Mietin kuolemaa

Kaikki ihmiset miettivät. Ei päivittäin mutta maailman kuvaa rakentaessa tulee varmasti miettineeksi myös kuolemaa. Se on ihan normaalia ja kuuluu elämään yhtä tavallisena asiana kuin syntymä.
Jos se häiritsee, niin kannattaa jutella muidenkin kanssa.
Myös, jos ei ole aktiiviteetteja tarpeeksi ( harrastuksia- liikuntaa yms) niin pitkästymisessään voi miettiä samoja asioita.

Kuolema, jälleensyntyminen, avaruus, ikuisuus, yms. ne on tosi "isoja" käsittämättömiä ja pelottaviakin asioita. Ja onhan se vakava asia, eikä mikään leikin asia. Itse uskon tavallaan jälleensyntymiseen, koska kaikki universumissa on syklistä, niin miksei syntyminenkin... Ei ole yhtään oudompi asia syntyä toisen kerran, kuin ensimmäisenkin. Näitä asioita miettii joinakin aikoina enemmän ja joinakin vähemmän. Varsinkin alle 20 v:nä ja murrosiässä tapahtuu paljon ihmeellisiä muutoksia elämässä ja siinä miten maailman ja itsensäkin näkee. Älä petä itseäsi tekemällä laittomuuksia tms. Emme pääse tekojemme seurauksia pakoon. Ei sitä voi ajattelemalla ratkaista tai selvittää. Semmoisen loogisen tempun voi tehdä ja nähdä olevan tottakin, että kukaan ei voi koskaan kokea kuolemaa, ellei ole itse sitä näkemässä. Toinen vertauskuva kuolemasta jonka sanoi guru Satchidananda, oli että jos lanka on solmussa ja solmu avataan, niin mihin solmu hävisi?

"Valolla ei olisi mitään merkitystä ellei olisi pimeyttä mihin sen voisi laittaa."