Pennun pureminen

Selätys ja siinä pitäminen systemaattisesti puremisen jälkeen/aikana. Eikä saa satuttaa, mutta kaapin paikka näyttää. Helpompi nyt kuin muutaman kk:n päästä.

Pennut purevat aina, outoa, jos et tuota tiennyt. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Pitää yrityksiänne estää puremasta leikkinä. Mitäs jos et kiinnittäisi pentuun mitään huomiota silloin, kun se alkaa purra, otat vaan sen puruotteesta irti ja menet tekemään jotain aivan muuta. Ei-sanaa on turha käyttää, jos et ole täysin varma, että pentu sen tarkoituksen ymmärtää. Tosin se on jo menettänyt merkityksensä, jos hoet sitä jatkuvasti. Takuuvarmasti jos annat sille ison potkaluun purtavaksi, saa tyydytettyä puremisen tarpeensa siihen, leluja pitää olla myös paljon, puremisen sijasta aina lelulla leikkimistä ja leikki loppuu jos puree käsiä, mikäli ymmärtää, että se on kielletty. Koira ei ole lasten leikkikalu, opeta poikasi olemaan tekemättä äkkinäisiä liikkeitä, juoksemasta ympäriinsä, huutamasta, vetämällä kätensä piiloon, kun pentu yrittää purra, se pitää sitä vain leikkinä, mihin käsi hävisi. Opeta kunnolla siten että pentu ymmärtää, ettei purra saa ja sitten tätä pitää noudattaa aina, ei siis yhtäkään kertaa sallia sitä enää, jos päätätte, että se on kielletty. Teidän pitää tietää, mitä teette, jos ette ole johdonmukaisia, pentu käyttää tilannetta hyväkseen eikä se tiedä, mitä sen halutaan tekevän. 4-5 kk iässä vaihtuvat hampaat, silloin pureminen on kovimmillaan, sen jälkeen yleensä rauhoittuu, mutta yleensä voivat purra jopa yli vuoden ikäisiksi, jos se on päätetty sallia. Omani eivät koskaan ole purreet niin kovaa, että sattuisi, olen vetänyt siihen rajan.

Mun koiralla oli koko ajan suu auki kuin linnunpojalla, innostui kaikesta huomiosta aivan tolkuttomasti ja suu alkoi käydä saman tien. Annoin lelun suuhun niin pystyin silittämään. Yritä ohjata lelujen suuntaan, ja jos on tilaa niin lapsiportin taa hetkeksi jos ei pysy lahkeista irti. Mutta koita niissä kintuissaroikkumistilanteissakin vinguttaa lelua ja heittää sille. Ja jos haukkoo käsiä niin heti selän kääntäminen ja pois paikalta. Pennut on kuin lapsia, niin kauan kun ne on hereillä, ne tekee jotain. Sun tehtävä on keksiä luvallista tekemistä.

Kannattaa tutustua koirankasvatus/-koulutusoppaisiin. Tällainen asia kun kuuluu ihan perus tapakoulutukseen, niin jos ei tämän kanssa osaa toimia, ei kyseinen ongelma varmaan jää viimeiseksi. Suosittelen siis pian hakemaan tietoa koirien käytösongelmista, jotta niitä osaa sitten jatkossa välttää :) Ei-sanan sanominen ei riitä, jos sitä ei ole opettanut koiralle. Koiran pitää ymmärtää, että jos puree, kaikki hauska loppuu: omistaja ei huomioi (älä koske, katso, puhu tai liiku). Jos se ei riitä, voi erottaa joukosta viemällä vaikka toiseen huoneeseen, jossa on jotakin luvallista tekemistä, kuten luu. Koira saattaa huutaa tai muuten osottaa mieltään, mutta pois pääsee vasta, kun on kunnolla rauhoittunut. Tärkeää koiran kouluttamisessa on vahvistuksen ymmärtäminen. Mikä kaikki vahvistaa koiran huonoa käytöstä. Jos koiralle heittää lelun sillon, kun se puree, voi koira yhdistää, että "kun puren, niin alkaa kiva leikki".

Koilat vain telvehtivät hampuleilla. Se on heille tama atia kuin kätteleminen ihmitille. Ja lapatetta loitkuu!

Todella huolestuttavaa, että seuraksi on otettu niinkin vaativa rotu kuin saksanpaimenkoira, vaikka tietotaito on pyöreä nolla. Yhtä huolestuttavaa on se, että kasvattajat myyvät saksanpaimenkoiria noin osaamattomiin käsiin.

Jos jo pennun tavoille opettaminen vie sormen näin pahasti suuhun, niin miten ajattelitte saada saksanpaimenkoiran koulutettua yhteiskuntakelpoiseksi? Eikö noin osaamattomiin käsiin lapsen kaveriksi olisi kelvannut ihan toisenlainen, huomattavasti sopivampi rotu? Kehottaisinkin lämpimästi tunnustamaan tässä vaiheessa, että sekä sinä että kasvattaja mokasitte, ja koirarotu on teille aivan väärä. Koira löytää kyllä kasvattajan kautta sille sopivamman kodin ja itse osaatte valita tulevan koiran tästä mokasta opittuanne paremmin. Jos jo alkumetreillä on pahoja ongelmia ihan perusopetuksessa, niin kannattaa ymmärtää hyvän sään aikana, että ongelmat vain pahenevat jatkossa. Vaikka jonkin ihmeen kaupalla saisitte juuri tämän ongelman helpottamaan ajan kanssa, niin seuraava ongelma on takuuvarmasti jo nurkan takana odottamassa omistajalla, jolta ei perusopetuskaan onnistu.

Saksanpaimenkoira on luonnostaan "suulas" rotu, jota on iät ja ajat jopa kannustettu käyttämään suutaan. Niinpä pennutkin ovat tyypillisesti hammastelijoita, joille osaava kertoo päivässä-parissa, ettei hampaiden käyttö ihmisiin kerta kaikkiaan käy päinsä. Pentu ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, joten sille olisi oltava taitoja kertoa, mitä siltä halutaan. Ette selvästi ole osanneet opettaa edes tärkeintä ei-käskyä, jos pentu ei yhtään osaa yhdistää sitä oikeaan toimintoon. Jokin toinen rotu saattaisi pitää vesisuihkausta ikävänä rangaistuksena, mutta saksanpaimenkoiran _kuuluu_ pitää moista lähinnä hauskana leikkinä. Myös lelujen suuhun tunkeminen toimii lähinnä palkintona ja yhteisenä leikkinä, joka alkoi puremisella. Niinpä pentu muistaa jatkossakin, että puremalla tapahtuu kivoja asioita.

Tällaisia yksittäisiä väärin tehtyjä asioita on keskustelupalstallakin helppo huomata, mutta varmasti toimivia neuvoja onkin jo hankalampi antaa näkemättä tilannetta. Aivan hiuksenhienotkin asiat nimittäin vaikuttavat ja kaikki on käytännössä sekuntipeliä, jotta pentu osaa yhdistää tietyt asiat tiettyihin toimintoihin. Niinpä ainoa varmasti toimiva neuvoni teille on hankkia aivan toinen koirarotu. Saksanpaimenkoira ei kerta kaikkiaan sovellu osaamattomiin käsiin. Osaamattomissa käsissä ne ovat pahimmillaan tikittäviä aikapommeja.

Meillä oli saku myös tämä viimeinen joka hammasti liikaa. Ihan pienenä juuri huomion vieminen muualle oli se, mutta se usein teki sitä kun oli jo kuukausia vanha.

Niinpä laitoin sen makuuhuoneeseen muutaman kiellon jälkeen jos ei sana tehonnut ja oven kiinni. Max 15 minuuttia se oli siellä ja jos jatkoi niin kysyin että meetkö arestiin. Se oppi tuon meetkö arestiin niin hyvin että loppuvaiheessa näytin vain makuuhuonetta seisoessani siinä oven vieressä ja koira paineli sinne itse.

Olisko viimeinen arestirangaistus ollut jossain 6-7 kk vaiheella mutta mielestäni se toimi. Pikkuhiljaa se väheni ja muuttui harvinaisemmaksi ja loppui sitten kokonaan.

Meillä on sänky siellä makkarissa niin että koira kun istuu siinä niin se näkee ulos pihalle.
Välillä otti itseäni päähän se että kun makkarin ovi aukaistiin eli aresti oli päättynyt, se vaan vilkas että kuka aukas oven ja jatkoi pihalle katseluaan sanoisinko hieman ylimielisen näköisenä.
Olen varma että jos se olisi osannut puhua, se olisi sanonut että "ei tuntunut missään."

Mutta kyllä tuo konsti toimi ilman että koiraan olisi tarvinnut kuritusmielessä koskea. Eikä traumoja jäänyt.

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miksi vastuuntuntoiset harrastajat toitottavat tälläkin palstalla sakujen olevan TYÖkoiria. Sakut vaativat pienestä pitäen järjestettyä tekemistä tai ovat kyllä riittävän fiksuja keksimään sitä itsenäisesti. Sakut eivät todellakaan ole mitään teeveestä tuttuja pikkupoikien parhaita kavereita ellei niitä ole sellaisiksi opetettu. Se sitten vaatii työtä ja ylläpitoa jatkossakin. Taas on väärä koira päätynyt väärään kotiin ja siinähän on sitten potentiaalinen tuleva remmirähjä pitämässä yllä rodun huonoa mainetta. Tosiasiassa ainoa huonon maineen ansainnut löytyy sieltä remmin toisesta päästä ja tietenkin kasvattajasta.

Myy koira kotiin jossa on osaamista kouluttaa sitä pienestä lähtien

tämä rotu pitäs lailla kieltää.en ole nähny muuton pitkäänaikaan kellään kyseistä rotua???kai ovat huomanneet rodunjalostuksen virheet.niinhä tuo näkkyy käyvän ihmisrodullekkin.

Tietenkään aloittaja ei vastaa neuvoihin mitään. Tosi ihmeellistä tosiaan on olla perehtymättä rotuun ja koirankasvatuksen alkeisiinkaan, ennen kuin ottaa tämän tyyppisen koiran. Siis uskomatonta, mutta totta se vaan ikävä kyllä on.