Tälläkin palstalla tuo toissijainen merkitys on olemassa.
Löytyy selityksiä miksi on ihmisiä joiden kanssa ei tule toimeen, ei millään.
Aina tulee tasaiseen tahtiin kökkää niskaan, ihan hirveän röyhkeästikin...
Siis toinen ei vain ymmärrä ei mitenkään.
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/29.joulukuu/ajat5200.htm
Tuosta voi tutkiskella minkä tyyppisistä asioista on kyse.
Läheskään kaikki ihmiset eivät saavuta ajattelun korkeinta tasoa (sitä mitä sillä nyt noissa teorioissa tarkoitetaan).
Käydyllä koululla ja opetuksella on merkitystä. En kuitenkaan tiedä, onko mahdollista saavuttaa tuollaista korkemapaa tasoa myöhemmällä harjoittelulla, jos ne aivot eivät ole siihen harjaantuneet 15 ikävuoteen mennessä.
Siis ei kummankaan ei tarvitse olla narsisti, jos ei tule toimeen. Ei vaan ymmärrä, ei ymmärrä ei.
Ja ihan aikuiseen kohdistuva kiusaaminenkin tuollaisessa nousee esiin.
Varmaan tähänkin ketjuun kohta ilmestyy se minuun kohdistuneen kiusaamisen aihe väännettynä ihan muuksi kuin mitä se on tarkoittanut alunperin. Vain minä voin tietää mitä tuolla olen tarkoittanut.
Odotan itseeni kohdistuvaa hyökkäystä
Löytyy selityksiä miksi on ihmisiä joiden kanssa ei tule toimeen, ei millään.
Aina tulee tasaiseen tahtiin kökkää niskaan, ihan hirveän röyhkeästikin...
Siis toinen ei vain ymmärrä ei mitenkään.
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/29.joulukuu/ajat5200.htm
Tuosta voi tutkiskella minkä tyyppisistä asioista on kyse.
Läheskään kaikki ihmiset eivät saavuta ajattelun korkeinta tasoa (sitä mitä sillä nyt noissa teorioissa tarkoitetaan).
Käydyllä koululla ja opetuksella on merkitystä. En kuitenkaan tiedä, onko mahdollista saavuttaa tuollaista korkemapaa tasoa myöhemmällä harjoittelulla, jos ne aivot eivät ole siihen harjaantuneet 15 ikävuoteen mennessä.
Siis ei kummankaan ei tarvitse olla narsisti, jos ei tule toimeen. Ei vaan ymmärrä, ei ymmärrä ei.
Ja ihan aikuiseen kohdistuva kiusaaminenkin tuollaisessa nousee esiin.
Varmaan tähänkin ketjuun kohta ilmestyy se minuun kohdistuneen kiusaamisen aihe väännettynä ihan muuksi kuin mitä se on tarkoittanut alunperin. Vain minä voin tietää mitä tuolla olen tarkoittanut.
Odotan itseeni kohdistuvaa hyökkäystä
Vastaukset 64
Vanhimmat
Nykytiedon mukaan ihmisen aivot kehittyvät koko eliniän.
Itse sain aivovaurion ja ajattelun taso laski rajusti äkkinäisesti, mutta ei kuitenkaan onneksi niin ja sellaisilta osin, etten olisi sitä itse huomannut.
Päämääränäni on että ajatteluntasoni vielä viisikymppisenä aivovaurioisena kehittyy terveitä nuoria aivojanikin korkeammaksi.
Mutta mikä ihme on tuo ajattelun korkein taso ?
Tuskin sinne ihmiset yleensä juuri koskaan pääsee millään koulutusohjelmalla luulisin.
Ainoastaan jotkut poikkeusnerot voivat olla 15-vuotiaana ajattelun korkeimmalla tasolla ajattelisin. Kyllähän nyt varmaan monen tohtorin ajattelu on korkeammalla tasolla kuin ylioppilaan.
"Mutta mikä ihme on tuo ajattelun korkein taso ?"
Sitä mitä sillä tarkoitetaan noissa linkissä mainituissa teorioissa.
Sinun kohdallasi kyse ennemminkin aivojen korjaantumisesta. Aivojesi sisällöstä suurimmaksi osaksi päätät itse.
Puhun eri asiasta. En tahdo edelleenkään tähän aloitukseen minkäänlaista asian vierestä kommenttia.
Jos ei puhu tasan tarkkaan tuosta >
"Ajattelun korkein taso eli formaalisten operaatioiden taso on yksi teoreetikko Jean Piaget'n nimeämistä kehityksen tasoista. Sitä edeltää konkreettisten operaatioiden taso, johon esimerkiksi vaativampi päätteleminen tai johtopäätösten tekeminen ei kuulu.
Piaget'n teorian mukaan ihmisen ajattelun korkein taso kehittyy noin 15:een ikävuoteen mennessä."
< niin ei puhu ollenkaan. Siinä tämän aloituksen sisältö.
Luovuta jos/kun sinulla ei tietoa asiasta.
Ne jotka ei ole kokeneet aivovauriota eivät useinkaan ole aivovauriaiheessa ajattelussa kovinkaan korkealla tasolla.
eli🛑
🛑---
Tämä Piget ei edes elä vuosikymmenellämme jolloin neurotiede on nopeasti edistynyt. En usko teoriaansa.
Ihan sama. Häntä ei ole syjäytetty kasvatustieteissä vaan nojataan vahvasti edelleen. Ei tarvitse elää nykyisyydessä että olisi ollut oikeassa. Neurologit sitten taas oma juttunsa. En tarvitse enkä halua tietoa neurologiasta tässä yhteydessä. Puhun nyt tästä. Ja koska et asiasta mitään tiedä, niin....
Ja tuskin tuo Piegetkään on voinut tarkoittaa että ajattelun kehityksemme kuuluisi päöättyä johonkin 15-vuotiaan formaalisten operaatioiden tasoon.
Tottakai meille ihmisille koituu paljon kärsimyksiä ensisijaisesti itsemme ja toisten tyhmyydestä-.
No en osallistu teinikeskusteluun.
Joka tapauksessa n. kolmannes väestöstä ei siis saavuta tuota tasoa. Oli ikä mikä hyvänsä.
Surullista.
Mutta GoodBye, poiju.
Jossain olen lukenut että aivot eivät ole varsinaisesti kypsät vielä parikymppisenäkään. Minä ainakin aion vielä suoranaisesti kehittyä enkä vain palautua.
Kuulostaa hurjalle.
https://mentalhealthdaily.com/2015/02/18/at-what-age-is-the-brain-fully-developed/
Laitan tuon läksiäisikseni
Jossain oli että niin että 25 vuotta olisi sellainen kypsyyshuipentuma. Kehitystä tietysti tapahtuu koko elämän. Eikö nykyään muutenkin puhuta kasvatustieteissä elinikäisestä oppimisesta. Mutta mitä sitä sitten oppii jos maailma ja sosiaaliset ympyrät on olleet ja tulee olemaan samat kuin se ekat 25 vuotta? voihan sitä opetella soittamaan viulua, mutta ei varmaan kauhean näkemyksellistä toiseuden kohtaamista mikäli sellaista ei tapahdu. Eihän sitä silloin edes tarvitse. Tai voihan joku haluta nojatuoliantropologiksi...???
Ethän nyt vaan usko tuota stoppailijaa?
No hän on kyllä aikamoinen noine punaisine merkkeineen.
En minä häntä suoranaisesti usko, mutta epämiellyttävää kirjoittaa noiden punaisten välimerkkien kanssa.
Tuosta kehityksestä, että oikeastaan narsistien alaisuudessa eläneellähän vois ikäänkuin olla jotakin piilevää kapasiteettia jota ei ole päästetty kasvamaan, niin sehän voisi sieltä tulla ulos vaikka eläkeiässä.
Hassua, että miksi on niin selvää että mä voin kasvaa mutta vanhempani ei , onko 50 ja 70 vuotta sitten niin merkittävän erilaiset ?
https://www.maailmankuvalehti.fi/2008/8/pitkat/aivot-aikuistuvat-vaiheittain
"Tärkeimmät muutokset tapahtuvat aivojen etuotsalohkossa, joka säätelee päätösten tekemistä, riskien arvioimista, tulevaisuuden ennakoimista, ongelmanratkaisua ja tunteiden hallintaa. Etuotsalohkon hermoista tulee tehokkaampia. Ne myös kommunikoivat useammin aivojen muiden osien kanssa, jolloin aivot kokonaisuudessaan toimivat yhtenäisemmin", kertoo Young Adult Development -hankkeen johtaja Rae Simpson.
Simpson pitää muutoksia nuoren aikuisen aivoissa hyvin merkittävinä.
"Niillä on valtavan suuri vaikutus siihen, miten nuori aikuinen osaa käsitellä vahvoja tunteita, suunnitella tulevaa tai asettaa asioita tärkeysjärjestykseen."
Siis etuotsalohkon tunteidenhallintaa...
https://www.iltalehti.fi/perhe/2013092417529915_pr.shtml
"Aivojen kehityksen lisäksi myös kognitiivinen kehitys sekä henkinen kypsyminen kestävät pitkään."
https://mielenihmeet.fi/lasten-kognitiivinen-kehitys-piagetin-mukaan/
"Lapsi alkaa omaksua uutta tietoa ja älyllisiä työkaluja, joiden avulla hän kehittyy päteväksi aikuiseksi yhteiskunnassa. Mutta tämän vaiheen jälkeen hänessä ei tapahdu mitään muita kvalitatiivisia muutoksia. Vaikka hän saattaa tulla nopeammaksi tai tarkemmaksi ajattelussaan, hän tulee aina ajattelemaan samalla tavalla."
Muistan kuulleeni että esim. tietynlaiset matemaattiset kyvyt eivät enää kehity tuon kuuluisan murrosiän jälkeen. On eri asia miten tieto kerääntyy ja ihminen sitten osaa niitä käyttää, mutta varsinainen näppäryys ei juuri kehity...
Eli jos iäkkäämpi ihminen opiskelee samoja asioita kuin nuoret, hänen aivonsa eivät ole sen sukkelammat kuin sen nuoren.
Ja tosiaan väitetään että kolmannes ei saavuta sitä abstraktin ajattelun tasoa...
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps2/1_kehityspsykologian_teoriat__mallit_ja_tutkimus/08_piagetn_teoria?C:D=gjsX.eyaI
"Muodollisten operaatioiden vaihe (12-16v.). Abstrakti ajattelu ja empatiataito kehittyy ja mielikuvitus laajenee. Lapsi arvioi normi ja moraalisäännöstöä. Uskonnolliset ja elämän filosofiset kysymykset ovat kiinnostavia."
On ihan eri asia ne muut kyvyt, näkemykset, hankitut ominaisuudet... tunne-elämä, elämänkokemus..
Se etuaivo-otsalohko ei taida auttaa matikassa...
Et pärjää iällä paremmin opinnoissa kuin nuoret jos motivaatitasonne ja opiskelurauhanne on sama.
Mä en muutenkaan usko mihinkään kovin kaavamaisiin aivokehitysväitöksiin. En tiedä muistanko oikein mutta aspergerit esim. saattavat kai sosiaalisesti kehittyä vanhemmalla iällä. Toisaalta onhan niitä jotain alle kouluikäisiä neroja, jotka voi mennä yliopistoon. Ja just niitä, että aivovammasta voikin seurata kapea-alainen nerous. Mä uskon että mitä ihmeellisimpiä ilmiöitä voi olla noissa aivojen ja ajattelun kehitysjutuissa. Ja mitä ihmeellisempiä vaurioita myös kuten tuo itse kokemani.
Ja kun niinhän ihan noissa yliopistoissa opetetaan että tiede ei ole totuus vaan metodi jolla pyritään totuuteen...
Ja se tosi selvästi opetetaan oppilaitoksissa että tiede ei ole yhtäkuin totuus, niin miksi ihmiseltä odotetaan sellaista suhtautumista ikäänkuin olisi vaikka se on väärä ?
No sitten mun ei pidäkään enää ihmetellä miksi ihmisten kanssa keskustelu on niin outoa, jos kolmasosa ei osaa abstraktia ajattelua. huhuh...ei todellakaan pitäisi sitten niin luottaa juttukumppaneihinsa kuten olen luottanut...
https://peda.net/jao/schildtin_lukio/opiskelu/oppiaineet/psykologia/pki/ps2-hiem22/ii-muistiinpanot/akpl
"Teoriaan kohdistettu kritiikki:
Korostaa kehityksen vaiheittaisuutta, siirtymät vaiheesta toiseen eivät ole jyrkkiä. Kaikki osa-alueet eivät kehity samalla nopeudella. Harjoituksen vaikutusta ei oteta huomioon, ei myöskään kulttuurieroja; kehittynein, käsitteellinen ajattelu, ei ole ominaista läheskään kaikkien kulttuurien aikuisille. Varhaislapsuuden ajattelun kehitys näyttää nykyisten vauvatutkimusten perusteella olevan pitemmällä kuin Piaget oletti."
Eli tuossa teoriaan kohdistettu kritiikki
Tämä otsakkeeni syntyi nyt tarpeesta huomioida se tosiasia, että joidenkin aikuisten ajattelu jämähtää tietylle tasolle eikä siitä sitten pääse eteenpäin.
Tämä siis myös minun omien tutkimusteni mukaan. Kaikki tietynlainen abstrakti ajattelu joillekin uuuubervaikeaa. Tuota nyt vain nähnyt. Ja lopultakaan se ajattelu ei oma-aloitteisesti onnistu. Ei synny ahaa-elämystä eikä vaan pysty eikä kykene.
Ainakin minua on mahdoton psykologisoida henkilön joka ei ajattele abstraktisti, koska mun päämäärät on hyvinkin abstrakteja.
Minun tekemisissäni ei ole mitään järkeä, jos niihin ei liitä abstrakteja merkityksiä. Siitä seurannee että kolmasosalle vaikutan hullulle. No nyt löytyi siihenkin selitys.
Mitä tarkoitata absrakteilla merkityksellä? Jotain joka ei palvele sinua vaan määrittämääsi yhteistä hyvää? Join eettinen? Havainnoimalla ajatuskaavoja ja skeemoja jotka kenties ei palvele tai sitten palvelee asiaa? Voihan jotkut pitää sitä pähkähulluna. Ei se siitä silti pätemätöntä tee. Metodeja on tietysti monenmoisia ja pitää varmaan löytää se parhain joka palvelee tarkoitutasi. Yleensä tiedeyhteisön tarjolla olevien metodein osoitetut totuudet ovat ainakin joissain piireissä painoarvoltaan tärkeitä.
niin tämä on mielenkiintoinen ja monimutkainen kysymys. En ainakaan tänä iltana enää pysty vastaamaan kattavasti. Minä kun olen taiteilija niin minua itseäni palvelevista asioista minulle tuntuu kutakuinkin elämän tärkemmälle asialle eräs abstrakti taiteellinen kokemus. Pääosin muiden mielestä koko asia on olematon. ..ja arvoton...mutta minä en vaihtaisi sitä edes miljoonaan euroon. Tuohan monen mielestä varmasti olisi pähkähullua. Ja mieluummin elelen abstraktin ideani kanssa yksinäni kuin vaihtaisin sen esim ihmissuhteeseen. Nimittäin tämän ideani kanssa yhteensopivaa ihmissuhdetta on todella vaikea löytää- Mulle tämmönen näkymätön ja monen mielestä olematon asia on se kaikkein tärkein. Tämä on ehkä se oleellisin syy miksi kommunikointi ihmisten kanssa keskustellessa sitten alkaa ontumaan. Ja myös syy miksi en tykkää psykologisista keskusteluista, kun en ne psykologian asiantuntijatkaan keskimäärin tästä jyvälle pääse, niin ei niissä keskusteluissa ole sitten mitään järkeä. Mutta taiteellisin keinoin tämä asia on mahdollista jossain määrin ilmaista aisteille havaittavissa olevaan maailmaan, mutta tehtävä on melko haastava. Mutta todella kiinnostava minulle. Koen tämän jutun eräänlaiseksi elämäntehtäväkseni.
Niin sinullahan oli se platoninen rakkaus... Minusta olet monasti ehkä ilmaissut sitä palstalla, siis että se olisi sinulle tärkeä. Sitä voi ehkä havainnoida lempeästä mutta tiukasta suhtautumistavastasi jopa sinua parjanneisiin osallistujiin, jos sitä nyt voi siitä nähdä tai tuntea
"En ainakaan tänä iltana enää pysty vastaamaan kattavasti. "
Älkää ainakaan ihan tukkoon tätä ketjua sitten laittako. Tahtoisin että tähän jätetään mahdollisuus kommentoida myös muille... Jos joku nyt haluaisi tähän kommentoida. Periaatteessa aihe voisi olla kiinnostava joillekin jotka epäilevät ovatko kohdanneet narsistin vai ei.
"sinua parjanneisiin osallistujiin,"
Ai että niinkuin muut ei saisi kirjoittaa ollenkaan?
Siis mä pystyn tavallaan ainakin jossain määrin todistamaan taiteella, että on olemassa jotain aistein havaittavasti mitä helposti väitetään ettei ole olemassa ja se on jotenkin todella jännää ja kiintoisaa minulle...
Siis jos en olis taiteilija, mulle voitaisiin väittää, että kuvittelen olemattomia, mutta nyt kun kerran olen taiteilija ja pystyn asian taiteella tuomaan esiin, on toisaalta mahdotonta väittää, että kuvittelisin olemattomia vaan kyseessäpä onkin oleellisin osa todellista minua. Tää on tämmöstä tavallaan aika abstraktia juttua, vaikka tosin mun taide ei ole aivan abstraktia vaan enemmän esittävää.
Tämä liittyy minusta hieman Popperin ontologian hierarkian kolmen tason kaltaiseen ilmiöön. Taideteoksen sisällön merkityksestä voi ikäänkuin syntyä olemassaoleva olento. Tuo olento on mulle tosi rakas.
Noh...nämä on mun etua palvelevista asioista tärkeimpiä. Mutta jos ei osaa ajatella abstraktisti voinee joutua miettimään lopun ikäänsä, että mihin minä pyrin .
No kiitos noin kohteliaasta havainnosta. Kyllä joo koen eettiseksi lempeyden joka ei ole niin lepsua, ettei olisi mitään etiikkaa, Se olis tavoite.
Mutta sitten se etiikasta kiinni pitämispuoli on esim. niissä luureissa tulkittu joksikin negatiiviseksi kuten vihaisuudeksi tai katkeruudeksi tai muiden syyttelyksi jne. vaikka teen sen aina lempeästi ilman mitään uhkaavaa tai syytetyksi joutumista tai mitään semmoista. Sen iolen kokenut vääryydeksi itseäni kohtaan.
Mut melkeen aivopestiin siihen että kaikki pitää antaa anteeksi niin, ettei mitään etiikkaa jää enää jäljelle. Mutta onneksi moista harhajohdattelua tajusin pyrkiä karttamaan.
Mun mielestä niissä luureissa oli todella paljon harhajohdattelua. Olen kokemuksesta vieläkin kauhuissani.
Oikeestihan kaikki saa kirjoittaa tänne...niin minä kuin kaikki muutkin. Jos joku jotain muuta väittää niin nähdäkseni se on vähän keksittyä-
Ja kuten tuossa edessä todetaan, niin olen aika lempeästi ottanut vastaan arvosteluni niin että sitäkin on saanut harrastaa ilman että pahemmin sitä olen mitenkään häirinnyt.
On kaikkea 41 vaivaa ja punaista kylttiä :)
otan ne ihan sydämellisesti vastaan...:)
Mun järjessä on sellainen vika että mun on ollut melkein mahdoton tajuta, että vois olla niin että joku ei tajua vaikka kaikki viittaisi siihen, ettei tajua, mutta jotenkin se tuntuu mulle niin mahdottomalle ajatukselle että vois oikeesti olla niin . Mun on melkein mahdoton osata kuvitella tajuamattomuutta. Logiikka sanoo, että varmaan sitä on, mutta jotenkin se tuntuu aivan käsittämättömän uskomattomalle jos ei ole aivovauriota...
Mä niinkuin koin niin että mitä vain tajuttaisiin kun selitetään....
Sitten mä kauheesti ihmettelen , ettei ole tajuttu, vaikka selitin, kuten kävi niissä luureissa.
Sit olen aivan öönä, että mut mähän selitin yksityiskohtaisesti...
Mitä enemmän on tullut etäisyyttä siihen luurikokemukseen sitä järjettömämmälle ja oudommalle kokemukselle se tuntuu....Se on mun kaikkein oudoin elämänkokemus. Kysyin äidiltäni että tapahtuuko niin outoja muillekin ihmisille, Hän vastasi: "En tiedä".
Se tuntuu siltä kuin mun mieli vietiin matkalle jonnei aivan käsittämättömään maailmaan , jossa kaikki ihmiset puhui aivan outoja ja epätodellisia juttuja.
En minäkään usko kaavamaisiin kehityksiin. Olen vakuuttunut että mikäli en olisi osannut lukea kouluun mennessä niin en varrmasti olisi oppinutkaan lukemaan niinä ensimmäisinä vuosina johtuen vaikeista kotioloista. Sittemminkään en ole ollut ninnkään koulu-oppija vaikka olen lukenut paljon tieto- ja kaunokirjallisuutta muuten.
Siis ei kummankaan ei tarvitse olla narsisti, jos ei tule toimeen. Ei vaan ymmärrä, ei ymmärrä ei.
Tuo oli hyvin sanottu!
Ehdottomasti asiaa ja olen kokenut samaa.
On vaan ihmispiirteitä, jotka ei kertakaikkiaan suju mitenkään.
Tyhmä olisi hyvä olla, niin ei tajuaisi asioita ja pompottelisi tyhmänä vaan eteenpäin.
Heti kun alkaa tajuamaan asioita, niin alkaa tökkimään.
Narsismi keskusteluissa on erittäin hyvä huomioida tämä asia. Kaikki ei tosiaan ole narsismia, vaikka voi tulla tylyyttä, kylmyyttä jne. kun sukset paukkuu kovasti ristiin.
Yhyy ja nyyh
Tuot mieleeni erään tuttavani.
Käytöksesi on aiheuttanut sen, että en ota väitteitäsi narsisti psykopaatista enään tosissaan. Onkohan sellaista koskaan ollut edes olemassa?
No itse uskon että minun käytökselläni ei ole hänen olemassaolonsa kanssa mitään tekemistä, valitettavasti. Jos olisi niin käyttäytyisin hänet pois ainakin omasta elämästäni. Tosin olen aikas hyvin jo onnistunutkin siinä.
Ai oikein minun käytökseni on aiheuttanut. Olen siis tehnyt ainakin johonkin vaikutuksen... ;
"Kaiku" on ollut tällä palstalla haastamassa riitaa ties kuinka monta vuotta. Mä pidin taukoa siis monta vuotta tältä palstalta vain palatakseni huomaamaan että hän riiteelee edelleen täällä muiden ja varsinkin tämän ylt:n kanssa. Mikään ei ole muuttunut, mikä on todella surullista. Kunpa tämä "kaiku" ja miksei myös ylt, oppisi vaan irtaantumaan ja jatkamaan elämäänsä. On todella surullista että he kummatkin ovat juuttuneet tähän teemaansa, tavallaan voidaan jo puhua eräänlaisesta addiktiosta. Heille tuo selkeästi elämään tarkoitusta tämä palsta...heillä ei tunnu olevan mitään muuta. Tulee heitä sääliksi...heidän läheisiään jne.
Tämä on surullista...
"On todella surullista että he kummatkin ovat juuttuneet tähän teemaansa, tavallaan voidaan jo puhua eräänlaisesta addiktiosta."
Omasta puolestani voin sanoa, että varsinainen addiktioaikani (mikäli sellaista on ollut) on kaukana takana. Toisaalta, tämä palstailu on osaltaan auttanut minua pitämään narsisti-pyskopatti loitolla. Olen etääntynyt hänestä kokoajan kauvemmaksi. Nyt olen vaiheessa jolloin tuntuu jo oudolta puhua MINUN narsisti-psykopaatistanikin, koska en koe enää mitään yhteyttä häneen... En tunne oikeastaan mitään muuta häntä ajatellessani kuin pikkuisen pikkuista inhoa. Kaukainen tapaus.
Mutta koska tuo näkyy olevan narsistien tapaan aina valmiina jatkamaan jotain minunkin kanssani, on viisainta pysytellä elämämme loppuun asti tällä palstalla.
Koittakaa kestää.
Täsmennän sen verran, että jos olen viikkoja tai kuukausia poissa täältä, niin älkää nyt heretkö itkemään ja suremaan, en välttis ole kuollut vaan muuten vain en jaksa aina täällä hääriä ⬛
Kyllä sä täällä oot aina vaan
Saat ajatella noin jos se saa tuntemaan olosi turvallisemmaksi.
En kysy lupaasi, en tarvitse sitä. Vai sinäkö määräät ja sallit mitä toiset saa ajatella? Tyypillistä sinua...
Ehkä sinussakin on narsun vikaa, kuten todella monessa tänne kirjoittelijassa. Monet tekeytyvät uhreiksi, että voivat iskeä toisen selustaan. Vain heikko itsetuntoinen sanoo tuon toteamuksen: "En kysy lupaasi, en tarvitse sitä. Vai sinäkö määräät ja sallit mitä toiset saa ajatella"
Juu, jatka vaan hyökkäilyäsi ja älä koskaan myönnä virheitäsi.
Minkälaista on keskustelu jos keskustelu ei liiku abstraktilla tasolla?
Pysytellään tiukasti tässä ja nyt tasolla. Jos tehdään oletuksia, olettamukset liittyvät melko tiukasti keskustelijan omiin elämänkokemuksiin. Keskustelija saattaa rajata tiukasti toisia keskustelijoita pysymään siinä mitä hän itse on menneisyydessä voinut ymmärtää. Jos on hyvin hallisteva keskustelija niin hän ei voi sietää sitä että joku lähtee hänen kannaltaan uusiin sfääreihin koska hän pelkää että ei enää voisi hallita keskustelua ja on jo oppinut että putoaa tietyllä tavalla ymmärtämästä keskustelun sisältöä.
(En tarkoita uusilla sfääreillä sitä, että keskustelu lähtisi aiheesta pois.)
Pahimmissa tapauksissa keskustelu sisältää toisten mielenterveyden mollaamista vain sillä perusteella, että ei itse kykene ymmärtämään keskustelua. Jotkut ovat oppineet hyvin herkiksikin tuollaisessa mollaamisessa. Syy mollaamiseen on tietenkin siinä, että hänen oma ymmärtämättömyytensä ei nousisi esiin.
Noinhan tietenkin onkin fiksua olla nostamatta näkyvästi esiin kenenkään yksinkertaisuutta, mutta aina ei tahtoisi käydä keskustelua tässä ja nyt tasolla.
Tässä ja nyt taso ei tarkoita välttämättä kirjaimellisesti aikajaa tässä ja nyt, vaan myös kaikkea sitä mitä on tullut aiemmin esiin. Esim. toistuva proosa menneisyydestä voi olla kalastelualaustana jatkuville keskusteluille, missä ei kutenkaan ikäänkuin mennä eteenpäin. Jotkut ovat mestareita etsimään tunnalustaa itselleen toisista ihmisistä suojellakseen asemaansa.
Myöskin hallistevan tyyppinen ihminen saattaa ottaa tiukan seurannan alle muita keskustelijoita, joilla niitä ajatuksia joita hän ei ymmärrä ja joista ei saa kiinni. Tasaiseen tahtiin tulee sitten hyväksi koetut toistuvat ja samankaltaiset "rangaistukset" hallinnan ulkopuolisille keskustelijoilla.
Parisuhteessa "rangaistus" saattaa olla vaikka lähtemisellä uhkaaminen (mikä ei kuitenkaan toteudu) koska suhteilija on oppinut että pääsee sillä haluamaansa lopputulokseen, eli saa taas otteen toisesta...
Näin ajatellen, se, mikä itsestä joskus (hyvin kauvan sitten nuoruudessa) tuntui kuuluvan elämään siinä suhteessa, on nyt ajatellen melkoisen rankkaa henkistä väkivaltaa kun ajattelee että joku pitää sellaisella hallinnalla suhdetta kasassa ja toisen ajattelunvapautta kurissa ja hallinnassa.
Tyypillä oli tapana ainakin olla lukevinaan hyvin syvällistä ja raskasta kirjallisuutta, jonka takiakaan ei tullut mieleen, että kyseessä joku ongelma hänen ajattelun puutteellisessa tasossaan. Nyt miettisin hetken, miksi kukaan lukee sellaista kirjallisuutta kun ei alalla työskentele, kuten myös sitä, että lukeeko tämä sitä samalla volyymillä kuin sellainen, joka siitä voisi enemmän ymmärtää.
Ja sitä vaan mä mietin että mitä mä mietin
Tuo varmaan sieltä pietarin trollitehtaalta... taas.
Tässä vaan on semmoinen juttu että poiu ainakin on ymmärtääkseni ekoja kertoja tuonut asioitaan esiin. Varmaan moni lapsiuhri saa vasta aikuisena nimiä ja sanoja asioilleen niin että kykenevät puhumaan niistä. Saattaahan se sitten olla vähän epätasaista ilmaisullisesti. Varmaan sitten tulisi pyydellä anteeksi häiriötä.
kuten tämäkin (pietarin trollitehdas).
Jos ei niin sanoisin että älkääs sekaantuko hänen asioihinsa...
puhuu itse omasta puolestaan mitä puhuu.
Eikä liity tähän aiheeseen. Hällä ei noita tämän aiheen vaikeuksia edes ole.
GoodBye
Huomasin nimeni niin tulin vähän kirjoittamaan. Minulla ei ollut ilmiöille monillekaan oikeita nimiä 40 vuoteen. Haen niitä vieläkin joillekin asioille. Sehän tässä onkin, että nuoresta vanhaksi asti ihmettelin öönä kun minun pitää sosiaalisesti koko ajan käsitellä kaikenlaisia asioita ikäänkuin ne koskisivat minua vaikka ne eivät lainkaan koske minua ja elin vuosikymmeniä pysyvässä pöyristyksessä, koska sellanen tuntuu tosi oudolle. En osannut asialle mitään tehdäkään, ajattelin vaan koko ajan että no jo on maailma outo paikka ja ihmiset aika kummallisia ajatuksiltaan ja koitin keskittyä Jumalaan joka tietää kuka oikeesti olen ja rukoilin että jotenkin se joskus paljastuu. Se tuntui jotenkin elämän päämäärän toteutumiselle....ja unelmalle...oikean itsen paljastuminen.... suorastaan koko elämän päämäärälle.
Mun aivovaurio laski huomattavasti älyäni huomasin sen ja valitin asiaa keskustelukumppaneilleni, jotka eivät suostuneet huomaamaan. Hullunkurista oli että kun minulla oli pää hyvässä kunnossa ajatteluani koko ajan arvosteltiin, mutta sitten kun minulle tuli aivovaurio kuulostin ihmisten mielestä ihan järkevällä .
Minkähänlainen johtopäätös tuosta pitäisi tehdä ? Kun tiesin olevani järkevä ja oikeassakin koko ajan muut koitti väittää että ajattelen väärin. Kun oli aivovaurio ja olin aivan pöhkö vallan lohduteltiin, että kuulostan ihan järkevälle.
Mulla on viimeisen viikon sisällä äly jonkin verran noussut...huomaan itse. Nousisipa vielä lisää.
Äly on todella nautinnollinen asia, jos sitä saa kokea.
Virhe siinä lohduttelussa oli se että muut alkoi tukea pöhköä ajattelua ja keskustella siitä tosissaan. Kaikesta tuli aivan huolestuttavan älytöntä. "Parempi olis ollut sanoa: "Joo kuulostaa tosiaan jollain tapaa pöhkölle kuten sanot, koitetaan puhua fiksumpia !"
Aivovaurion aikana oli tämän aiheen vaikeuksia. En esim monestikaan pystynyt tietämään missä olen ja ihan oikeesti jouduin kysymään toisilta tämmösiä jatkuvasti;
"Hei please voitko kertoa istunko minä tuolilla ?"
Ja hädissäni oikeesti en tiennyt ja sit mulle vastattiin usein vaan jotain että voi helkutti mikä pöhkö. Ja tuntui tosi kauhealle kun oikeasti melko epätoivoisesti tarvitsi apua toiselta tietää missä itse istuu.
Mulla on kokemusta siitä millaista on olla suht älykäs ja millaista on olla aivan idiootti.
Mielenkiitoista sinällään että samalla ihmisellä voi olla nuo molemmat kokemukset koettuna.
Niin se voi olla sitten vähän vaikeaa sosiaalisestikaan muiden päättää kumpaa tyyppi on.
Kaiku on nimeni ja tykkään Jamppa Tuomisesta