Jonain päivänä vielä, kun löydän tarpeeksi voimia ja rohkeutta, kysyn miksi et vastannut mitään kirjeeseeni ja miksi kysyit onko kutsu yhä voimassa ja miksi muutit mieltäsi kertomatta siihen syytä.
Tämä tilanne hiertää minua koko ajan niin paljon. Kun viimeksi näimme tuntui siltä kuin olisit ollut minulle vihainen, enkä tiennyt miksi. Vakuutit vain kaiken olevan ok, vaikka se ei siltä tuntunut eikä vaikuttanut.
Tämä tilanne hiertää minua koko ajan niin paljon. Kun viimeksi näimme tuntui siltä kuin olisit ollut minulle vihainen, enkä tiennyt miksi. Vakuutit vain kaiken olevan ok, vaikka se ei siltä tuntunut eikä vaikuttanut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pakko sanoa, että tanssin tässä petojen kanssa, vaikka en olekaan mikään pretty woman Rikua odotellen, mutta alotus ei oo mulle, sillä en oo helposti vihanen tms.vaan aina syystä. Mutta elämäni on joskus vähän niinkuin murmelina ja toisaalta toinen lasikenkäkin on kadoksissa.
ai se o riku, ku mää oisin veikannu tikua takun pariksi ;))
Aloitus on muistilappu itselle, että selvutän vielä tämän kaiken joku päivä.
Näinpä hassua unta viime yönä. Osasin matkustaa ajassa ja matkustin hänen nuoruutensa johonkin bileisiin luokkakavereiden kanssa. Valehtelin ensin, että tunsimme lapsina, jotta löytäisin hänet, mutta hän oli niin kovin humalassa. Yritä siinä nyt sitten vakuuttaa toista, että tapaamme vielä uudestaan 32-vuotiaina ja odota minua.
Mutta hieno uni silti. Mystinen.
Se kyllä selittäisi kaiken. Ironista oikeastaan. Matkata ajassa takaisin ja toinen olisi niin humalassa, ettei edes muistaisi koko tapaamista. Mönkään menisi. Ihanaa miten alitajunnallani on edes huumorintajua.
eli sulla ei oo ees sitä tikua ketä höynäyttää ja juoksuttaa psykopaattisiin tarkoitusperiisi ellei tiku oo sitten lajitovereita ja tullu ryppy poikarakkauteen
Tämä vuosi on ollut niin pitkä ja harmaa kuin loputon marraskuun päivä. Silti olen ajatellut ja kaivannut sinua jokaisena päivänä, miettinyt oliko jossain joskus hetki, jonka olisin voinut kääntää toisin. En tiedä tunnistaisitko edes lempinimeäsi, jonka kerran kirjoitin työpöydälle muistilapun reunaan odottamaan, että tulisit töihin. Se oli lempparini niistä kaikista ja pitkään se oli puhelimessanikin oikean nimesi sijaan.
Mitä enemmän vain yritin tukehduttaa ja unohtaa tunteeni, niin sitä vähemmän olen vain tuntenut eläväni. Mennyt solmuun ja yrittänyt paeta niin monin tavoin, hukannut äänenikin. Joskus on vain parempi rakastaa, vaikka se olisikin vaikeaa ja mahdotonta.