Olenko parisuhteessa narsistin kanssa vai mitähän tämä touhu on? Miesystäväni tuntuu lyttäävän minua ihan kaikessa. En osaa esim. avata ovea oikein, en osaa heittää kiukaalle vettä ja hän itse tekee sen, kahvin hän haluaa itse keittää, ettei asunto sotkeennu. Vihjailee kuinka on itse korkeasti koulutettu ja minä en. Ihmeellistä kontrollointia jatkuvasti "oletko pessyt kätesi ennen ruoanlaittoa, oliko sulla varmasti puhtaat kädet kun teit ruokaa, älä laita laukkua sohvalle, älä istu aamutossut sohvalla ettei sotkeennu, älä nojaa oveen ettei tule kolhua oviin", eihän sun aamutossut vaan naarmi lattiaa.
Jatkuvasti tuo ihminen kulkee rätti kädessä ympäri kämppää ja mähän niitä jälkiä yms. seiniin aiheutan. Pesuhuone pitää luututa ja samoin kaapit siellä, vaikka mies tulisi noin 30.min mun jälkeen sinne. Ettei vaan aiheudu hometta mihinkään. Hän huomauttaa jos mulle tulee kilokin painoa lisää "oletko lihonut, kun oon muutenkin hoikka ja urheilullinen".
Nytkin meillä oli vuosipäivä, niin äijä oli varannut liput jääkiekko-otteluun meille, tietää etten tykkää järin jääkiekosta. Ajattelin, että voin lähteä mukaan ja sitten paljasti että on vielä seisomapaikat. Itse ei osta koskaan mitään yhteisiä herkkuja meille, mutta mun ostamat kyllä maistuu ja härskisti voi niitä vaikka mun laukusta kaivella. Jos oon saanut suklaata esim. lahjaksi joltain, voi ihan hyvin syödä sen suklaan ennen minua.
Mun viestejäni kännykästä hän availee välillä ennen kuin mä ehdin itse niitä lukea, eikä ne viestit ole edes keneltäkään miehiltä.
On kyllä hyvä arvostelemaan muita ihmisiä esim. työkavereitaan, saattaa vaan lapsellisesti huomauttaa jonkun ihmisen ulkonäöstä yms. Alan olla ihan täynnä koko ihmistä.
Hän on särmä omasta mielestään, perfektionisti, hänestä tykätään töissä tosi paljon ja saa kuulemma jatkuvasti kuulla kehuja kuinka toimii hyvin. Aina haluaa pelata omilla säännöillään.. Jos satutan itseni, mies usein vain nauraa minulle. Mikäli itken ei tule yhtään lähelle lohduttamaan, alkaa tuntua ettei se edes empatiaa tunne. Joskus tokaisi jostain kadonneesta tytöstä "onpa ruma".
Jatkuvasti tuo ihminen kulkee rätti kädessä ympäri kämppää ja mähän niitä jälkiä yms. seiniin aiheutan. Pesuhuone pitää luututa ja samoin kaapit siellä, vaikka mies tulisi noin 30.min mun jälkeen sinne. Ettei vaan aiheudu hometta mihinkään. Hän huomauttaa jos mulle tulee kilokin painoa lisää "oletko lihonut, kun oon muutenkin hoikka ja urheilullinen".
Nytkin meillä oli vuosipäivä, niin äijä oli varannut liput jääkiekko-otteluun meille, tietää etten tykkää järin jääkiekosta. Ajattelin, että voin lähteä mukaan ja sitten paljasti että on vielä seisomapaikat. Itse ei osta koskaan mitään yhteisiä herkkuja meille, mutta mun ostamat kyllä maistuu ja härskisti voi niitä vaikka mun laukusta kaivella. Jos oon saanut suklaata esim. lahjaksi joltain, voi ihan hyvin syödä sen suklaan ennen minua.
Mun viestejäni kännykästä hän availee välillä ennen kuin mä ehdin itse niitä lukea, eikä ne viestit ole edes keneltäkään miehiltä.
On kyllä hyvä arvostelemaan muita ihmisiä esim. työkavereitaan, saattaa vaan lapsellisesti huomauttaa jonkun ihmisen ulkonäöstä yms. Alan olla ihan täynnä koko ihmistä.
Hän on särmä omasta mielestään, perfektionisti, hänestä tykätään töissä tosi paljon ja saa kuulemma jatkuvasti kuulla kehuja kuinka toimii hyvin. Aina haluaa pelata omilla säännöillään.. Jos satutan itseni, mies usein vain nauraa minulle. Mikäli itken ei tule yhtään lähelle lohduttamaan, alkaa tuntua ettei se edes empatiaa tunne. Joskus tokaisi jostain kadonneesta tytöstä "onpa ruma".
Vastaukset 9
Vanhimmat
On. Eroa äläkä katso taaksesi.
Ainakin hällä on kirjanoppinut ja fariseus syndrooma, eli toistaa toisten kirjoittamia juttuja itsehoksaaminaan totuuksina. Papukaija.Näille toisten kirjoittamille totuuksille pitäisi olla skeptinen,toki voi lukea, mutta muodostaa oma totuus asioista pohtimisien jälkeen. Mielummin yhdessä sen kumppaninsa kanssa. Kykenetkö aloittamaan tälläisen kyseenalaistamisen asioihin, voisi olla kiva yhdessä luoda niitä omia uskomuksiaan ihan kokemuksen kautta. Sillein kantapäänkautta opittuna.
Ja niitä ihmisiä on pilvin pimein jotka arvostelevat muiden ulkonäköä, ehkä sellainenkin loppuisi jos siihen vastaa rakentavalla tavalla. Kysyy vaikka, että onko jotain muita tärkeitä asioita toisessa ihmisessä ja mitä kaikkia. Mun mielestä se mikä pitää kaksi ihmistä yhdessä ei perustu ulkonäköön, vaan siihen minkälaista on olla yhdessä ja tää vaihtelee niin paljon kun ollaan erinlaisia ihmisiä, ettei voi sanoo mitään mikä tapa olisi oikee tai väärin.
Mä kierrän nämä ulkönäkörajoitteiset kaukaa jos vastaan sattuu vieraita taitajia. Kerran törmäsin silmiähivelevään komeaan mieheen, hän pukeutui tarkoituksella huonosti, että sai pidettyä ihailijoitaan kaukana. Näin ainakin luulin. Voisi olla aika rankkaa olla hänenlaisensa kumppanina. Aina ihailevia katseita. Mut siis juuri tää mies osasi pitää ihailijat siis etäällä.
Älä usko tällä palstalla sokeasti neuvoihin vaan päättele aivan itse mikä on hyvä tie itsellesi.
Hänenlaisensa kannattaisi katsella itselleen toinen samanmoinen, joka ei nosta aamutossuja sohvalle (minäkään en nosta) ja vähän bakteerikammoinen.
Vaikea sanoa kun ei tiedä taustoja mistä tuo nyt johtuu jos kaivelee toisen kassista namusia.
Selvyydeksi, että minun narsisti-psykopaattini ei ainakaan käyttänyt minun ruokiani tms. luvatta, tarjoamatta... Että ei se mikään varma tunnistus ole. Voihan kyseessä olla vähän moukkakin...
Onko tuota suhdetta jatkunut kauvan? Yleensä narsistit käyvät tunne-elämän päälle tietyllä tapaa.
Onko tämä nostanut sinut alussa jalustalle ja kuinka rakastunut olit kun aloitte suhteen?
Tuollainen perfektionistinen luonne minulle myös tuli heti mieleen.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/05/perfektionisti-uupuu-taydellista-tavoitellessaan
"– Kannattaa pysähtyä miettimään, minkälaisia asioita oikeastaan haluaa elämältä ja olla armollinen itselleen. Kaikille niille ei niin hyville tai epätarkoituksenmukaisille puolille. Myös niille negatiivisille tunteille, ettei ehkä pärjääkään kaikessa niin hyvin kuin oli ajatellut. Ehkä se ei ole edes tärkeää. Voisi miettiä, voiko saada iloa, onnea ja nautintoa myös joistain muista asioista kuin suorittamisesta liittyy se sitten työhön tai opiskeluun, Tuominen ehdottaa. "
Eli perfektionismi ja narsismi eivät ole samoja asioita.
Jos aina nähdessään blondin, jolla on hampaat hieman vinot, tokaisee onpa rumat hampaat. Vaikka ruskea hiuksisella olisi vinot, ei tokaise samaa. Sama pätee, jos näkee isotissisen, isoperseisen. Tietynlaista kävelytyyliä arvostelee aina nähdessään. Oot kokoajan syömässä karkkia, somessa yms., vaikka itse on paljon enemmän. Aina korjaa sanomaasi, vaikka käytit ihan oikeaa sanaa, pätee ja kuittailee. Jne.jne.
Lähde ja kauas, pahenee vain vuosien saatossa. On ainakin pahinta henkistä väkivaltaa lähimmäistään kohtaan mitä voi olla.
Suhde on jatkunut jo vuosia, nyt oli taas vuosipäivä tosiaan. En oikein muista onko sillain koskaan nostanut jalustalle mua, ainakin enemmän kait kunnioitusta oli silloin alkuun. Ehkä riitojen jälkeen on aina mukavampi kyllä, koittaa vähentää kontrollointia ja olla kivempi. Nyt esim. kun otin puheeksi tämän kuinka mua vähättelee ja sanoin pitäväni nyt omia päiviä, että oon ja mietin tätä, hän meinasi ostaa uuden sängyn meille. Mä sanoin lähteäväni omaan kotiin, niin yhtäkkiä tulikin mennäänkö ostamaan sänky?? :O
Olemme kihloissa, mutta jotenkin minusta hänen olemuksensa on alkanut mietityttää minua. Etenkin kun olin ystävän luona ja näin hänen miehensä ensimmäistä kertaa, kuinka ystävällinen ja kohtelias hän oli ystävääni kohtaan jne. Yleensä kun ollaan yhdessä esim. kylässä, mieheni juttelee kaikkien vieraiden, muttei mun kanssani.
Mulla ei ole normaalit perhesuhteetkaan, vähän samanlaista olen vanhempieni taholta kokenut. Joten ehkä ajaudun siks tällaiseen suhteeseen, kun se on ollut osa mun elämää aina jossain määrin ja en tiedä mikä on normaali suhde edes. :(
Nyt mietin onko hän persoonallisuushäiriöinen, diagnosoimaton asperger, jotenkin neuroottinen vai mitä? Ihmissuhteita hänellä ei ole kuin ihan muutamia ja perheensä kanssa pitää yhtä, mä olen ensimmäinen tyttöystävä. Siinäkin mielessä oon miettinyt, että siitäkö johtuu tämä muihin vertaileminen. Kuinka hänen veljensä tyttöystävä on niin positiivinen ja iloinen, joskus sanoi että haluaisi sen kaltaisen tyttöystävän.
Alkaa ottaa päähän kyllä, kun mies menee ihan sekaisin jos hellakin likaantuu ja mietti joskus kannataako mun vain ostaa omia valmisruokia, ettei keittiö sotkeennu. Hohhoh, eikö sitä hellaa olekaan tarkoitettu ruoanlaittoon? Koristeko se hella on? Hän löytää ihan ihmeellisiä juttuja, naarmuja yms. asunnolta ja mä sitten olen yleensä syyllinen niihin?
Juu, perfektionismia juuri mietin hänen kohdallaan, mutta onko taustalla kuitenkin jotain narsismia. pelottaa kun hänen vanhempansa joskus puhuivat kuinka ulkomailla heidän asuessaan, meinasi heidän talonsa joutua tulipaloon. Niin mieystäväni ei ollut kuulemma moksiskaan. Hän harvoin reagoi mihinkään vakaviin uutisiinkaan sen suuremmin, kylmähermoinen tyyppi.
Itse en jaksaisi tuollaista kontrollia viikkoa enempää. Hän jatkaa käyttäytymistään loputtomiin, kun olet sen jo näin pitkään hyväksynyt. itse sun on päätöksesi tehtävä kauanko haluat elää tuollaisessa suhteessa.
Yhtyisin nyt niihin tänne palsalle usein heitettyihin kommentteihin, että kaikki ei ole narsismia mikä ei tunnu hyvältä.
Tuossa ei oikein mitään mikä voisi kuulostaa narsismilta. Jospa ette vain ymmärrä toisianne, teillä ei ole kunnollista yhteyttä. Sanoit tuolla että miehesi kehuskelee? koulutuksellaan. Perfektionistina on ainakin työpaineet kovat. Perfektionisti voi mennä terapiaan jos itse tiedostaa tarpeensa siihen ja haluaa muuttua. Ehkä tuollaiset muut vaivat nyt ovat vähän liiankin aliarvostettuja narsismin rinnalla. Kyllä tuollainenkin voi elämästä tehdä aikamoisen ikävää.
Pyri keskustelemaan miehesi kanssa. Luettele nuo jutut mitä tekee luettelona ja ehdota terapiaa. Rakastaako hän sinua? Onko sinulla mitään käsitystä siitä puolesta? Entä sinä häntä?
"Mulla ei ole normaalit perhesuhteetkaan, vähän samanlaista olen vanhempieni taholta kokenut. Joten ehkä ajaudun siks tällaiseen suhteeseen, kun se on ollut osa mun elämää aina jossain määrin ja en tiedä mikä on normaali suhde edes. :("
Jospa menet tuostakin syystä kuin vähän automaatilla siihen näkymättömään tilaan, jossa miehesi ei juttele sinun kanssasi kun olette kylässä.
Sanottakoon, että narsisti-psykopaattini pyrki toisten naisten kanssa sekstailemaan (mitä se sitten tarkoittikin) kun me olimme kylässä... Tietojeni mukaan se oli hänelle ihan tavallista toimintaa, oli hän sitten missä tahansa. Että jonkinmoinen ero kuitenkin vielä toiminnalla.
Oli se mies sitten mikä tahansa, niin sinun kannattaa kehittää itseäsi siihen suuntaan mitä itse haluiaisit olla. Ei ole mitään mieltä kadottaa itseään vain yrittäessään miellyttää sitä miestä ja sen oikkuja. Noita kadotuksia tapahtuu ihan tavanomaisissakin parisuhteissa, jos suhteilijat ovat vain sen tyyppisiä että mielellään vain miellyttäisivät.
Mitä vielä odotat? Eroa. Vai haluatko tuota loppuelämän? Entä jos tulee lapsi? Tuo mies ei sitä kestä.