Kuuliaisuus ja uskovainen sydän ovat Jumalalle tärkeämpiä kuin tapojen ja tottumusten noudattaminen.
Evankeliumit kertovat Jeesuksen vierailusta Jerusalemin temppeliin. Jeesus näki, että siellä käytiin kauppaa uhrieläimistä ja vaihdettiin rahaa temppeliveroon liittyen. Tilanne taisi muistuttaa mitä tahansa markkinatapahtumaa, koska Jeesus närkästyi näkemästään ja alkoi toimia.
Johanneksen mukaan ”Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. Kyyhkysten myyjille hän sanoi: ’Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!’” (Joh. 2:15–16.)
Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo profeettojen kirjoihin viitaten: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” (Matt. 21:13.)
Kirkon suojissa koolle
Jeesus kutsuu Jerusalemin temppeliä Isänsä huoneeksi (Joh. 2:16). Tämä yksinkertainen ilmoitus on hyvä muistaa, kun kokoonnutaan kirkkotiloihin. Ne on rakennettu, jotta ihmiset saisivat kuulla Jumalan sanaa, rukoilla, polvistua ehtoollispöytään, kiittää ja kunnioittaa Jumalaa. Ei ole ihme, että Jeesus kauhistui näkemästään.
Kirkkorakennuksilla on onneksi edelleen monille tärkeä merkitys. Ymmärretään, että niiden ylläpito vaatii ajallisia varoja. Verojen maksamisesta puhutaan usein negatiiviseen sävyyn. Unohdetaan liian helposti, kuinka paljon verorahoille saa vastinetta. Mahdollisuus kokoontua kirkon suojiin on siitä vain pieni esimerkki.
Jeesus maksaa veron
Jo Jeesuksen aikana kerättiin temppeliveroa. Temppeliveron kantajat eivät vain ymmärtäneet, keneltä he olivat veroa perimässä. He näkivät Jeesuksen yhtenä kansan opettajana, mutta heidän olisi pitänyt ymmärtää, että Jeesus oli Jumalan Poika. Koko temppeli oli hänen Isänsä, ja siksi hänen olisi kuulunut olla vapaa tällaisesta verosta.
Ymmärrettävää kyllä, Pietarikaan ei tullut ajatelleeksi tällaista näkökulmaa. Jeesus ei kuitenkaan halunnut herättää suuttumusta tämän asian vuoksi, vaan halusi maksaa veron. Monissa tärkeämmissä asioissa Jeesus ei pelännyt pahennuksia. Tästä kertoo myös alussa kuvattu temppelin puhdistaminen.
Jeesus osoitti täydellistä riippumattomuutta rahasta, joka turhan helposti tulee ihmisille liian tärkeäksi ja sokaisee heidät. Ehkäpä ne ensimmäiset, jotka aloittivat temppelissä rahanvaihdon ja uhrieläinten kauppaamisen, saattoivat miettiä, onko tämä sopiva paikka tällaiselle toiminnalle. Ehkä he perustelivat sitä itselleen ja muille välttämättömyydellä ja kätevyydellä.
Jeesuksen aikana temppelissä oli jo käynnissä täysi markkinameno. Monella varmaan unohtui, että Jumalalle otollisempi uhri on kuuliaisuus ja uskovainen sydän kuin lain vaatima konkreettinen uhrieläin (1. Sam. 15:22).
Vaivannäössäkin siunaus
Jeesus itse oli köyhä. Päivän tekstin mukaan hänellä ei ollut vaadittua verorahaa, vaan Pietarin tuli onkia kala, jonka suusta hän löytäisi tarvittavan rahan. Eikö Jeesus tässä opeta samaa kuin vuorisaarnassaan? Jos Jumala huolehtii ja vaatettaa kedon kukat ja taivaan linnut, niin eikö myös ihmiset? (Matt. 6:25–33.) Mitenkähän paljon jäisi aikaa ja energiaa tärkeämpiin asioihin, jos huolehtisi vähemmän kaikesta ajallisesta?
Tosiasia on, että ihmisillä on monia velvoitteita ja vastuuta itsensä lisäksi myös lähimmäisistään. Siihen tarvitaan ajallisia varoja. Ihmiset joutuvat näkemään paljon vaivaa toimeentulonsa eteen.
Jospa kuitenkin ajatuksen ja arvojen tasolla voisi olla enemmän irti rahasta ja tavarasta. Ehkäpä voisi myös löytää enemmän tapoja jakaa siitä hyvästä, mitä Jumala on antanut. On ilahduttavaa, että yhä useammat haluavat elää turhaa kulutusta välttäen.
Sanotaan, että vaivannäköönkin kätkeytyy siunaus. Näin varmasti onkin, kun ihminen pyrkii itsekkyyden sijaan tekemään työtä lähimmäistensä parhaaksi ja Jumalan kunniaksi. Näin ymmärrettynä monet ajalliset tehtävät voivatkin olla samalla Jumalan valtakunnan työtä. Taivaan valtakunnan kansalaisen mukana kulkee myös evankeliumi, jota saa empimättä käyttää, kun sitä joku kaipaa ja tarvitsee.
Evankeliumit kertovat Jeesuksen vierailusta Jerusalemin temppeliin. Jeesus näki, että siellä käytiin kauppaa uhrieläimistä ja vaihdettiin rahaa temppeliveroon liittyen. Tilanne taisi muistuttaa mitä tahansa markkinatapahtumaa, koska Jeesus närkästyi näkemästään ja alkoi toimia.
Johanneksen mukaan ”Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. Kyyhkysten myyjille hän sanoi: ’Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!’” (Joh. 2:15–16.)
Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo profeettojen kirjoihin viitaten: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” (Matt. 21:13.)
Kirkon suojissa koolle
Jeesus kutsuu Jerusalemin temppeliä Isänsä huoneeksi (Joh. 2:16). Tämä yksinkertainen ilmoitus on hyvä muistaa, kun kokoonnutaan kirkkotiloihin. Ne on rakennettu, jotta ihmiset saisivat kuulla Jumalan sanaa, rukoilla, polvistua ehtoollispöytään, kiittää ja kunnioittaa Jumalaa. Ei ole ihme, että Jeesus kauhistui näkemästään.
Kirkkorakennuksilla on onneksi edelleen monille tärkeä merkitys. Ymmärretään, että niiden ylläpito vaatii ajallisia varoja. Verojen maksamisesta puhutaan usein negatiiviseen sävyyn. Unohdetaan liian helposti, kuinka paljon verorahoille saa vastinetta. Mahdollisuus kokoontua kirkon suojiin on siitä vain pieni esimerkki.
Jeesus maksaa veron
Jo Jeesuksen aikana kerättiin temppeliveroa. Temppeliveron kantajat eivät vain ymmärtäneet, keneltä he olivat veroa perimässä. He näkivät Jeesuksen yhtenä kansan opettajana, mutta heidän olisi pitänyt ymmärtää, että Jeesus oli Jumalan Poika. Koko temppeli oli hänen Isänsä, ja siksi hänen olisi kuulunut olla vapaa tällaisesta verosta.
Ymmärrettävää kyllä, Pietarikaan ei tullut ajatelleeksi tällaista näkökulmaa. Jeesus ei kuitenkaan halunnut herättää suuttumusta tämän asian vuoksi, vaan halusi maksaa veron. Monissa tärkeämmissä asioissa Jeesus ei pelännyt pahennuksia. Tästä kertoo myös alussa kuvattu temppelin puhdistaminen.
Jeesus osoitti täydellistä riippumattomuutta rahasta, joka turhan helposti tulee ihmisille liian tärkeäksi ja sokaisee heidät. Ehkäpä ne ensimmäiset, jotka aloittivat temppelissä rahanvaihdon ja uhrieläinten kauppaamisen, saattoivat miettiä, onko tämä sopiva paikka tällaiselle toiminnalle. Ehkä he perustelivat sitä itselleen ja muille välttämättömyydellä ja kätevyydellä.
Jeesuksen aikana temppelissä oli jo käynnissä täysi markkinameno. Monella varmaan unohtui, että Jumalalle otollisempi uhri on kuuliaisuus ja uskovainen sydän kuin lain vaatima konkreettinen uhrieläin (1. Sam. 15:22).
Vaivannäössäkin siunaus
Jeesus itse oli köyhä. Päivän tekstin mukaan hänellä ei ollut vaadittua verorahaa, vaan Pietarin tuli onkia kala, jonka suusta hän löytäisi tarvittavan rahan. Eikö Jeesus tässä opeta samaa kuin vuorisaarnassaan? Jos Jumala huolehtii ja vaatettaa kedon kukat ja taivaan linnut, niin eikö myös ihmiset? (Matt. 6:25–33.) Mitenkähän paljon jäisi aikaa ja energiaa tärkeämpiin asioihin, jos huolehtisi vähemmän kaikesta ajallisesta?
Tosiasia on, että ihmisillä on monia velvoitteita ja vastuuta itsensä lisäksi myös lähimmäisistään. Siihen tarvitaan ajallisia varoja. Ihmiset joutuvat näkemään paljon vaivaa toimeentulonsa eteen.
Jospa kuitenkin ajatuksen ja arvojen tasolla voisi olla enemmän irti rahasta ja tavarasta. Ehkäpä voisi myös löytää enemmän tapoja jakaa siitä hyvästä, mitä Jumala on antanut. On ilahduttavaa, että yhä useammat haluavat elää turhaa kulutusta välttäen.
Sanotaan, että vaivannäköönkin kätkeytyy siunaus. Näin varmasti onkin, kun ihminen pyrkii itsekkyyden sijaan tekemään työtä lähimmäistensä parhaaksi ja Jumalan kunniaksi. Näin ymmärrettynä monet ajalliset tehtävät voivatkin olla samalla Jumalan valtakunnan työtä. Taivaan valtakunnan kansalaisen mukana kulkee myös evankeliumi, jota saa empimättä käyttää, kun sitä joku kaipaa ja tarvitsee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Keskeistä tässä on, KENELLE pitää olla kuuliainen.
Kovin pitkät kirjoitukset netissä jäävät usein lukematta.
Jeesuksen aikaan juudan kansassa oli paljon uskovia, mutta hekin uskoivat, perilestadiolaiseen tapaan, isiensä perinnäissääntöihin. Oli tarkat säädökset minkä mukaan oli elettävä. Oli valtaa pitävä hengellinen instanssi johtajina ylipapit. Toinen ylipapeista Kaifas oli Herodeksen lakeija. Ja Heroden oli Eesaun suvusta polveutunut, idumealainen, mielenvikainen mies.
Sama se tänään on vaarana, jos alamme johonkin laisuuteen uskomaan. näissä on aina joku kukko kiekumassa tunkion päällä muille, kuinka näiden pitää elää.
Ihmisopit jä tällaisten kukkojen keskinäinen valtataistelu tuhosivat lestadiolaisuutena tunnetun herätyksen jo 1800 luvun puolella.
Liikkeestä tuli 1800/1900 lukujen taitteessa monta nurkkapatrioottista muut tuomitsevaa " vain me pelastumme" liikettä.
Tällaisessa kristinuskoisten pirstaloitumisessa ei ole mitään uutta. Oikeassaolemisen pakko ja joidenkin kukkojen vallan ja kunnianhimo tuhoaa ja raatelee Kristuksen maailmanlaajuista kirkkoa jatkuvasti nytkin.
höliset maailmanlaajuisesta kirkosta! Piskuinen lauma vain pelastuu. Taikka löytäneekö Jeesus enää uskoa maan päältä kun tulee tänne toisen kerran.