Onko mulla paniikkikohtaus? huimaa todella pahasti ja sydän hakkaa, tuntuu ettei happea saa ja niinku menettäis kontrollin eikä olis omassa kehossa. koko kroppa puutuu ja kuolemanpelko älytön. ikää 26v. kellään mitään kotikonsteja tähän? lääkkeitä ei ole.
Paniikkikohtaus? mitä vittua mulle tapahtuu?
Mitämulletapahtuu
24431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Älä huolehdi. Paniikkikohtaus ilmeisesti tuntuu aivan järkyttävän kamalalta, mutta se ei ole yleensä vaarallinen.
Lähetän sinulle paljon halauksia. <3
että tuo on jotakin paljon pahempaa. Sun on vaan pakko nöyrtyy rukoilee.
Milloin söit viimeeksi?
Kokeile juoda vettä ja syö sokeripala,
saattaa auttaa.
Aivojen tehtävä on suojella sun elimistöä,
joskus se ilmoittaa vaarasta vaikka et haista tai huomaa vaaraa.
Asutko home asunnossa, pelottaako naapureiden melu,
oletko stressaantunut, väsynyt, allerginen jollekin tms..
Helngitä, suorista selkä niin, että selkä on mahdollisimman suorassa,
istu jossain tukevasti, ettet loukkaa itseäs jos tasapaino menee.
Tsempit täältä,
koita rentoutua...
Onko siinä lähellä ketään, joka pitäisi kädestäsi kiinni kaksin käsin?
Todennäköisesti näpyttelet siellä kaikessa rauhassa ja haluat huomiota joko ihastukseltasi, tai yleisesti kaikilta.
Rauhallinen hengitys, samalla laskeminen esim, sisään 4 ja ulos 5 pidätä ja taas sama.. Kuuma/kylmä suihku tai vaan käsien/kasvojen pesu kylmällä ja/ lämpimällä vedellä. Rauhoittavan musiikin/meditaatioiden yms. kuunteleminen. Tee jotain mukavaa/keskittymistä vaativaa, mikä veisi ajatukset muualle.
Hoe itsellesi että paniikkikohtaus ei ole vaarallinen, et kuole siihen, se menee ohi kyllä aina ajan kanssa. Koita tehdä netistä jotain kehon/mielen rentoutus harjoituksia!
Netistä voi myös katsella eri asentoja jota rauhoittaa (esim jooga asanoita). Itsellä noista ollut paljon apua. ASMR videot myös on oiva apu joillekin, joita kannaattaa ainakin kokeilla!! :)
Itsellä oli vuosia paha paniikkihäiriö, kohtauksia lähes päivittäin :/
Ja tärkeintä on nimenomaan oppia tunnistamaan paniikkikohtauksen ensimmäiset oireet jotta pystyy ajoissa pysäyttään kohtauksen omilla ajatuksillaan, ja vaikkapa rauhallisella hengityksellä koska kohtauksen ollessa täysillä päällä, voi olla vaikeaa ajatella järkevästi, että tämä kaikki johtuu omista tunteista ja tunteita voi oppia hallitsemaan. Tunteet tulevat ja menevät kuten vaikkapa lehdet virran mukana.(mielikuvaharjoituksia)Ahdistus on yksi normaaleista tunteistamme joka menee aina aikanaan ohi, eikä siihe kuole!!
mulla oli lapsena vastaavia tunteita. en tiedä mistä johtuivat.
tunsin silloin samalla kuin demoni olisi mennyt sisääni.
hyväksikäyttö tapauksissa voi kokea että irtaantuu ruumiista,
Jos sinulla ei ole diagnosoitu paniikkikohtausta, mene päivystykseen. Jos oireesi saavat paniikkikohtaus diagnoosin, voit olla huoletta. Jos et pärjää kohtauksien kanssa ja elämäsi sekä ajatuksesi pyörivät kohtauksien pelossa, puhu lääkärille. Paniikkikohtausta ei tarvitse hövetä. Se on vain elimistösi tapa reagoida johonkin ärsykkeeseen. Se ei johdu siittä, että tekisit jotain väärin. Paniikkikohtaus ruokkii itseäön. Kun pelkäät kohtausta, se voi laukaista jo paniikkikohtauksen. Paniikkikohtauksista voi päästä eroon. Useimmilla ne liittyvät johonkin elämänvaiheeseen. Kohtauksia voi opoia myös hallitsemaan. Kehottaisin olemaan yhteydessä lääkäriin, joka tarkistaa onko kyseessä paniikkikohtaus.
Yksi mikä toisille auttaa on pussiin ouhaltaminen. Hitaasti puhaltaa pussiin pienestä suuaukosta.
Nykyisin suositellaan enemmin rauhallista hengittämistä laskien, kuin pussiin puhaltamista. Mut kokeilemalla tietää mikä itselle sopii parhaiten.
Totta. Kokeilemalla se selviää. Toiselle auttaa toinen ja toiselle toinen konsti.
Rukoilen puolestasi Jeesusta.
Kuin oppikirjasta mainitsemasi oireet.
Kohtaa tunteesi niin ei paniikkikohtaukset vaivaa enää
Tämä on totta!
Paniikkikohtaus tulee kun ihminen on tukahduttanut pitkään epämieluisia tunteita ja ajatuksia. Vältellyt asioiden kohtaamista ja toimia niiden ratkaisuun
Sain itse äärimmäisen suuria paniikkikohtauksia 3 kk:n ajan erään läheiseni kuoleman jälkeen
Tunteet ja ajatukset olivat siellä ahdistuksen seassa seuraavia:
Olen yksin
Miten selviän
Kaikki hylkää
Olen ihan yksin
Mitä jos kaikki ympäriltäni kuolee
Mitä jos mullekin käy niin.. lähiaikoina ?
En pysty, en halua päästää näitä tunteita ulos! En halua tuntea näitä! Estän ne! Mun pitää olla liikkeessä, tehdä, toimia. Silloin nää tunteet ei tule pintaan. Mitä mä tekisin? Siivoa juokse bailaa. Ihan mitä vain toiminta joka estää mua kohtaamasta sitä pelkoa et oon ihan yksin maailmassa!
Tunteet osittain kai luonnollisia kun jokin todella läheinen kuolee mutta minulla ehkä vielä voimakkaampaa koska olen lapsuudessa kokenut paljon hylkäämistä ja joutunut irtaantumaan vanhemmista hyvin varhaisessa vaiheessa. Tuntien avuttomuutta
Minulle nousee toisinaan niitä lapsuuden avuttomuuden tunteita tunteisiini automaattisesti ja sitten tulee se paniikki. Ne ovat tunnemuistoja ja jälkiä lapsuudestani.
Jos niitä pakenen kohtaukset tihenee ja kasvaa. Minun täytyy kohdata tunteet ja selittää ne itselleni niin kuin minulle olisi ne lapsena pitänyt selittää:
Kaikki on hyvin. Sinulla ei ole välitöntä vaaraa. Suuret koska menetit sinulle rakkaan ihmisen mutta vaikka tunnet olevasi yksin nyt niin oletko todella? Sinullehan on paljon ihmisiä jotka susta välittää ja huolehtii. Sä olet ihan turvassa. Olosi menee ohi. Koet luonnollisia tunteita. On Ok pelätä kun kuolemaa kohtaa. Et silti ole yksin. Muistatko koska tunsit näin ? Muistele. Etkö ollutkin silloin pieni lapsi ja sut oli jätetty yksin ?
Silloin olit avuton ja silloin sinulla ei ollut vielä kehittynyt kykyjä huolehtia itsestäsi. Tarvit apua vielä vessassa käynnissä ja pukemisessakin.. nyt et ole lapsi enää. Se avuttomuus on epärealistinen jäänne lapsuudestasi. Katso elämääsi. Olet selvinnyt siitä jokainen päivä jo vuosia yksin ja hallinnut jokaisen surun, pelon, tuskan ja masennuksen hetken yksin. Olet ratkonut ongelmakohtia yksin.
Ei tässä ole muuttunut muu kuin se että joku läheisesi toisessa asunnossa on kuollut. Muuttaako se kykyäsi selvitä arjessa niin kuin ennen ? Tuskin. Anna itsesi kokea se yksinäisyys ja suru sekä syyllisyys ja hylkäämisen tunteet.
Älä taistele niitä vastaan. Ne on vain tunteita. Sinulle ei tapahdu mitään pahaa vaikka ne tuntuu epämieluisalta kohdata.
Näin kun itseni rauhoitin niin hiljalleen se kaikki meni ohi. Ei yhdessä yössä mutta hiljalleen
Se voi esim liittyä siihen, että häpeät (turhaan) itseäsi muiden seurassa. Tunnet olevasi heikompi, kuin muut. Se on myös aivojen serotoniiniongelma. Paranee, jos sitä ei jää suremaan, vaan jatkaa elämää. Tsemppiä kovasti sulle. Tämä on vain elämää.
Lisään vielä, että hanki esim apteekista L-tryptofaania esim Vida, joka lisää tätä tärkeää välittäjäainetta aivoissasi.
Paniikkikohtaukselta tuo kuulostaa.
Omaa kokemusta on
Pistä kaverille viestiä vaikka, itelle tuli kans ja autto hieman. Koita hengittää, vaikka pussiin, ni ei lähe taju jos hyperventiloit. Se menee ohi kyllä, vaikkei tunnu siltä! <3
*Hali*
ai tää olikinjoku vanha
Johtuu siitä kun hiilidioksidi poistuu kun hyperventiloit ja liikaa happea veressä. Rauhoita hengitystäsi niin se auttaa. Ja muista ettei tähän kuole ✨
Sikojenlahti on rapakon takana.
Mulla loppui paniikkikohtaukset kun sain kipujen takia tradolan kipulääkkeet.
...tarkkana vaan saa olla annostuksen suhteen..
Niillä voi vahingossa ottaa överit.