...lähtee juomaan...baarit on jo tuttu homma, ei mitään uutta. Nyt viimeisen kk aikana oon juonnu lärvit joka viikonloppu, viime viikolla join sitten kesken koulun... Tää on aivan hirveetä ku näkee unissaankin jo ens viikonlopun suunnitelmat, miten vedän taas perseet olalle. (harvemmin kuitenkaan oon ihan änkyräkännissä, mut se fiilis, ku on kännissä.)
Tiiän, tiiän, oon joku vitun pissis, mut mielessä pyörii vaa viina...onneks nyt on loma ja äiti pitää mut kotoon...
Tutustuin joku puoltoist viikkoo sit yhteen mieheen, joka myöns että harvemmin tulee ihan selvii päivii nähtyy...se juo joka viikonloppu ja pari kertaa viikolla...en haluu sellast elämää.
Tiiän, tiiän, oon joku vitun pissis, mut mielessä pyörii vaa viina...onneks nyt on loma ja äiti pitää mut kotoon...
Tutustuin joku puoltoist viikkoo sit yhteen mieheen, joka myöns että harvemmin tulee ihan selvii päivii nähtyy...se juo joka viikonloppu ja pari kertaa viikolla...en haluu sellast elämää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ura alkaa juuri noin. Kuusitoistavuotiaana, ja vielä monta vuotta viina maistuu hyvältä ja nousuhumala on ihanaa.
Neuvoja on vaikea antaa edellämainituista syistä. Alkoholismin kehittyminen ja juomisen mahdollinen lopettaminen kun riippuvat ainakin 95-prosenttisesti juojasta itsestään.
Kuitenkin: jos et halua itsellesi kuvailemasi miehen elämäntapaa, pistä suhde poikki heti alkuunsa; alkoholistin naisen elämä on useimmiten täyttä helvettiä. Minä en liioittele.
Omasta katkerasta kokemuksestani ja lukemastani alan kirjallisuudesta olen päätynyt uskoon, että alkoholismi ei ole tauti, vaan syvemmän ongelman oire. Ja se syvempi ongelma oli ainakin minun kohdallani se, että pyrin olemaan työssä ja muuallakin jotakin muuta kuin sisimmässäni olin; elämään siten kuin kuvittelin olevan fiksua. Rakennetun minäni ja todellisen minäni välinen ristiriita vaati juomaan, toisinsanoen turruttamaan tunteet.
Viina on tuttava joka ei hevillä päästä otteestaan. Jos sinulla on todellisia ystäviä (raittiita tai melkein) puhu ongelmistasi heidän kanssaan. Tai äitisi kanssa jos välinne ovat niin luottamukselliset. Toivotan onnea, monet ovat olleet ja ovat samassa tilanteessa kuin sinä.
Alkoholi on siitä kavala aine, että lopettaminen menee aina vain vaikeammaksi ja siitä saatava ilo vähenee samaa tahtia.
Ei minuakaan saaneet toisten puheet lopettamaan eikä sekään vielä että itse tiesin kaiken menevän vain pahemmaksi. Juomista kesti yli kymmenen vuotta ilon vähetessä, mutta lopettaminen oli entistäkin vaikeampaa.
Lopetin kuitenkin vuosituhannen alussa. Auto, ajokortti ja asunto säilyivät eikä rokulipäiviäkään juuri tullut. Suurilta veloiltakin säästyin, niitä oli n. 2000 mk edestä.
Omasta katkerasta kokemuksestani ja lukemastani
Oletko muuttanut elintapojasi,itseäsi?Pystytkö nyt juomaan "normalisti"kun olet tehnyt itsellesi selväksi mistä johtuu?
Olen muuttanut elintapojani. Tai ne ovat muuttuneet jostakin minusta riippumattomasta syystä ja koen itsekin muuttuneeni. Juomisen tarve poistui yli kuusi vuotta sitten eikä ole palannut. En siis juo. Tämä tilanne on minulle nyt normaali.
Ensimmäiset huikat otin 15-vuotiaana ja toistaiseksi viimeiset 47-vuotiaana. Siinä välissä yritin useita kertoja lopettaa: lakkoilin puolikin vuotta raittiina, hampaat irvessä ja kireänä. Sitten ryyppääminen jotenkin aina alkoi uudestaan ja jatkui suoraan siitä mihin se oli jäänyt lakon alkaessa.
"Tekee mieli kokoajan"
Eikö se todista,että viina aiheuttaa riippuvuutta ?
Muutaman vuoden päästä tiedät mitä viinapiru teettää!
Jotkut asiat täytyy itse kokea ,vaikka viisaammat niistä varoittaakin...eikö niin?