieneksi, mutta tilapäisesti se on ollut suurempikin. Suurin osa "sidotuista" yleensä "pehmeni" muutaman kuukauden kuluessa ja palasi takaisin.

Lue lisää

Entä muiden uhrien määrä esim. itsemurhat hoitokokousten takia? Tai mielen terveys potilaat?

Eli oliko Srk:oon motiivi sitomisille NS."uskonpuhdistus"...Eli oliko noihin aikoihin sitten niin paljon. ns.synninluvallisuutta?

Jos oli niin saman teorian mukaan samanlaisia puhdistuksia V-L:liikkeeseen (pitäisi) tehdä nykyäänkin... Mutta uskon ettei sitä tule tule tapahtumaan...

Koska Vanhojen saarnamiesten (ote) Seurakuntaan on löystymassä...(Ei muuten ole pitkään aikaan tehty mitään sääntöjä uusia sääntöjä V-l uskossa) Ja mitenköhän virkavalta mahtaisi suhtautua nykyään moisiin puhdistuksiin...

Tiedän muuten että vielä nykyäänkin on sidottu muutamia yksittaisi ihmisia. Mutta en usko sitomis meininki tulee siitä laajenemaan. Nykyyään muutenkin V-l uskossa alkaa olemaan vaapaanpi ilmapiiri. Esim. tiedottaminen medialle on avoimenpaa...Jotain ollaan siis opittu...(ps. Olen ollut v-l joukossa kohta kolmattakymmentä vuotta. Joten tiedän mistä puhun..)

motiiveista? kirjoitti:

Eli oliko Srk:oon motiivi sitomisille NS."uskonpuhdistus"...Eli oliko noihin aikoihin sitten niin paljon. ns.synninluvallisuutta?

Jos oli niin saman teorian mukaan samanlaisia puhdistuksia V-L:liikkeeseen (pitäisi) tehdä nykyäänkin... Mutta uskon ettei sitä tule tule tapahtumaan...

Koska Vanhojen saarnamiesten (ote) Seurakuntaan on löystymassä...(Ei muuten ole pitkään aikaan tehty mitään sääntöjä uusia sääntöjä V-l uskossa) Ja mitenköhän virkavalta mahtaisi suhtautua nykyään moisiin puhdistuksiin...

Tiedän muuten että vielä nykyäänkin on sidottu muutamia yksittaisi ihmisia. Mutta en usko sitomis meininki tulee siitä laajenemaan. Nykyyään muutenkin V-l uskossa alkaa olemaan vaapaanpi ilmapiiri. Esim. tiedottaminen medialle on avoimenpaa...Jotain ollaan siis opittu...(ps. Olen ollut v-l joukossa kohta kolmattakymmentä vuotta. Joten tiedän mistä puhun..)

Lue lisää

Siinäpä sitä olisikin tuhannen taalan kysymys. Vastaukset ovat takuulla erilaisia riippuen siitä, keneltä kysyt.

Muutaman ihmisen kanssa kun olen keskustellut, niin meille on tullut seuraava käsitys, joka ei välttämättä ole oikea: -60--70-luvuilla SRK oli sotkeutunut maallisiin raha-asioihin, otettiin vastaan raha-avustuksia niin lännestä kuin idästäkin. Siinä sitten muutamat toiset, johtokuntaan kuuluvat, jotka vaativat tällaisten asioitten avointa selvittelyä ja parannusta tehdystä synnistä, erotettiin johtokunnasta. Siis totuudenpuhujilla ei ollut yösijaa. Yksi tällainen oli Paavo Sillanpää.

Sen jälkeen muutamat ihmiset vaativat asioitten selvittelyä ja johtokunta vastasi syytöksillä "vääristä hengistä" ja tuomitsi tällaiset asioitten selvitystä haluavat ulkopuolelle "Jumalan valtakunnan". Sen jälkeen johtokunta alkoi korostaa omaa erehtymättömyyttään ja kaikki, jotka alkoivat epäillä johtokunnan päätöksiä, tuomittiin "vikovasta mielestä" tai "väärästä hengestä" tai "seurakuntaa vastaan nousemisesta". Soppahan oli valmis. Sanotaanhan sitä, että hyökkäys on paras puolustus. Näin tulilinjalle joutui jokainen, joka uskalsi epäillä johtokunnan tai työvaliokunnan toimia tai päätösten oikeellisuutta.

Siinä se alku oli. Ei siinä ollut enempää synnin luvallisuutta kuin milloinkaan muulloinkaan. Ihmisten ajatukset kiinnitettiin muualle, ettei uskovaisten huomio kiinnittyisi pimeisiin raha-asioihin. Siinähän onnistuttiinkin niin hyvin, että kun niitä vihdoin ruvettiin selvittelemään, niin asiat olivat jo vanhentuneita ja sen vuoksi niistä ei tullut mitään tuomiota.

Tuo termi "synnin luvallisuus" on muuten melkoisen epäselvä vl-termi. Muualla sitä ei käytetä ja usein vl:t kirjoittavatkin, että ihmiset hakevat tältä palstalta "lupaa syntiin". Omituinen ajattelutapa. Kukaan ei hae lupaa syntiin, vaan haluaa keskustelua, onko joku asia synniksi luettava vaiko ei. Ja syntilistaksi riittää kymmenen käskyn laki, muita syntejä ei listaan tarvitse lisätä.

Debora kirjoitti:

Siinäpä sitä olisikin tuhannen taalan kysymys. Vastaukset ovat takuulla erilaisia riippuen siitä, keneltä kysyt.

Muutaman ihmisen kanssa kun olen keskustellut, niin meille on tullut seuraava käsitys, joka ei välttämättä ole oikea: -60--70-luvuilla SRK oli sotkeutunut maallisiin raha-asioihin, otettiin vastaan raha-avustuksia niin lännestä kuin idästäkin. Siinä sitten muutamat toiset, johtokuntaan kuuluvat, jotka vaativat tällaisten asioitten avointa selvittelyä ja parannusta tehdystä synnistä, erotettiin johtokunnasta. Siis totuudenpuhujilla ei ollut yösijaa. Yksi tällainen oli Paavo Sillanpää.

Sen jälkeen muutamat ihmiset vaativat asioitten selvittelyä ja johtokunta vastasi syytöksillä "vääristä hengistä" ja tuomitsi tällaiset asioitten selvitystä haluavat ulkopuolelle "Jumalan valtakunnan". Sen jälkeen johtokunta alkoi korostaa omaa erehtymättömyyttään ja kaikki, jotka alkoivat epäillä johtokunnan päätöksiä, tuomittiin "vikovasta mielestä" tai "väärästä hengestä" tai "seurakuntaa vastaan nousemisesta". Soppahan oli valmis. Sanotaanhan sitä, että hyökkäys on paras puolustus. Näin tulilinjalle joutui jokainen, joka uskalsi epäillä johtokunnan tai työvaliokunnan toimia tai päätösten oikeellisuutta.

Siinä se alku oli. Ei siinä ollut enempää synnin luvallisuutta kuin milloinkaan muulloinkaan. Ihmisten ajatukset kiinnitettiin muualle, ettei uskovaisten huomio kiinnittyisi pimeisiin raha-asioihin. Siinähän onnistuttiinkin niin hyvin, että kun niitä vihdoin ruvettiin selvittelemään, niin asiat olivat jo vanhentuneita ja sen vuoksi niistä ei tullut mitään tuomiota.

Tuo termi "synnin luvallisuus" on muuten melkoisen epäselvä vl-termi. Muualla sitä ei käytetä ja usein vl:t kirjoittavatkin, että ihmiset hakevat tältä palstalta "lupaa syntiin". Omituinen ajattelutapa. Kukaan ei hae lupaa syntiin, vaan haluaa keskustelua, onko joku asia synniksi luettava vaiko ei. Ja syntilistaksi riittää kymmenen käskyn laki, muita syntejä ei listaan tarvitse lisätä.

Lue lisää

Ja kun siihen kymmenen käskyn ikäänkuin täydennykseksi lisätään vielä se rakkauden kaksoiskäsky, joka kyllä sisältyy niihin kymmeneen, eipä muuta syntiluetteloa tarvita.
Paavali esittää tämän erittäin hyvin, kun luetaan esim. Room.3 ja 7. luku sekä 14:n luvun viimeinen lause, eipä siihen paljon tarvitse lisätä. Eli kokosyntinen on jokainen ihminen.

Tahvonen kirjoitti:

Ja kun siihen kymmenen käskyn ikäänkuin täydennykseksi lisätään vielä se rakkauden kaksoiskäsky, joka kyllä sisältyy niihin kymmeneen, eipä muuta syntiluetteloa tarvita.
Paavali esittää tämän erittäin hyvin, kun luetaan esim. Room.3 ja 7. luku sekä 14:n luvun viimeinen lause, eipä siihen paljon tarvitse lisätä. Eli kokosyntinen on jokainen ihminen.

Lue lisää

Ihmisen rakkaus ei todellakaan riitä autuuteen!

Et tunne vielä oikein itseäsi kun kirjoitat tällaisia. Mutta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee koko Jumalan Pyhä Laki täytetyksi, rakkautta myöten.

Noudatettiinko 70-luvulla kristuksen kirkkolakia?

Eli jos veljesi rikkoo sinua vastaan mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän ei sinua tunne ota kaksi tai kolme mukaan. Jos hän ei vieläkään usko vie hänet seurakunnan eteen. Jos hän ei sittenkään usko pidä häntä pakanana

Yanos kirjoitti:

Ihmisen rakkaus ei todellakaan riitä autuuteen!

Et tunne vielä oikein itseäsi kun kirjoitat tällaisia. Mutta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee koko Jumalan Pyhä Laki täytetyksi, rakkautta myöten.

Lue lisää

Edellinen viestini olikin vastausta Deboran viestiin. (Tai ikäänkuin jatkoa) En toki yritäkään sanoa pystyväni rakastamaan, pois se.
Mutta Jumalan laki, joka sisältyy näihin käskyihin, näyttää minut niinkuin sinutkin syylliseksi ja kasvattaa meitä turvaamaan Jumalan armoon Kristuksessa, joka on puolestamme täyttänyt lain viimeistä piirtoa myöten.

Lisä kysymyksiä? kirjoitti:

Noudatettiinko 70-luvulla kristuksen kirkkolakia?

Eli jos veljesi rikkoo sinua vastaan mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän ei sinua tunne ota kaksi tai kolme mukaan. Jos hän ei vieläkään usko vie hänet seurakunnan eteen. Jos hän ei sittenkään usko pidä häntä pakanana

Lue lisää

Kirkkolakihan on tarkoitettu uskiovien ihmisten erimielisyyksiin, ei seurakunnan opillisiin kiistoihin. Se vain on "laajennettu" koskemaan kaikenlaisia asioita. Vl:t sanoivat kaikkien hoitamistenperustuvan siihen (mutta vain sanoivat....)

Useimmissa hoitokokouksissa mentiin vaiheeseen 2 suoraan, siis 2-3 "todistajaa" mutta aina ei tiedetty, kuka heistä on "kantaja", kutka todistajia:( On kuitenkin paljon tapauksia, että vaihe 3 tulee suoraan, siis kutsu seurakunnan eteen, jolloin kutsuttu ei yleensä tiennyt yhtään, mistä häntä tullaan syyttämään.

Debora kirjoitti:

Kirkkolakihan on tarkoitettu uskiovien ihmisten erimielisyyksiin, ei seurakunnan opillisiin kiistoihin. Se vain on "laajennettu" koskemaan kaikenlaisia asioita. Vl:t sanoivat kaikkien hoitamistenperustuvan siihen (mutta vain sanoivat....)

Useimmissa hoitokokouksissa mentiin vaiheeseen 2 suoraan, siis 2-3 "todistajaa" mutta aina ei tiedetty, kuka heistä on "kantaja", kutka todistajia:( On kuitenkin paljon tapauksia, että vaihe 3 tulee suoraan, siis kutsu seurakunnan eteen, jolloin kutsuttu ei yleensä tiennyt yhtään, mistä häntä tullaan syyttämään.

Lue lisää

Uskon perusteista

Kukaan ihminen ei voi täyttää Jumalan käskyjä (käskyt 1.-10.). Minkä tahansa käskyn rikkominen on syntiä. Uskova kilvoittelee ne täyttääkseen, mutta joutuu päivittäin toteamaan, ettei pysty niitä täyttämään. Siksi ihmiselle jää jäljelle vain turvautuminen Jumalan armoon ja anteeksiantoon. Koska jokainen ihminen syyllistyy näin Jumalan käskyjen rikkomiseen, ei kenellekään jää sijaa olla lähimmäistään kohtaan armoton. Uskovan tulee antaa syntejään katuvalla hänen syntinsä anteeksi. Mikäli uskova ei anna lähimmäiselleen anteeksi hänen syntejään, ei Jumalakaan anna tälle armottomalle mitään anteeksi. Tehty parannus pätee, kuten ryövärin parannus ristillä.

Parannuksen hedelmiin kuuluu, että se tehdään siinä laajuudessa, kuin se on tehty - niiltä anteeksi pyytäen, ketä se koskee. Julkisesti tehdystä synnistä tulee tehdä parannus julkisesti. Julkisesti tehty synti poistuu vasta, kun siitä on tehty parannus julkisesti ja siitä on myös tiedotettu julkisesti siinä laajuudessa, kuin sitä on levitetty. Tämä tarkoittaa sitä, että julkaisussa ilmoitetaan missä asiassa on kerrottu / kirjoitettu väärin ja ilmoitetaan, miten sen olisi pitänyt kuulua ja pyydetään anteeksi väärää tekoa / opetusta. Julkaisussa puhutaan oikaisusta. Jokaisessa julkaisussa pitäisi aina olla jokin oikaisu ennen kuin julkaisua voi edes pitää uskottavana.

Salassa tehdystä synnistä tehdään parannus rippi-isälle / äidille. Salassa tehdystä synnistä ei saa vaatia julkista parannusta.



"Hoitokokouksista" puuttui armo ja anteeksiantamus

Niitä voidaan tarkastella Jumalan sanan valossa:

Jeesuksen opetuksen mukaan (Kristuksen kirkkolaki): (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."

Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.

Suoraan ei voi mennä vaiheeseen 3).

Millä oikeudella hoitokokouksissa tuomittiin ihmisiä kerralla, ilman vaiheita 1)-2) sitoen seurakunnasta ulos helvettiin? Hoitajien mielivallalla, jolla ei ollut mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa.

Mistä ymmärsin ensimmäisen kerran, että nyt on tehty hirvittäviä vääryyksiä? Siitä, että omaa äitiä syytettiin kososlaisuudesta, eikä hänessä ollut ilmennyt mitään väärää. Hän kilvoitteli uskossaan kuten kuka tahansa oikeassa uskossa oleva. Nyt koko lähetysalueen uskovien edessä häneltä vaadittiin tyhjästä ilmestyneestä syystä "kososlaisuudesta" parannusta. Mitään perustetta, tai selkeää syntiä ei kukaan häntä vastaan esittänyt. Ei mitään syntiä. Hän pyysi anteeksi kososlaisuutta. Kukaan ei aiemmin tiennyt hänessä sellaista olevankaan. Hänen anteeksipyyntönsä oli "väärin pyydetty", ja vaikka sanat olivat oikeat, niin "henki oli väärä" ja hänet "sidottiin" saman tien. Ei mennyt kuin viikko, niin isän veljen vaimo (S) jätti äidille (kukaan muu ei hänelle käynyt) pyynnön tulla häntä kuolinvuoteelle katsomaan. Äiti meni. S:llä oli hätä synneistään ja hän halusi tehdä parannuksen. Kun äiti häntä siunasi, hän ryhtyi saman tien kiittämään Jumalaa. S kuoli 2 päivän kuluttua. Mikäli äidin "sitominen" olisi ollut oikea, ei hänellä olisi ollut Pyhää Henkeä, joten ei siunauskaan olisi saanut S:ää kiittämään Jumalaa.

Tässä on usein siteerattu Kristuksen kirkkolakia. Varsinkin sen loppuosa (ellei hän seurakuntaa kuule, pidä häntä pakanana ja publikaanina).

Muistellaanpa, miten Jeesus kohteli pakanoita ja publikaaneja. Eikös hän eräästä tällaisesta (publikaanista siis) sanonut, että tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus? Ja mistähän tuleekaan mieleeni, miten Jeesus kohteli Sakkeusta?

Tästä näkökulmasta ajatellen jos joku joutuu seurakunnan keskellä pakanan ja publikaanin osaan, kenellään ei ole velvollisuutta, vielä vähemmän oikeutta syrjiä tai halveksia vikaan joutunutta. "Tänään sinä, minä kenties huomenna", sanoi kerran eräs liikkeemme maallikkosaarnaaja. "Olkaa hitaat sitomaan, mutta nopeat päästämään", kerrotaan Raattamaan sanoneen.

Pois se, että esikoiset olisivat yhtään vanhoillisia viattomampia sitomista koskevissa asioissa. Vaikka esikoisten piirissä ei sitomista olekaan tapahtunut samoilla muodoilla kuin vanhoillisissa, ovat yhteisön sosiologiset lait ihan yhtä kovia: kuka tulee juttelemaan, kuka kutsuu kylään sellaista, jonka tiedetään elävän julkisynnissä tai hairahtuneen tavalla, jota yleisesti pidetään hyvin häpeällisenä? Kuka tunnustaa tällaisen uskonveljekseen yhtään kakistelematta, kun joku ulkopuolinen kysyy, voiko noin syvälle langennut olla veljesi?

Eslest kirjoitti:

Tässä on usein siteerattu Kristuksen kirkkolakia. Varsinkin sen loppuosa (ellei hän seurakuntaa kuule, pidä häntä pakanana ja publikaanina).

Muistellaanpa, miten Jeesus kohteli pakanoita ja publikaaneja. Eikös hän eräästä tällaisesta (publikaanista siis) sanonut, että tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus? Ja mistähän tuleekaan mieleeni, miten Jeesus kohteli Sakkeusta?

Tästä näkökulmasta ajatellen jos joku joutuu seurakunnan keskellä pakanan ja publikaanin osaan, kenellään ei ole velvollisuutta, vielä vähemmän oikeutta syrjiä tai halveksia vikaan joutunutta. "Tänään sinä, minä kenties huomenna", sanoi kerran eräs liikkeemme maallikkosaarnaaja. "Olkaa hitaat sitomaan, mutta nopeat päästämään", kerrotaan Raattamaan sanoneen.

Pois se, että esikoiset olisivat yhtään vanhoillisia viattomampia sitomista koskevissa asioissa. Vaikka esikoisten piirissä ei sitomista olekaan tapahtunut samoilla muodoilla kuin vanhoillisissa, ovat yhteisön sosiologiset lait ihan yhtä kovia: kuka tulee juttelemaan, kuka kutsuu kylään sellaista, jonka tiedetään elävän julkisynnissä tai hairahtuneen tavalla, jota yleisesti pidetään hyvin häpeällisenä? Kuka tunnustaa tällaisen uskonveljekseen yhtään kakistelematta, kun joku ulkopuolinen kysyy, voiko noin syvälle langennut olla veljesi?

Lue lisää

...on kuitenkin eri asia. Jos joku uskovainen on todella hairahtunut selvään (ja tarkoitan todella SELVÄÄN) syntiin, niin Kristuksen kirkkolain mukainen hoitaminen on ihan ok.

Mutta ne "synnit", joitten takia vl:t sitoivat ihmisiä, olivat sellaisia, että niitä ei nykypäivänä synneiksi tunnustetakaan. Esimerkiksi jonkin saarnan arvostelu, (siihenhän Raamattukin kehoittaa: yksi puhuu, toiset tuomitsevat) oli "vikova henki" tai muuten väärä henki, eikä sellaista sallittu, se siis oli synti. Samoin joittenkin hoitokokousten arvostelu, sekin oli väärän hengen osoitus. Katselehan noita tekstejäni tuossa yllä.

Totta on, että jos joku uskovainen on langennut "lihallisiin" synteihin, niin voi olla vaikeaa sanoa suoraan, pitääkö häntä uskovaisena vaiko ei. Mielestäni voi sanoa, että tietääkseni hän ei ole uskoaan kieltänyt, vaikka kuuluu syntiin joutuneen. Meistähän ei ole tuomareiksi.

Tuosta Kristuksen kirkkolaista vielä: Eräs jo kuollut rakastettu vl-pappismies teki alustuksen eräille vl-seurakuntapäiville ja selitti kirkkolain tarkoitusta. Siinä hän katsoi, että se on suojana heikommalle ja vähempiosaiselle.

Kyse on kahden uskovaisen välisistä riidoista ja toinen syyttää toista. Tämä syytetty kenties ei olekaan syyllinen, vaan tuo toinen väärin perustein syyttää häntä. Kun "syntiin joutunut" ei taivu parannukseen, kun synnin kohteena oleva on siitä häntä nuhdellut, mennään vaiheeseen kaksi, jolloin on 2-3 todistajaa. Jos syytetty ei näitäkään kuule, niin asia menköön vaiheeseen kolme eli seurakunnan eteen. Jos syytetty ei seurakuntaakaan kuule, niin lopputulos Raamatun mukaan: "pidä SINÄ häntä pakanana ja publikaanina". Ei siis koko seurakunta, vaan vain tämä kärsinyt osapuoli.

Jos syyte olikin väärä, niin tämä väärä syyttäjä voi tuolla menettelyllään yrittää saada häntä ulos ajetuksi ja hyljeksityksi koko seurakunnan edessä. Jotta näin ei kävisi, vain syyttäjä, joka tietää, miten asia on, pitäköön häntä pakanana ja publikaanina. Jos syytös taas on oikea, niin kyllä tämä uppiniskainen henkilö itse tekee johtopäätökset ja lähtee seurakunnasta. Tai vaihtoehtoisesti myöhemmin, kun on kulkenut seuroissa, saa tunnon hädän kyseisestä asiasta ja tekee sitten parannuksen. Erottamalla seurakunnasta häneltä poistettaisiin mahdollisuus tehdä asiasta parannus myöhemmin.

Tämän kerroin siksi, että vl-puolella Kristuksen kirkkolakia ei käsitelty näin rakkaudellisesti silloin -70-luvulla. Silloin saattoi seurata suoraan vaihe 3. Eräs lähisukulaiseni sai käskyn tulla hoitokokoukseen rauhanyhdistykselle, ilman mitään syytöstä. Siis hänen kanssaan ei oltu käyty vaiheita 1 ja 2 ollenkaan eikä hän tiennyt, mistä häntä syytetään. Hän ei kuitenkaan mennyt ja sai myöhemmin kuulla, että hänet oli erotettu. Syy: tottelemattomuus seurakuntaa kohtaan (kun ei siis mennyt hoitokokoukseen, se oli se tottelemattomuus):(

Tämä tiedoksi teille es.lest. ja muutkin palstaa lukevat ihmiset.