Ennen kun alkaa jauhaa leukojaan hölöpuheilla, kannattaa perehtyä kristinuskon vaiheisiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia
Alkukirkon edustajana on turha kenenkään esiintyä, sellaisia ei ole ollut enään 2000 vuoteen elossa. Mutta näiden todistukset kehittyvistä jumalanpavelusmenoista ja käytänteistä ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle aina kirkolliselle ajalle saakka.
1 Kristinuskon juuret
1.1 Jeesuksen elämä
1.2 Juutalainen tausta
2 Kristinuskon synty
2.1 Alkuseurakunta
2.2 Varhaisen kristinuskon pääsuuntaukset
2.3 Erkaantuminen juutalaisuudesta
2.4 Suuri luopumus
2.5 Vainottu kristinusko
2.5.1 Ensimmäiset marttyyrit
2.5.2 Ensimmäiset apologeetat
2.6 Varhaiset kristinuskon määrittelemät harhaopit
2.6.1 Gnostilaisuus
2.6.2 Areiolaisuus
2.6.3 Nestoriolaisuus
2.7 Kilpailevat uskonnot
2.7.1 Mithralaisuus
2.7.2 Mandealaisuus
2.7.3 Manikealaisuus
3 300- ja 400-luvut ja 500-luvun alku
3.1 Kristinuskon laillistaminen Rooman valtakunnassa
3.1.1 Pakanuuden henkiinherättäminen
3.1.2 Kristinuskosta tulee valtionuskonto
3.1.3 Kirkon järjestäytyminen
3.1.3.1 Hallinto
3.1.3.2 Kirkolliset juhlat
3.2 Kristologiset kiistat
3.3 Raamatun kaanonin kehittyminen
4 Keskiaika
4.1 Ikonoklasmi
4.2 Suuri skisma idän ja lännen välillä
4.3 Bysantti keskiajalla
4.4 Katolinen kirkko keskiajalla
4.5 Ristiretket
5 Uskonpuhdistus ja vastauskonpuhdistus
5.1 Protestanttisuus ja denominationalismin nousu
6 1800-luku
6.1 Liberaaliprotestanttisuus
6.2 Muut teologiset suuntaukset
6.3 Suuret herätykset, restorationismi
7 1900- ja 2000-luvut
7.1 Katolisen kirkon uudistukset
7.2 Modernismi ja kristillisen fundamentalismin vastareaktio
7.3 Maallistumisen leviäminen
7.4 Muita kehityssuuntia
8 Katso myös
9 Lähteet
10 Kirjallisuutta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia
Alkukirkon edustajana on turha kenenkään esiintyä, sellaisia ei ole ollut enään 2000 vuoteen elossa. Mutta näiden todistukset kehittyvistä jumalanpavelusmenoista ja käytänteistä ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle aina kirkolliselle ajalle saakka.
1 Kristinuskon juuret
1.1 Jeesuksen elämä
1.2 Juutalainen tausta
2 Kristinuskon synty
2.1 Alkuseurakunta
2.2 Varhaisen kristinuskon pääsuuntaukset
2.3 Erkaantuminen juutalaisuudesta
2.4 Suuri luopumus
2.5 Vainottu kristinusko
2.5.1 Ensimmäiset marttyyrit
2.5.2 Ensimmäiset apologeetat
2.6 Varhaiset kristinuskon määrittelemät harhaopit
2.6.1 Gnostilaisuus
2.6.2 Areiolaisuus
2.6.3 Nestoriolaisuus
2.7 Kilpailevat uskonnot
2.7.1 Mithralaisuus
2.7.2 Mandealaisuus
2.7.3 Manikealaisuus
3 300- ja 400-luvut ja 500-luvun alku
3.1 Kristinuskon laillistaminen Rooman valtakunnassa
3.1.1 Pakanuuden henkiinherättäminen
3.1.2 Kristinuskosta tulee valtionuskonto
3.1.3 Kirkon järjestäytyminen
3.1.3.1 Hallinto
3.1.3.2 Kirkolliset juhlat
3.2 Kristologiset kiistat
3.3 Raamatun kaanonin kehittyminen
4 Keskiaika
4.1 Ikonoklasmi
4.2 Suuri skisma idän ja lännen välillä
4.3 Bysantti keskiajalla
4.4 Katolinen kirkko keskiajalla
4.5 Ristiretket
5 Uskonpuhdistus ja vastauskonpuhdistus
5.1 Protestanttisuus ja denominationalismin nousu
6 1800-luku
6.1 Liberaaliprotestanttisuus
6.2 Muut teologiset suuntaukset
6.3 Suuret herätykset, restorationismi
7 1900- ja 2000-luvut
7.1 Katolisen kirkon uudistukset
7.2 Modernismi ja kristillisen fundamentalismin vastareaktio
7.3 Maallistumisen leviäminen
7.4 Muita kehityssuuntia
8 Katso myös
9 Lähteet
10 Kirjallisuutta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikanamme on alkanut esiintymään kristinuskon sisälle Amerikoista luikerrelleita uus-uskontoja jotka esiintyvät muka alkukirkon haamussa. Todellisuudessa syynä on tietämättömyys kristinuskon historiasta, kehitysvaiheista yhteiskunnallisesti lailliseksi uskonnoksi. Joka oli kaikkien kristittyjen yhteinen kirkko aina suureen skismaan saakka jolloin kirkko hajaantui kahdeksi kirkoksi, idän (ortodokdit) ja lännen (roomalaiskatoliset) kirkoiksi.
1500 luvun alkupuolella lännen kirkkoon tuli Martti Lutherin johtama uskonpuhdistus, jolloin vanhurskauttamisoppi tuli kirkkaasti esiin. Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Jos vanhurskauttamisoppiin tulee pienikin vika, (usko ihmislihan fixautumiseen), tai perisynnin kieltäminen, silloin koko kristinuskon perusta on tuhottu
Varhaisen kristinuskon pääsuuntaukset
Ensimmäisinä vuosisatoina kristinuskossa oli valtavasti julistajia, joilla oli erilaisia näkemyksiä Jeesuksen opetuksista ja uskon sisällöstä. Tästä seurasi kilpailutilanne, jonka tärkeimmät osanottajat olivat juutalais-, gnostilais- ja hellenistikristityt.
Juutalaiskristittyjä oli sekä Palestiinan alueella että diasporassa. He jatkoivat Jerusalemin seurakunnan perinnettä ja noudattivat juutalaisten säädöksiä. Tämä suuntaus oli aluksi vahva, mutta kaatui lopulta siihen, että sen oli yhtä vaikeaa saada kannattajia pakanoista kuin saada juutalaisten hyväksyntä.
Omaperäistä ja nykyisin epäkristillisenä pidettyä uskontulkintaa edusti gnostilaiskristillisyys. Gnostilaisessa teologiassa ihmisen päämäärä on vapautua ruumiin ja aineellisen maailman kahleista pyhän tiedon, eli gnosiksen avulla.
*) Jeesus ei ollut heille syntien sovittaja, vaan jumalallisen tiedon tuoja.
He uskoivat, että Jeesuksen on Jumala luonut ensitöikseen ja siksi häntä kutsuttiin" luomakunnan esikoiseksi", ei siis syntynyt Jumalasta. Gnostilaiskristityt jatkoivat Jeesuksen tuoman opetuksen noudattamista mutta joutuivat vainon kohteiksi ja tuhoutuivat.
Menestyksekkäin kristinuskon pääsuuntaus oli hellenistikristillisyys( Helleenit eli kreikkalainen pakanauskonto), josta voidaan katsoa nykyisen kristikunnan periytyneen.
*) Menestyksen avain oli matala kynnys kääntymiseen, sillä se ei juurikaan edellyttänyt juutalaisten säädösten noudattamista vaan kaikki aikaisemmat palvontamuodot saivat vain " kristillisen nimityksen".
300- ja 400-luvut ja 500-luvun alku
Kristinuskon levinneisyys Euroopassa noin vuonna 325.
Kristinuskon laillistaminen Rooman valtakunnassa
Myöhemmin kristinuskon asemaa edesauttoi keisari Konstantinuksen kristittyjä suosiva politiikka. Konstantinuksen antaman Milanon ediktin seurauksena kristittyihin kohdistuneet ajoittaiset vainot loppuivat. Konstantinus myös kutsui koolle ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen, jonka tarkoitus oli ratkoa opillisia riitoja. Konstantinuksen elinaikana kristityt olivat vielä vähemmistönä eikä keisari itse uskaltanut ottaa kastetta ennen kuin kuolinvuoteellaan. Kristittyjen lukumäärä kuitenkin kasvoi nyt nopeasti.
Uskomme kyllä vähemmlläkin että olet niitä harvoja nukkuessasi Jeesuksen seuraajaksi tulleita ihmeitä!
miltä se muuten tuntui aamulla herätä ihan uutena luomuksena, voisitko kertoa.