Tutustuisin netissä pari vuotta sitten mieheen. Hän yritti piirittää minua, mutta peloltani torjuin hänen lähestymisyrityksensä. Koko ajan olin epävarma onko minulla tunteita vai ei. Vuoden päästä mies tuli siihen tulokseen, etten ole kiinnostunut ja eräänä päivänä ilmoitti tavanneensa toisen. Mies kertoi olevansa molempien hyvä ystävä, mutta järkytyksekseni eräänä päivänä sain selville, että seurustelevat. Nykyään asuvat yhteisessä asunnossa, mutta yhä tapaamme kerran-pari viikossa. Nyt viimeisimmän vuoden aikana on tapahtunut paljon lähentymistä. Suurimmaksi osin tavatessamme mies aina kutittaa ja koskettaa minua kaikilta puolin kehoa ja hyväilee muutenkin, joka tuntuu hyvältä. Yhdyntää ei ole koskaan tapahtunut, koska siinä rajani menee. Mies kertonut naiselle minusta eikä miehen kertoman mukaan pidä tapailustamme. Naista en ole koskaan tavannut enkä haluakaan.
Joskus olen ajatellut, että kunpa ei miehellä olisi ketään ja voisimme aloittaa alusta puhtaalta pöydältä ja katsoa mihin tilanne kehittyy. Välillä ärsyttää, kun kertoo olleensa koko päivän liikkeellä eikä siksi ole ehtinyt viestitellä. Ärsyttää ylipäänsä kaikki naiseen liittyvä. En ymmärrä miksi minua harmittaa, vaikka en koe tunteita häntä kohtaan? Välillä tosin ajattelen, että onpas komean näköinen. En oikein tiedä miten asian kanssa edetä? Vaivaa sekin, että toivottavasti hänellä ei ole lapsia naisen kanssa, reilu kaksi vuotta ovat tunteneet. En halua viedä kenenkään lapselta isää. En vain uskalla asiaa suoraan kysyä. Onko muita, jotka kokeneet samaa? Ja mielellään ei moraalisaarnoja.
Joskus olen ajatellut, että kunpa ei miehellä olisi ketään ja voisimme aloittaa alusta puhtaalta pöydältä ja katsoa mihin tilanne kehittyy. Välillä ärsyttää, kun kertoo olleensa koko päivän liikkeellä eikä siksi ole ehtinyt viestitellä. Ärsyttää ylipäänsä kaikki naiseen liittyvä. En ymmärrä miksi minua harmittaa, vaikka en koe tunteita häntä kohtaan? Välillä tosin ajattelen, että onpas komean näköinen. En oikein tiedä miten asian kanssa edetä? Vaivaa sekin, että toivottavasti hänellä ei ole lapsia naisen kanssa, reilu kaksi vuotta ovat tunteneet. En halua viedä kenenkään lapselta isää. En vain uskalla asiaa suoraan kysyä. Onko muita, jotka kokeneet samaa? Ja mielellään ei moraalisaarnoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tutun kuuloinen tilanne. mies on ok, sinua ehkä kiinnostaa, ehkä ei, mutta ehkä enemmän ei, ja sitten torjut miehen...
ja sitten joku muu haluaa tuon miehen, ja he alkavat suhteeseen ja sittenhän se mies alkaa itseä kiinnostaa myös. Veikkaanpa, että sinulla on tunteita tätä miestä kohtaan, mutta ilmeisesti aika laimeita ja kaverillisia.
Mutta miten voi olla kaverillisia tunteita, jos välillämme kuitenkin fyysisyyttä?
Tutustuessamme netissä mies heti kertoi hänellä olleen väkivaltainen isä, jonka kuolemaa toivoi ja tämä kuolikin hänen ollessaan lapsi. Pelästyin tätä todella ja meinasin jättää kirjoittelun sikseen. Vaikka kertoikin, ettei hän halua koskaan tulla isänsä kaltaiseksi eikä tietenkään asia hänen vikansa, pelkäsin paljon, että miten voin koskaan luottaa täysin, ettei hänestä tule samanlainen, koska joskus poika seuraa isäänsä. Tämä osaltaan vaikutti siihen, etten lämmennyt hänen ehdotuksilleen kyläilystä luonaan tai yhteisestä risteilystä. Pelkäsin, että entä jos osoittautuukin raiskaajaksi tai väkivaltaiseksi. Arviolta vuoden ajan en uskaltanut pitää rahapussia mukanani tavatessamme julkisella paikalla ja puhelimessani pidin aina salasanallisen näppäinlukon. Miehelle en tätä ole koskaan kertonut.
Nykyäänkin ajattelelen, että vaikka mies joskus eroaisikin naisesta, miten voin koskaan mieheen luottaa, ettei petä, kun nytkin sitä tekee nykyiselleen. Ja miten voin luottaa, että suhde todella olisi ohi?
Mietin, että voiko minulla olla jonkinlainen tunnelukko, joka estää tunteiden muodostumisen? Voiko olla mahdollista, että pelko ja epävarmuus ovat estäneet syvemmät tunteet? Onko edes mahdollista ihastua keneenkään, jos ei luota häneen tai muutenkaan tunne oloaan turvalliseksi?
Vielä tähän lisään, että ennen kuin hän tapasi naisen, sydämeni pamppaili aina netissä kirjoitellessamme, mutta aina tavatessamme tilalle nousi pelko ja epäilin mikä tyyppi tuo oikein on.
Eikö ihmiseen rakennetakin ensin luottamus ennen kuin voi kokea mitään tunteita?
Kyllä se niinkin on.
Eikä varmaan sekään auta yhtään asiaa, että harmittelen hänelle jälkeenpäin, jos ei ehtinyt kovin kauan aikaa viettää kanssani. Ennemmin pitäisi suhtautua varmaan yhdentekevästi siihen, että täytyy lähteä ja näyttää tällä tavalla pystyväni olemaan itsenäisesti riippumaton kenestäkään.