Tosi surullista tuon viime hajaannuksen seuraukset.
Ennen hajaannusta nykyiset veriviholliset kävivät samoissa seuroissa, tervehtivät kohdatessaan toisiaan uskonystävinä, veljinä ja sisarina hymyssä suin jumalanterveellä ja erotessa jumalanrauhalla.
Samoissa seuroissa istuttiin samoilla pitkillä puupenkeillä kuuntelemassa saman yhteisen Jumalan pyhää sanaa.
Veisattiin, rukoiltiin, kuunneltiin lestadiuksen saarna, sekä,(nykyisen esikoislestadiolaisen, tai esikoisen) sananpalvelijan puhe(saarna).
Lopuksi kaikki yhdessä vähintään herkistyivät pönttökävelyn aikana. Osa jopa liikuttumaan, katumaan, anomaan ja saamaan armoistuimella kaikki synnit anteeksi.
Yhdessä veisattiin ja kuunneltiin loppurukous, ja veisattiin loppuvirsi.
Lopuksi lukija kiitti Jumalaa ja (nykyistä esikoislestadiolaista, tai -esikoista) sananpalvelijaa kuullusta kalliista jumalansanasta.
Eli, saarnasi kumpi näistä tahansa, joko (nykyinen esikoilestadiolainen, tai -esikoisten) saarnaaja, yhtä kaikki kumpikin oli kuulijoiden mielestä iskenyt saarnassaan saman naulan kantaan, toinen ehkä pitkin hampain, mutta kuitenkin.
Tämän jälkeen seurasi koko seurojen ajan hartaasti odotettu kutsu kahvipöytiin, jossa iloisesti rupatellen kahvittelivat keskenään nykyiset veriviholliset nauttien pöydän antimista,
Mikään ei osoittanut, että pinnan alla kytee, on kytenyt jo kauan, vuosikymmeniä. Moni nykyinen esikoinen jopa pystyi pitämään pokerinsa vaikka meinasi pullaansa tukehtua kuullessaan sanat Lapin vanhin, Jällivaara ja Odd Minde.
Nykyään kummallakin yhdistykselä on omat seurat ja niissä ilmeisesti palvellaan eri Jumalaa.
Toisen yhdistyksen seuroissa oikeat elävät kristityt palvelevat seurakuntajumalaa, eli yhdistystään Esikoislestadiolaiset ry ja nimittelevät toista yhdistystä vaaralliseksi eriseuraksi. Näiden seuroihin ei saa mennä kuuntelemaan (eri Jumalan sanaa) edes uteliaisuudesta. Mikäli joku eriseuralainen sinne kutsuu, niin häntä pitää alkaa karttaa kuin ruttoa, eli ei pitää enää mitään yhteyttä vaikka kyseessä olisi lähisukulainen.
Kumpikin osapuoli, esikoislestadiolaist ja esikoiset vakuuttavat silmät kirkkaina, ettei mitään vihanpitoa ole välillä. Niin ei varmaan näkyvästi olekaan, koska kaikki hengelliset yhteydet ovat katkenneet, yhteydenpitoa ei ole ja kumpikin osapuoli kiittelee seuroissaan ilmeisesti eri Jumalaa saarnan jälkeen ja kahvittelee seurojen jälkeen keskenään kuin mitään ei olisi tapahtunut..
Tästä kuultiin taas todistus eilisissä Hämeenlinnan seuroissa, kun sananpalvelija syyllisti monenlaisin sanankääntein ja varoituksin esikoisia eriseuralaisiksi, mutta totesi lopuksi hurskaasti, "ei ole meidän asiamme heitä tuomita, vaan jumala tuomitsee heidät (helvettiin)".
Ennen hajaannusta nykyiset veriviholliset kävivät samoissa seuroissa, tervehtivät kohdatessaan toisiaan uskonystävinä, veljinä ja sisarina hymyssä suin jumalanterveellä ja erotessa jumalanrauhalla.
Samoissa seuroissa istuttiin samoilla pitkillä puupenkeillä kuuntelemassa saman yhteisen Jumalan pyhää sanaa.
Veisattiin, rukoiltiin, kuunneltiin lestadiuksen saarna, sekä,(nykyisen esikoislestadiolaisen, tai esikoisen) sananpalvelijan puhe(saarna).
Lopuksi kaikki yhdessä vähintään herkistyivät pönttökävelyn aikana. Osa jopa liikuttumaan, katumaan, anomaan ja saamaan armoistuimella kaikki synnit anteeksi.
Yhdessä veisattiin ja kuunneltiin loppurukous, ja veisattiin loppuvirsi.
Lopuksi lukija kiitti Jumalaa ja (nykyistä esikoislestadiolaista, tai -esikoista) sananpalvelijaa kuullusta kalliista jumalansanasta.
Eli, saarnasi kumpi näistä tahansa, joko (nykyinen esikoilestadiolainen, tai -esikoisten) saarnaaja, yhtä kaikki kumpikin oli kuulijoiden mielestä iskenyt saarnassaan saman naulan kantaan, toinen ehkä pitkin hampain, mutta kuitenkin.
Tämän jälkeen seurasi koko seurojen ajan hartaasti odotettu kutsu kahvipöytiin, jossa iloisesti rupatellen kahvittelivat keskenään nykyiset veriviholliset nauttien pöydän antimista,
Mikään ei osoittanut, että pinnan alla kytee, on kytenyt jo kauan, vuosikymmeniä. Moni nykyinen esikoinen jopa pystyi pitämään pokerinsa vaikka meinasi pullaansa tukehtua kuullessaan sanat Lapin vanhin, Jällivaara ja Odd Minde.
Nykyään kummallakin yhdistykselä on omat seurat ja niissä ilmeisesti palvellaan eri Jumalaa.
Toisen yhdistyksen seuroissa oikeat elävät kristityt palvelevat seurakuntajumalaa, eli yhdistystään Esikoislestadiolaiset ry ja nimittelevät toista yhdistystä vaaralliseksi eriseuraksi. Näiden seuroihin ei saa mennä kuuntelemaan (eri Jumalan sanaa) edes uteliaisuudesta. Mikäli joku eriseuralainen sinne kutsuu, niin häntä pitää alkaa karttaa kuin ruttoa, eli ei pitää enää mitään yhteyttä vaikka kyseessä olisi lähisukulainen.
Kumpikin osapuoli, esikoislestadiolaist ja esikoiset vakuuttavat silmät kirkkaina, ettei mitään vihanpitoa ole välillä. Niin ei varmaan näkyvästi olekaan, koska kaikki hengelliset yhteydet ovat katkenneet, yhteydenpitoa ei ole ja kumpikin osapuoli kiittelee seuroissaan ilmeisesti eri Jumalaa saarnan jälkeen ja kahvittelee seurojen jälkeen keskenään kuin mitään ei olisi tapahtunut..
Tästä kuultiin taas todistus eilisissä Hämeenlinnan seuroissa, kun sananpalvelija syyllisti monenlaisin sanankääntein ja varoituksin esikoisia eriseuralaisiksi, mutta totesi lopuksi hurskaasti, "ei ole meidän asiamme heitä tuomita, vaan jumala tuomitsee heidät (helvettiin)".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.