Okei. Oon nyt puhunut yhen ihan vit** ihanan jätkän kanssa ja haluan puhua hänen kanssaan ja olemme myös puhuneet paljon silleen että hänkin saattaa laittaa ihan vain viestiä. Mutta en tiedä olenko ihastunut häneen, oloni on helpottunut aina kun pääsen puhumaan, hän saa minut nauramaan ja jotenkin samalla tuntuu ahdistuneelta ihanalla tavalla. Uskallan olla omaitseni hänen edessään ja niin.. olen kerran elämässäni rakastunut mutta siitä on KAUAAN aikaa niin en muista ollenkaan miltä se tuntuu. Mietin kuitenkin aina tätä jätkää ja minkälaisia oltaisiin yhdessä. Mutta en silti ole varma olenko ihastunut joten mitä te arvelette?
Olenko ihastunut?
Tyttöö
4750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No kait nyt jokainen aikuinen ihminen tietää millon on ihastunut tai rakastunut, itse ainakin tiedän, ymmärrän kuitenkin jos olet vielä niin nuori että olet epävarma.
Neuvoni sinulle että kannattaa luottaa vaistoihinsa, joskus voi erehtyä mutta siitä oppii. Itsellä oli nuorempana huono itsetunto mutat kun aloin olemaan oma itteni ja kuuntelemaan vaistojani sekä toki muutamasta rankemamsta jutusta selvinneenä sekä myöntämällä omat virheet ja pyrkiny oppimaan niin se teki musta sen todella vahvan ja itsevarman aikuisen miehen mitä olen tänä päivänä.
Onkohan tuo kuitenkaan näin, epäilen....
Turhaanpa sitä mustavalkosesti ajattelevalle ja stereotyyppejä viljelevälle mitään yrittää selittää, tiedän kyllä itse mikä omalla kohdalla on auttanut.
Toki jos ei ole itse kokenut vaikkapa sellasta vielä että elämä nakkaa paskat niskaan kun niin voi käydä kelle vaan että joutuu pakostakin tutkiskelemaan omaa henkistä puolta ja myöntämään omat virheensä ja oppia niistä.
Muutenkin voisit perustella vähän paremmin kommenttisi.
Tiedän kyllä sen että olen aina ollut vahva luonne ja että ne rankat jutu ja elämänkokemus on vaan saanut sen vahvuuden esiin paremmin.
Enkä väitä että kaikkien kohdalla toimii mutta uskon että osalla kyllä.
Ainakin se että kun lakkaat ajattelemasta että pitää olla kuin muut kun ei tarvi olla ku oma itsensä ja muistaa se maalaisjärki eikä ääripäinä kaikkea aatella, ainakin siksi olen itse sinut itteni kans koska olen aina ollut oma itteni, tottakait muutkin ottaa huomioon ja esimerkiksi työelämässäkin pitää käyttäytyä tietynlailla varsinkin kun on asiakaspalvelutyössä mutta voi sitä kuitenkin olal oma itsensä, mielipiteensä pitää uskaltaa sanoa mutta siinäkin käyttää järkeä joskus on parempi olal hiljaa mutta erilaiset näkemykset kun niistä keskustelee rakentavalla tavalla eikä tuomitsevalla niin siinä voi saada uutta perspektiiviä asioihin.
Eikä se kannata mitään roolia vetää kun tiedän aiemmasta kokemuksesta että ei se johda mihinkään, muutenkaan se että on oma ittensä niin sillä tavalla että on siltikin oma itsensä vaikka tulis katkerilta ja ilkeiltä ihmisiltä paskaa niskaan, eikä anna sen vaikuttaa.
Sekin kyllä itsellä on auttanut kasvamaan henkisellä puolella kun olen REHELLISESTI tutkinut itestäni hyvät ja huonot puolet, joitakin huonoja puolia voi kyllä muuttaa jos haluaa, kaikkia puolia et voi itsestäsi muuttaa.
Ja sellasen katkeruuden ja vihan vangiksikin yhdessä vaiheessa jäin että se sumensi ajattelukyvyn ja järjen mutta kun hyväksyin että nyt vaan kävi näin ja nousin siitä suosta niin vahvisti paljon ja auttoi kasvamaan lisää ihmisenä.
Ajattelenki mun ihastusta nii mun mahaan tulee jännä tunne, se tunne on inhottava mut samalla ihana.