suomalaisten kritiikitön suhtautuminen
Sipilän hallitukseen, ihan kuin Juha Sipilä
olisi Messias Jeesuksen paikalla.
Koko näiden 15 vuoden ajan on paistanut
läpi kritiikittömyys hallituksia kohtaan, ainoastaan Eero Heinäluoma ja Antti Rinne
saivat lokaa niskaansa toimiessaan valtiovarainministerinä.
Eihän Sosialidemokraattien olisi tarvinnut olla hallitusvastuussa vuosina 2003-2007
ja 2011-2015 kun pääministereinä toimi
porvari (Keskusta / Kokoomus). Tilanne Suomessa alkaa muistuttaa jo vuosien
1917-1926 ja 1926-1937 Suomen poliittista tilannetta, ainoastaan Väinö Tanner oli välissä 1926-1927 poikkeus toimiessaan pääministerinä.
Istuvan hallituksen (huhtikuuhun 2019 saakka) nyt työllisyys-, asunto-, perhe-, sosiaali- ja terveyspoliittinen päätöksenteko on ollut hataralla pohjalla, ja tällaista hallitusta pitäisi vielä kannattaakin, ja pah, minä en ainakaan kannata. Sama meno jatkunut jo 15 vuoden ajan.
Tajutkaa jo ettei meno muutu Suomessa parempaan suuntaan niin kauan kuin pääministereinä toimii sosiaalidarwinistisia
markkinakapitalisteja. Tarvitaan humaanimpia ja ekologisempia ratkaisuja,
ruohonjuuritason politiikkaa, pienyhteisöt ja paikalliset toimijatkin on otettava huomioon päätöksenteossa ei vain globaalit toimijat
ja "heikot sortuu elon tiellä" / "vain paras voittaa" mentaliteetti.
Se että moni asia maksaa (ruoka, maito, vesi, olut, viina, viini, sampanja, kuohuviini, terveydenhoito, sähkö, nettiyhteys, viestittely kännykällä yms.) on fakta,
mutta täytyy olla myös asioita joista nauttia ilman rahavirtoja ja virkakoneistoja. Kaikkein parasta terapiaa on stressitön oleilu ja ympäristö, raha ja tavarat eivät tee onnelliseksi, vaan stressaantuneeksi.
Metsät ja vesistöt hoivaa mielenterveyttä, mikään autoväylän vilinä ja kauppakeskukset eivät tue mielenterveyttämme, myös on tärkeää kun asuu kaupungissa, onko asumalähiön lähettyvillä joku metsikkö missä lenkkeillä kuntoaan ylläpitäen. Asuntotuotannossa ei voi tuhottomasti mennä autoilevien ja himoshoppaavien sekä metsälenkkeilyä, telttailua, uimista, ulkoilualueella makkaranpaistoa ja veneilyä meressä taikka järvessä inhoavien asukkaiden ehdoilla.
Tiiviisti rakennettu kaupunkiympäristö sosiaalisine ongelmineen sekä järjestyshäiriöineen, rikoksineen, vilppeineen ja pettureineen ei voi olla yksi ainoa toimintaympäristö meille ihmisille.
Täytyy myös olla sellaisia toimintaympäristöjä joissa tietynlaiset ihmiset haluavat elää pelotonta, turvallista, eettistä, ekologista ja stressitöntä elämää, missä ilo ja toiminta kumpuaa aidoista asioista, voittoa tuottamattomia yhteisöjä/ryhmiä. Ei voi mennä asiassa kuin asiassa rahallinen tuotto ajattelu edellä päätöksenteossa.
Sipilän hallitukseen, ihan kuin Juha Sipilä
olisi Messias Jeesuksen paikalla.
Koko näiden 15 vuoden ajan on paistanut
läpi kritiikittömyys hallituksia kohtaan, ainoastaan Eero Heinäluoma ja Antti Rinne
saivat lokaa niskaansa toimiessaan valtiovarainministerinä.
Eihän Sosialidemokraattien olisi tarvinnut olla hallitusvastuussa vuosina 2003-2007
ja 2011-2015 kun pääministereinä toimi
porvari (Keskusta / Kokoomus). Tilanne Suomessa alkaa muistuttaa jo vuosien
1917-1926 ja 1926-1937 Suomen poliittista tilannetta, ainoastaan Väinö Tanner oli välissä 1926-1927 poikkeus toimiessaan pääministerinä.
Istuvan hallituksen (huhtikuuhun 2019 saakka) nyt työllisyys-, asunto-, perhe-, sosiaali- ja terveyspoliittinen päätöksenteko on ollut hataralla pohjalla, ja tällaista hallitusta pitäisi vielä kannattaakin, ja pah, minä en ainakaan kannata. Sama meno jatkunut jo 15 vuoden ajan.
Tajutkaa jo ettei meno muutu Suomessa parempaan suuntaan niin kauan kuin pääministereinä toimii sosiaalidarwinistisia
markkinakapitalisteja. Tarvitaan humaanimpia ja ekologisempia ratkaisuja,
ruohonjuuritason politiikkaa, pienyhteisöt ja paikalliset toimijatkin on otettava huomioon päätöksenteossa ei vain globaalit toimijat
ja "heikot sortuu elon tiellä" / "vain paras voittaa" mentaliteetti.
Se että moni asia maksaa (ruoka, maito, vesi, olut, viina, viini, sampanja, kuohuviini, terveydenhoito, sähkö, nettiyhteys, viestittely kännykällä yms.) on fakta,
mutta täytyy olla myös asioita joista nauttia ilman rahavirtoja ja virkakoneistoja. Kaikkein parasta terapiaa on stressitön oleilu ja ympäristö, raha ja tavarat eivät tee onnelliseksi, vaan stressaantuneeksi.
Metsät ja vesistöt hoivaa mielenterveyttä, mikään autoväylän vilinä ja kauppakeskukset eivät tue mielenterveyttämme, myös on tärkeää kun asuu kaupungissa, onko asumalähiön lähettyvillä joku metsikkö missä lenkkeillä kuntoaan ylläpitäen. Asuntotuotannossa ei voi tuhottomasti mennä autoilevien ja himoshoppaavien sekä metsälenkkeilyä, telttailua, uimista, ulkoilualueella makkaranpaistoa ja veneilyä meressä taikka järvessä inhoavien asukkaiden ehdoilla.
Tiiviisti rakennettu kaupunkiympäristö sosiaalisine ongelmineen sekä järjestyshäiriöineen, rikoksineen, vilppeineen ja pettureineen ei voi olla yksi ainoa toimintaympäristö meille ihmisille.
Täytyy myös olla sellaisia toimintaympäristöjä joissa tietynlaiset ihmiset haluavat elää pelotonta, turvallista, eettistä, ekologista ja stressitöntä elämää, missä ilo ja toiminta kumpuaa aidoista asioista, voittoa tuottamattomia yhteisöjä/ryhmiä. Ei voi mennä asiassa kuin asiassa rahallinen tuotto ajattelu edellä päätöksenteossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.