Kädet tuntuvat etäisiltä ja oudoilta auton ratissa, ja tuntuu siltä kuin katsoisin vain liikkuvaa ruutua. En osaa juurikaan keskittyä tai varoa. Ajan vain eteenpäin ja joskus herään paikoista, joihin en muista ajaneeni. Miten ajoin tänne? Ajoinko normaalisti? Normaalivauhtia? Ajoinko jonkun yli?
Tuttuja reittejä on vaikeampi ajaa, jos ne yhtäkkiä tuntuvat oudoilta ja vierailta. Käännynkö oikealle? Ei. Kyllä. Hups vilkku.
Keho väsyy, ajatukset hitanee. Mitä jos en lähdekään seuraavissa valoissa, vaan jään vaan paikoilleni tuijottamaan?
Ajan huolimattomasti ja pelkään, että kohta ajan kolarin tai ojaan. En haluaisi päästää itseäni rattiin, mutta työni vaatii auton. En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tuttuja reittejä on vaikeampi ajaa, jos ne yhtäkkiä tuntuvat oudoilta ja vierailta. Käännynkö oikealle? Ei. Kyllä. Hups vilkku.
Keho väsyy, ajatukset hitanee. Mitä jos en lähdekään seuraavissa valoissa, vaan jään vaan paikoilleni tuijottamaan?
Ajan huolimattomasti ja pelkään, että kohta ajan kolarin tai ojaan. En haluaisi päästää itseäni rattiin, mutta työni vaatii auton. En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä huomasin aika nopeasti lääkekuurien jälkeen että en voi enää ajaa autoa.Väsymyskin voi yllättää milloin tahansa joten katsoin parhaammaksi että ei enää rattiin.Sanoin tästä psykiatrille,se oli hänestä jostain syystä hauskaa...
Ja tuollaisia vaarallisia mielenterveyspotilaita pilleripöhnässään on liikenteessä.
Näinpä, toivottavast ei kenenkään yli luikauteta tuolla pimeällä kelillä ja lääkkeiden vaurioittamilla aivoilla.
Onneksi en käytä lääkkeitä, olisin varmaan tuplasti sekaisin.
Ei pidä mennä rattiin
kun alkaa ottaa pattiin
Pelkäät että ajat kolarin tai ojaan
Miten olet päässyt siihen nojaan?
Niinhän freukkarit sen ilmaisivat että " Kossu on mun kuski" .
Enpä ole nyt 3 kuukauteen ajellut autolla. Perjantaina varmaan lääkkeistä sekavana auton rattiin. Tiedä vaikka pääsis hengestään ja loppuis tämä kärsimys.