Moi. Olen 25-vuotias mies ja kärsin mitä ilmeisemmin kaamosmasennuksesta. Kesällä oloni on hyvä, teen asioita, joista tulee hyvä mieli ja olen ”onnellinen”. Koen, että kesällä olen oma itseni. Mutta syksyllä kaikki muuttuu. Tuntuu että kaikki paha maailmassa kaatuu niskaan. Itsetunto huononee, väsyttää, ahdistaa ja elämän taakka tuntuu liian raskaalta kantaa.
Tuntuu myös siltä, että nämä masennuskaudet syksyllä ja talvella pahenevat vuosi vuodelta. Tänä vuonna aistin merkkejä masennuksesta jo elokuussa. Syyskuussa viimeistään mielialan lasku näkyi jo ulospäin. Tämä olotila on aivan kamalaa. Arki vie kaikki voimat ja vapaa-ajalla ei jaksaisi muuta, kuin maata kotona peiton alla ja odotella kauhulla seuraavaa työviikkoa. Töissä tähän vuodenaikaan on erityisen rankkaa, työ on ulkotyötä kahdessa vuorossa. Varsinkin töissä olen tämän kaamosoireilun huomannut. Kesällä nautin työskentelystä ja saan siitä onnistumisen tunteita, mutta talvella ahdistus ottaa vallan, enkä pysty nauttimaan töissä. Ei se duuni mitään herkkua tietenkään ole kesälläkään, mutta silloin selvästi viihdyn töissä ja selviydyn työpäivistä, ilman tätä suurta ahdistuksen tunnetta.
Toinen asia, missä huomaan mielialan laskun on perheen ja ystävien läsnä ollessa. Kesällä olen oma itseni ja keskustelen sujuvasti asiasta kuin asiasta. Pimeään vuodenaikaan olen huomattavasti hiljaisempi ja vetäydyn kuoreeni. On niin paha olla henkisesti, että ajattelen vain huonoa oloani, enkä välttämättä osaa puhua siitä läheisilleni, koska se ei ole heidän taakkansa. Olen toki kertonut kaamosmasennuksesta, jota epäilen sairastavani ystävilleni ja siskolleni, äitikin taitaa tietää, kun osti minulle kirkasvalolampun joululahjaksi viime jouluna. Tavallaan se helpottaa, kun he tietävät, mutta heillä ei oikein ole keinoja auttaa.
Olen miettinyt pääni puhki, mistä tämä joka syksy tuleva masennusjakso voi johtua. Sisko ja äiti epäilevät, että yksi syy on geeneissä. Isäni suvussa on mielenterveysongelmia. Isän äidillä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja isän isällä mitä ilmeisemmin masennus, hän ampui itsensä, kun olin 11-vuotias. Lapsuuteni ei ollut ehkä sieltä onnellisimmasta päästä. Vanhempani erosivat jo kun olin pieni, isäni oli väkivaltainen ja narsistinen äitiä ja siskoani kohtaan. Minua kohtaan hän ei ollut väkivaltainen ikinä, mutta narsistisia piirteitä hänellä on ja se jos mikä on haitallista lapsen kasvulle. Sekä isä että äiti molemmat joivat alkoholia ja jonkin verran on muistoja, että olin paljon yksin kotona lapsena, kun vanhemmat olivat juhlimassa (kumman luona milloinkin olin). Äiti toi välillä kotiin minulle vieraita miehiä ja isä oli mustasukkainen. Paljon on tapahtunut lapsuudessa, mikä on mielestäni ollut haitallista, en millään halua tässä niistä kertoa.
Jossain vaiheessa äiti kuitenkin ryhdistäytyi. Hän lakkasi juomasta niin usein, eikä enää deittaillut. Koen, että hän ehkä minun vuokseni lopetti tuon ”sekoilun” ja päätti olla parempi äiti. Oli miten oli, äidin kanssa olen hyvissä väleissä ja rakastan häntä. Isäni kanssa olen nykyään taas puheväleissä, mutta emme paljoa näe tai soittele. Isääni syytän jonkin verran tilanteestani. Hän ei ole ikinä hyväksynyt minua ja on käyttänyt minua pelinappulana narsistisissa peleissään. Olen vasta vanhemmalla iällä tietenkin nämä asiat ymmärtänyt. Olin lapsena joka toinen viikonloppu isäni luona. Silloin kun isä oli sinkku, meillä oli ihan hyviä aikoja. Mutta kun hän löysi nykyisen vaimonsa, niin silloin ajat alkoivat muuttua. Samoihin aikoihin hänen oma isänsä ampui itsensä. Isä joi suruunsa. Isä on toki aina viettänyt vapaat viikonloput ryyppäämällä. Hän ei oikein tiedä muusta. Olen siis lapsesta asti katsellut vierestä alkoholin käyttöä, nähnyt mitä se tekee ihmiselle. Itse en ole ikinä oppinut juomaan alkoholia, luultavasti juuri tuosta syystä. En polta enkä juo, enkä käytä muitakaan päihteitä.
Taisin vähän eksyä aiheesta, anteeksi. Yhteenvetoni siis: Joka syksy masennun ja keväällä olo helpottaa ja voi olla oma itseni. Kaamosmasennukselta siis kuulostaa. En tiedä syitä, tiedän vain seuraukset: masennus, ahdistus pienistäkin asioista, yksinäisyys, väsymys ja joskus jopa itsetuhoiset ajatukset. Ikinä en ole mitään konkreettista tehnyt, lähinnä ollut vain olo, että en jaksa elää, haluaisin vain pois.
En ole uskaltanut lääkäriin mennä, en haluaisi masennuslääkkeitä. Niistä on niin ristiriitaista tietoa tullut mm. tällä palstalla. Sisko kehotti menemään työterveyteen, en ole uskaltanut. Olen yrittänyt d-vitamiinia ja kalaöljykapseleita syömällä saada helpotusta, en oikein tiedä auttavatko ne. Kirkasvaloa käytän aamuisin, en senkään vaikutuksista ole täysin vakuuttunut. Haluan apua, mutta en tiedä mistä sitä hakisin. Haluaisin olla oma itseni jokaisena vuodenaikana. Mitä minun pitäisi tehdä?
Kiitos kun luit.
Tuntuu myös siltä, että nämä masennuskaudet syksyllä ja talvella pahenevat vuosi vuodelta. Tänä vuonna aistin merkkejä masennuksesta jo elokuussa. Syyskuussa viimeistään mielialan lasku näkyi jo ulospäin. Tämä olotila on aivan kamalaa. Arki vie kaikki voimat ja vapaa-ajalla ei jaksaisi muuta, kuin maata kotona peiton alla ja odotella kauhulla seuraavaa työviikkoa. Töissä tähän vuodenaikaan on erityisen rankkaa, työ on ulkotyötä kahdessa vuorossa. Varsinkin töissä olen tämän kaamosoireilun huomannut. Kesällä nautin työskentelystä ja saan siitä onnistumisen tunteita, mutta talvella ahdistus ottaa vallan, enkä pysty nauttimaan töissä. Ei se duuni mitään herkkua tietenkään ole kesälläkään, mutta silloin selvästi viihdyn töissä ja selviydyn työpäivistä, ilman tätä suurta ahdistuksen tunnetta.
Toinen asia, missä huomaan mielialan laskun on perheen ja ystävien läsnä ollessa. Kesällä olen oma itseni ja keskustelen sujuvasti asiasta kuin asiasta. Pimeään vuodenaikaan olen huomattavasti hiljaisempi ja vetäydyn kuoreeni. On niin paha olla henkisesti, että ajattelen vain huonoa oloani, enkä välttämättä osaa puhua siitä läheisilleni, koska se ei ole heidän taakkansa. Olen toki kertonut kaamosmasennuksesta, jota epäilen sairastavani ystävilleni ja siskolleni, äitikin taitaa tietää, kun osti minulle kirkasvalolampun joululahjaksi viime jouluna. Tavallaan se helpottaa, kun he tietävät, mutta heillä ei oikein ole keinoja auttaa.
Olen miettinyt pääni puhki, mistä tämä joka syksy tuleva masennusjakso voi johtua. Sisko ja äiti epäilevät, että yksi syy on geeneissä. Isäni suvussa on mielenterveysongelmia. Isän äidillä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja isän isällä mitä ilmeisemmin masennus, hän ampui itsensä, kun olin 11-vuotias. Lapsuuteni ei ollut ehkä sieltä onnellisimmasta päästä. Vanhempani erosivat jo kun olin pieni, isäni oli väkivaltainen ja narsistinen äitiä ja siskoani kohtaan. Minua kohtaan hän ei ollut väkivaltainen ikinä, mutta narsistisia piirteitä hänellä on ja se jos mikä on haitallista lapsen kasvulle. Sekä isä että äiti molemmat joivat alkoholia ja jonkin verran on muistoja, että olin paljon yksin kotona lapsena, kun vanhemmat olivat juhlimassa (kumman luona milloinkin olin). Äiti toi välillä kotiin minulle vieraita miehiä ja isä oli mustasukkainen. Paljon on tapahtunut lapsuudessa, mikä on mielestäni ollut haitallista, en millään halua tässä niistä kertoa.
Jossain vaiheessa äiti kuitenkin ryhdistäytyi. Hän lakkasi juomasta niin usein, eikä enää deittaillut. Koen, että hän ehkä minun vuokseni lopetti tuon ”sekoilun” ja päätti olla parempi äiti. Oli miten oli, äidin kanssa olen hyvissä väleissä ja rakastan häntä. Isäni kanssa olen nykyään taas puheväleissä, mutta emme paljoa näe tai soittele. Isääni syytän jonkin verran tilanteestani. Hän ei ole ikinä hyväksynyt minua ja on käyttänyt minua pelinappulana narsistisissa peleissään. Olen vasta vanhemmalla iällä tietenkin nämä asiat ymmärtänyt. Olin lapsena joka toinen viikonloppu isäni luona. Silloin kun isä oli sinkku, meillä oli ihan hyviä aikoja. Mutta kun hän löysi nykyisen vaimonsa, niin silloin ajat alkoivat muuttua. Samoihin aikoihin hänen oma isänsä ampui itsensä. Isä joi suruunsa. Isä on toki aina viettänyt vapaat viikonloput ryyppäämällä. Hän ei oikein tiedä muusta. Olen siis lapsesta asti katsellut vierestä alkoholin käyttöä, nähnyt mitä se tekee ihmiselle. Itse en ole ikinä oppinut juomaan alkoholia, luultavasti juuri tuosta syystä. En polta enkä juo, enkä käytä muitakaan päihteitä.
Taisin vähän eksyä aiheesta, anteeksi. Yhteenvetoni siis: Joka syksy masennun ja keväällä olo helpottaa ja voi olla oma itseni. Kaamosmasennukselta siis kuulostaa. En tiedä syitä, tiedän vain seuraukset: masennus, ahdistus pienistäkin asioista, yksinäisyys, väsymys ja joskus jopa itsetuhoiset ajatukset. Ikinä en ole mitään konkreettista tehnyt, lähinnä ollut vain olo, että en jaksa elää, haluaisin vain pois.
En ole uskaltanut lääkäriin mennä, en haluaisi masennuslääkkeitä. Niistä on niin ristiriitaista tietoa tullut mm. tällä palstalla. Sisko kehotti menemään työterveyteen, en ole uskaltanut. Olen yrittänyt d-vitamiinia ja kalaöljykapseleita syömällä saada helpotusta, en oikein tiedä auttavatko ne. Kirkasvaloa käytän aamuisin, en senkään vaikutuksista ole täysin vakuuttunut. Haluan apua, mutta en tiedä mistä sitä hakisin. Haluaisin olla oma itseni jokaisena vuodenaikana. Mitä minun pitäisi tehdä?
Kiitos kun luit.
Vastaukset 13
Vanhimmat
syysmasennus on tavallaan ihan luonnollista, vaikka onhan se hankalaa kun jaksaa max sen työn:( mut, useille syksy/talvi on kotona "rauhoittumisen"aikaa, lueskella, saunoa (jos mahdollista), kokkailla, ym. mitä nyt kukin kotonaan tekee, en tiedä olenko oikeassa, mut älä ainakaan SSRI tai SSNI - lääkkesiin sorru, jossain vaiheessa tulee toleranssi, ja eroon pääseminen lähes mahdotonta.
Lue täältä netiltä löytyy psygologi Aku Kopakkala, - kertoo ssri lääkkeistä, ym. psykiatriaa.
Kaamosmasennusta on monella. Kokeile mäkikuismaa. Jos mahdollista, pimeänä aikana aurinkolomalle. Liikuntaharrastukset antaa virtaa kintaisiin. Kirkasvalolamppu myös pitäisi helpottaa oloa.
Mitä vahvemmin olet ns.kaamosmasennuksesta oirehtiva, sitä varmemmin kirkasvalossa aamulla olo piristää. Itse en jätä yhtään aamua ilman kirkasvalossa ruokailua väliin.
Hivenainetasapaino on erityisen tärkee pimeäkauden aikana. Ilman riittävää, laadukasta unta ihminen ei palaudu hyvälle arjessa selviytymisen tasolle.
Alkoholin käyttö minimiin. Näillä mie pärjäilen helmikuun loppuun asti.. Sitten jo valostuu vähitellen mielikin.
ne veroilla elätetyt joutilaat ehtiikin kirjoittamaan... hy helv....
25-vuotiaaksi+mieheksi+kirjoitustyyli+ja+poljento+oli+niin+eksentrisen+tommytabermainen+paatoksensa+ja+eetoksensa+puolesta+että+väkisinkin+ihmetyttää+millainen+mahtaa+olla+ystäväpiiri.+Onko+sitä+lainkaan+vai+koostuuko+se+uskovaisista+mummeleista?+Saako+tuolla+lässytyksellä+naista?+Tai+jos+on+niin+herkkä+runopoika+kuin+miltä+kuulostaa+niin+varmaan+mies+hakusessa,+mutta+anyway....+seksin+puutetta?
"En ole uskaltanut lääkäriin mennä, en haluaisi masennuslääkkeitä. Niistä on niin ristiriitaista tietoa tullut mm. tällä palstalla. "
Tämä palsta on viimeinen paikka mistä kannattaa hakea tietoa masennuslääkkeistä. Niin paljon huuhaata täällä levitellään.
On olemassa lääkkeitä jotka auttaa erityisesti kaamosmasennukseen, kuten hieman piristävä bupropioni. Itse käytän sitä tällä hetkellä (tosin laihdutuslääkkeenä) eikä siitä ole minkäänlaista negatiivista sivuoiretta, ei oikeastaan huomaa mitenkään että käyttää lääkettä. Hieman piristää ja vie ruokahalua.
Itsekään en yleensä tykkää yhtään kun illat pimenee mutta vielä ei tänä syksynä ole pahemmin haitannut. Ehkä tuo bupropioni auttaa. D vitamiinia hyvä ottaa ja Berocca on toinen lisäravinne mitä lääkäri käski harkitsemaan joskus masentuneeseen mielialaan.
Katso tästä linkistä mitä aikabiologiset hoidot ovat. Ne on todettu tehokkaiksi kaamosmasennuksen hoidossa, eikä niillä ole haittavaikutuksia kuten "reseptihuumeilla":
https://www.mielipalvelut.fi/aikabiologiset-hoidot-eli-rytmit-masennuksessa/
Lääkäri Antti Heikkilä kertoo SSRI-lääkkeistä Ylen ohjelmavideolla:
https://www.youtube.com/watch?v=51ZgU5YOId8
Melatoniinit ja kirkasvalolamput on huuhaata.
Antti Heikkilän horinat on kaikkein räikeintä huuhaata koko lääkärikunnan mielestä. Juuri sellaisia yksittäisiä hörhöjä, joita on joka tieteenalalla muutama, jotka saavat kohtuuttomasti huomiota hulluilla jutuillaan jotka on tasaisesti kumottu oikeilla tutkimustuloksilla. Silkkaa populismia puolitotuuksineen. Miksi pitää yhden lääkärin, eli Antin antiteesit nostaa tikunnokkaan ja sivuuttaa ne 20 000 muuta Suomen lääkäriä jotka ovat täysin eri mieltä, maailmanlaajuisesta lääkäreiden ja yliopisto-tutkijoiden, miljoonien huippuosaajien konsensuksesta puhumattakaan.
antaa täyden todistuksen sinusta. kiitos.
hullu mikä hullu.
Sillä lailla hullu, että lääketieteen pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä yksittäisten julkisuuskipeiden populistien uskomuksiin. Joo, sillä lailla olen hullu.
Oletko miten aktiivinen ja ulospäin suuntautunut - kesällä / talvella ?
Talvi on varjotyöskentelyn aikaa. C.G. Jungin teorioista voisi olla hyötyä. Varjon esiin tuleminen selittää, miksi masennus on talviaikaan niin yleistä. Lääkkeet turruttavat tunteet ja teoria serotoniinista on vailla pohjaa.
Immunopatologiasta on kysymys. Tarkoittaa että taudinaiheuttajia kuolee ja vastustuskyky paranee. Jos saa D-vitskua olo helpottaa kun immunopatologia heikkenee ja pöpöjä kuolee vähemmän ja siis taudit pahenevat. Ovat ns. Th1-tauteja. Pimeys auttaa eikä D-vitamiiniä kandee ottaa ikinä. Mitata pitää 1.25D, jonka raja-arvo on 105 pmol/L. D-viamiinin vasta-aine on olmesartaani. Lue mpkb.org! D on oikeasti sekosteroidihormoni ja bigpharman epäeettinen bisnes. Lue pubmed, josta käy ilmi että D on immunosuppressiivinen ei stimulatiivinen kuten mainokset väittävät(esim. Vitaepro). KEGG on sitten tieteelisempi lähde...