Hävettää nykytila

Yksinäisellä ihmisellä ei ole mitään hävettävää, koska ei tarvitse hjävetä kenellekkään.

Ei se häpeän tunne siitä riipu onko yksin vai armeijan komppanian keskellä.

että linnunpöntön rakentaminen korjaa elämää kuntoon, saati poista kaikkia mahdollisia epäonnistumisia, epäonnea, tuskaa, riippuvuuksia, yksinäisyyttä ja masennusta vuosikymmenien ajalta.

Ei yhtään sen enempää kuin laskeutuminen kuuhun, jossa yksi teko ratkaisisi kaiken. Haasteet elämässä ovat taistelu jota on käytävä useilla rintamilla.

Tiedän tunteen, pahinta on se, että mahdollisuuksia parempaan oli, mutta nekin onnistui itse sössimään.

Olipa huono trolli. Ihminen, joka tuntee pohjatonta mitättömyyden tunnetta, näkee kaiken elämisen "onnellisten ihmisten" ylläpitämäksi kulissiksi, tuntee selittämätöntä alemmuutta kaikkia ja keikkea kohtaan, näkee menneisyydessään vain sarjan epäonnistumisia tai ei näe elämässä ylipäätään mitään järkeä tai mieltä, niin ei tuollaiset latteudet ihan hirveästi ketään mistään pohjamudista nosta; ne koetaan yleensä vain tyhjäpäiden pinnallisina yrityksinä yrittää leikkiä jotain maailman positiivisinta ihmistä päähänpotkitun kustannuksella.

Joskus vaan kouluja käyneen ja työelämään siirtyvän ns. tuleva uraputki voi katketa ihan silkan huonon onnen takia; jo siihen, että olet turhaan käynyt koulua, jonka papereilla et saakaan töitä ja siitä lähdet sitten tekemään jotain tillkutäkki-CV:ta, jossa on vain sarja katkenneita työsuhteita ja merkintöjä työkkärin kursseista. Sellainen ihminen mitä todennäköisemmin väsyy, sirtyy jossain vaiheessa mielenterveystalon asiakkaaksi ja lukuisten turhien lääkekokeiluiden jälkeen menettää ne viimeisetkin työkyvyn rippeet laitostuessaan. Näköalaton ja mielenterveysongelmista kärsivä ihminen on menettänyt suuntavaiston elämää kohtaan. Ihminen, joka on keskellä ongelmien vyyhtiä, ei näe mitään ulospääsyä tukalasta olostaan. Ja voi kuule, että tuon kaiken jälkeen se häpeä tulee pitämään sitä ihmistä täällä pinnan alla niin kauan, että tämän ympärillä ei ole enää yhtään ihmistä.

Lopuksi pyytäisin sinua hieman avaamaan näitä mahdollisuuksia mitä tämä yhteiskunta tarjoaa? Hoitamaan palkatta jotain yhteiskunnan harteille jätettyjä, paskalta haisevia kersoja, vanhuksia, vammaisia tms, ihan ilmaiseksi? Tekemään hommia, joita yksikään "positiivari" ei tekisi edes kovaa palkkaa vastaan.

Tämmöistä.

Kävelen päivittäin metsässä/luonnossa. Viikottainen liikuntamäärä paukkuu kymmenkertaisesti yli suositusten. Ei tuollainen luontohihhulointi ketään onnelliseksi tee. Ihminen tarvitsee kommunikointia lajitovereidensa kanssa, mielellään kielellä, jota on tottunut kuulemaan syntymästään saakka.