Olen syönyt jo kymmenen vuotta alproxia tarvittaessa ahdistusoireisiin. Käyttö on sellaista 1-2 pilleriä kuukaudessa, joskus voi olla esim viikon jakso, jolloin tarvitsen lääkettä useampana päivänä. Välillä saattaa mennä kuukausi puolitoista ilman lääkettä.
Miten nämä SSRI:t, Busbironit ja muut... Olisikohan parempi hankkia joku kunnon ahdistuslääkitys vai elää niin kuin tähänkin saakka, eli lääkitä vain tarpeen mukaan? Terapiaakin olen harkinnut, mutta voimavarat ei ole oikein muun arjen pyörityksessä riittäneet. Olen ihan työelämässä, mutta kyllähän tämä ahdistus ja välillä sosiaaliset pelot aika paljon rajoittavat silti elämää.
Miten nämä SSRI:t, Busbironit ja muut... Olisikohan parempi hankkia joku kunnon ahdistuslääkitys vai elää niin kuin tähänkin saakka, eli lääkitä vain tarpeen mukaan? Terapiaakin olen harkinnut, mutta voimavarat ei ole oikein muun arjen pyörityksessä riittäneet. Olen ihan työelämässä, mutta kyllähän tämä ahdistus ja välillä sosiaaliset pelot aika paljon rajoittavat silti elämää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No jos noin vähällä lääkityksellä selviät, niin tuskin kannattaa vaihtaa muuhun. Haluaisitko syödä niitä pillereitä päivittäin, kun ei nykyisistäkään ole luonteen muuttajaksi?
Rauhoittavia jos ei tarvi joka päivä ottaa. Masennuslääkkeet latistaa tunteita.
Älä ihmeessä muuhun lääkitykseen lähde, jos tuolla pärjäät. Pieni määrähän tuo on. Jos olisi päivittäistä käyttöä ja kroonisempaa ahdistusta olisi tilanne toinen. Toivottavasti sun lääkärisi on jatkossakin samaa mieltä eikä ajattele ettei rauhoittavia voi antaa pitkän aikavälin käyttöön (tosin sulla jo sitä :D) ,ettei vain koukutu. Mulla oli pitkään sama juttu Alproxin kanssa vuosia. Uneen käytin myös, mutta aivan naurettavan pienen määrän. Sitten jouduin hoitoon julkiselle puolelle ja erittäin toimiva Alprox otettiin pois, tilalle sain hitaampaa. Lisäksi joka respauusintapyynnön yhteydessä saa perustella juurta jaksaen miksi mun mielestä resepti pitää uusia.
Mun ei onneksi ole tarvinnut reseptin uusimisessa selitellä tarvetta, vaan lääkäri uusii sen ihan kyselemättä. Ilman Alproxia varmaan elämä rajautuisi aika tavalla, kun nyt uskallan lupautua esim. julkisiin esiintymisiin, kun tiedän, että lääkkeestä saa tarvittaessa avun. Ilman lääkettä varmaan sanoisin kaikkeen sellaiseen vain ei-kiitos.
Joo, ei tuo jatkuva lääkkeen syönti sinällään huvita, vaikka varmasti jossain määrin kroonistakin tämä ahdistus on ja välillä iskee aivan täysin tyhjästä. Pystyn kuitenkin elämään arkeani ja käymään töissä ja olen ymmärtänyt, että se noilla jatkuvasti syötävilläkin lääkkeillä on tavoitteena. Siis se, että voi elää "riittävän hyvää" elämää. Eihän mikään koskaan ole täydellistä...
Minäkin pitkän elämänkokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että "vanhanaikaisesti" rauhoittava lääke tarvittaessa on parempi apu kuin lähteä ssri-lääkitykseen, jota otettava joka päivä. Ssri't eivät lopulta olekaan vielä niin tunnettuja ihan kaikessa, kuten siitä mitä pitkällä aikavälillä tekevät ihmiselle ja miten sen saa lopetettua. Itse olen pitkäaikaisen Xanorinkin pystynyt lopettamaan, itse asiassa useamman kerran elämässäni. Mutta pientä määrääni ssri-lääkettä en pysty lopettamaan tai kokeilla vaihtamaan toiseen, sillä avusta en edes tiedä, onko sitä.
Lisään. Aloittajalle. Siis jos noinkin pienellä apumäärällä Alproxia/Xanoria pärjäät ja jos lääkärin kanssa hyvin olette samaa mieltä, että se paras ja riittävä, sinun kannattaa pysyä siinä. Itseäni kovin kaduttaa, että aikoinaan lähdin miltei painostettuna ssri-lääkettä ottamaan, nyt en aloittaisi.