Mietin miksi juon, miksi sinä tissuttelet?

Minulla juominen oli pakoa kiireestä, stressistä. varmaan jonkinlainen ahdistus oli koko ajan päällä vaikka itse ei sitä tajunnut. Kireä olo vähän kaikesta. Joskus kun oli mielenkiintoista tekemistä niin oli hyvä oll eikä juominen ollut pääasia. usein kuitenkin perjantaina ja jo torstaina pelkkä viikonlopun läheisyys sai aikaan refleksin ja alkoi tehdä juomista mieli. Kun se ajatus sitten iski niin siitä ei päässyt irti.

Alkoholista tuli keino purkaa stressiä, ahdistunutta oloa. Suomessahan retostellaan että pitää välillä "nollata". Aina oli syy viikonloppuna juoda joko siksi että niin kiire viikko tai siksi kun on juhlat. Pikuhiljaa alkoi juominen siirtyä arkeenkin.

Sitä vaan odotti seuraavaa kertaa kun pääsee kunnolla ryyppäämään. Yksi viikonloppu kiristellen selvin päin ja hups! oli todistettu ettei mitään ongelmaa viinan kanssa. Vaan viina se mielessä pyöri.
Geenit vaikuttaa toki, mutta iso rooli on oppimisella. Juodaan ja juodaan ja määrät kasvavat.

Minulla tuli ylilyöntejä, kännissä sähläystä, meni ajokortti ym. Kerran kovan kännireissun jälkeen olin vaan täysin kyllästynyt itseeni ja juomiseen. Ei se ollut enää mukavaa ollut vähään aikaan, pakonomaista hirveetä ryyppäämistä. Pikavauhtia känniin. Itse kävin hoidossa (minnesota-tyyppinen) vaikka normaalisti olin töissä ym, mutta halusin hoitaa asian kerralla kunnolla pois.

En tiedä juomisesi määriä, mutta luulen että aika aikamoisia määriä kertyy viikossa. Kuten minä niin sinäkin varmaan aina odotat sitä seuraavaa juomiskertaa malttamattomana. Krapularyypyt tulleet sulle mukaan, juominen jatkuu aamulla jos vaan mahdollista. Viina pyörittää elämää.

Oleellista on oma fiilis. Haluat muuttua, olet kyllästynyt ryyppäämiseen. Tilalle sinun löydettävä jokin tapa purkaa kireyttä ja mahdollista vitutusta. Paras tapa on luotettava kaveri tai ulkopuolinen ammattilainen, jolla ymmärrystä tai tietoa tällaisesta. Oleellista on puhua vitutuksen aiheet ulos. Jos ei kaveripiiristä löydy, voit mennä vaikka AA-kerhoon. Jos et omalle paikkakunnalle kehtaa niin mene jonnekin muualle.

On myös erilaisia kunnallisia palveluja, a-klinikka tms sekä hoitopaikkoja (minnesota-hoidot). Suomalainen päihdehuolto vaan tuppaa olemaan sitä, että sun viina korvataan jollain lääkkeellä, minkä vaikutus sama kuin viinalla. Keskushermostoon menee eikä riippuvuus minnekään muutu.

Lääkkeetön, viinaton jakso, milloin puhut tunteesi jollekin. Liikunta, harrastukset tai vastaavaa juomisen tilalle. Kokeile vikko, pari tai kuukausi ja tunnustele tuntemuksiasi. Huomaat, että et tarvitsekaan viinaa. Huomaat, että olet aivan eri tavalla läsnä elämässä.

Moi Sorena.
Kirjoituksesi puhutteli minua, koska juuri tänään työviikon päätteeksi mietin aivan samaa asiaa.
Alkoholinkäyttöäni olen joskus miettinyt tekemällä mind mapin ("ajatuskartan) isolle paperille. Siihenhän voi oman elämänsä mukaisesti sitten piirtää elämänsä osa-alueet, ihmiset ja tilanteet, joissa käyttää alkoholia. Oleellista on listata myös negatiiviset ja positiiviset vaikutukset alkoholin käytöstä eri elämän alueille. Tämä on yksi tapa itsekseen selventää omia alkoholinkäytön motiiveja ja seurauksia.
Päihdelinkki.fi -sivustolta löytyy erilaisia keskustelualueita riippuvuus- ja päihdeongelmia miettiville.
Siellä toteutuu asioiden vertailu samoin kokevien kanssa, vertaistuki ja asiallinen mielipiteiden vaihto.
Ehkä tällainen ajatustenvaihto parhaiten tukee itsensä tuntemusta, kun muilta asiaa miettiviltä tulee esiin asioita, joita ei itsessään ole tullut miettineeksi.
Terveydenhuollossa ja sosiaalialallahan ihminen nähdään kokonaisuutena, johon kuuluu psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Myös tällä jaottelulla voi miettiä oman elämänsä tilannetta ja alkoholinkäytön vaikutusta näihin elämän osa-alueisiin.
Varmaan sinun ja myös mun pitää tehdä jokin itseänsä rakastava korjausliike. Niin ja ottaa selvää, mitä tarkoitusta tissuttelu palvelee. Geenejä en jäisi miettimään, vaikka niillä onkin varmasti vaikutusta ahdistusherkkyyteen ja riippuvuuksien syntymiseen.
Kiitos kirjoituksestasi ja onnea itsetuntemusmatkailuun.

On selittämätön paha olo ja ahdistus, alkoli tuo nopean helpotuksen tähän tuskaan ja se toimii. Annokset vaan suurenevat ja aamuisin aina päättää tänään on korkki kiinni ja pidän taukoa, mutta jo iltapäivällä ahdistus hiipii ja miettii löytyykö vielä kotoa vai poikkeanko puodin kautta.

Ja usein seuraavana päivänä oravan pyörä jatkuu.

Välillä pystyn laittaman korkin kines ja voi mennä muutama päivä, jopa kuukausia esim viime keväänä, mutta taas sataa joku päivä paskaa niskaan ja olen herkkä ihminen ja taas sorrun turruttamaan todellisuuden ihanaa nousevaan humalaan.

Lapset eivät tiedä tätä, sillä en koskaan juo heidän nähden, vaan kun ovat menneet nukkumaan, niin lääkitsen/terapioin itseni.

Vuosien mittaan syvenevä kierre.

Alkuun kavereiden kanssa kaljoittelua silloin, tällöin ja joskus kännäämistä.
Sittemmin lauantai dokaamista.
Myöhemmin perjantai illasta sunnuntai iltaan tissuttelua. Lauantait ammusta iltaan pienessä vihneessä.
Missään vaiheessa työni ei kärsinyt mutta maanatai aamuisin olisin kärähtänyt ratista.
Päästyäni putkeen alkoi jokapäiväinen tissuttelu jo ennen puolta päivää.
Kun elämänilo ja mieskunto alkoivat hiipumaan niin 59 ikäisenä siirryin tuurijuopoksi. Keväisin ja syksyisin kuukauden putket Espanjassa. Lisänä vuosittain muutama viikon ja kahden rupeamia mutta muut ajat intensiivistä kuntoilua.

Miksikö ryyppäsin ja tissuttelin ja jatkan tuota viimeeksi mainitsemaani edelleenkin?
En pysty sanomaan muuta syytä kuin, että se on kivaa. Miksi pitäisi muuta aihetta ollakaan?
Olen nyt 75v ja kyllä kokonaismäärä on vähentynyt ja juomat laimentuneet.
Kymmeniin vuosiin en ole ollut örvellyskunnossa johtuen tasaisen hiljaisesta tahdista ja saman aikaisesta syömisestä.
Esimerkiksi toissa kesän viikon AI risteilyllä oli "saaaliini" 65 annosta ja noin 30 lisää satamakaupungissa.
Ei vähäisintäkään hämminkiä. Aloitus klo10:n tienoissa pekoni-kananmuna aamiaisen jälkeen.
Viimeiset drinkit ensimmäisen iltashown aikana ja nukkumaan klo22 jälkeen.

Kotiuduimme syyskuun lopulla ja seuraava "koettelemus" on jouluviikko jolloin ei voi välttyä gluchweinilta ja weinbrandilta.

Viinaa juodaan koska viinaa juomalla pääsee mukaan porukoihin eikä tarvitse olla yksin.
Kun juo, voi lähteä lähibaariin josta löytyy aina juomaseuraa. Muutoin joutuisi olemaan ihan yksin.
Nuorenakin pääsee mukaan porukoihin kun juo viinaa. Raitis jäisi ulkopuoliseksi.
Kumppanikin on yleensä löytynyt silloin kun ollaan oltu juomassa.

Kun sairastuu alkoholismiin, ei siitä parane koskaan. Parannuskeinoa niin salakavalaan sairauteen ei vain ole.
Voi toki siirtyä ns. "kuiva huikkaajaksi" lopettamalla alkoholinkäytön ja valehdella koko lopun ikänsä. Tai, sitten valitsee hauskemman lyhyemmän elämän.

Siis totuus on, että alkoholisti valehtelee aina joi tai sitten ei.

Tämäkin palsta on täynnä niitä kuivahuikkaajia valehtelemassa, kun hermot on kireellä kuin viulun kieli. Kys kuiva alkoholisti.

Muutaman vuoden raittiuden jälkeen hermostuneisuus vähitellen häviää. 10-20 vuoden jälkeen alkoholin juominen on yhtä järjetön ajatus kuin paskan syöminen, eikä enää jaksa oikein stressata mistään, kun terveys ja talous kunnossa.
Osalle väestöstä päihtyminen koko elämän kestävä tapa rentoutua. Huvinsa kullakin.

Entäs kun kaikki tissuttelun estotoimenpiteet ovat jo käytössä ja silti vielä ehtii kumota alkoholia kurkkuun, monta pulloa viikossa punkkua ja olutta, kertaan siis monta. On terveys, liikunta, ihmissuhteet, terveellinen ruoka, hengelliset ja maailmalliset riennot, matkustelu, hyväntekeväisyys, kulttuuri ja vielä satunnaiset innostusmenot ja -tapahtumat, jos joku tuttava vain pyytää. Hoidan myös asiani ja talous on vaatimaton mutta ihan pärjään. Ei ole adhdtä eikä muitakaan mielenterveysongelmia, on vain valtavasti energiaa. Vielä tulee turhautumisaikoja parin-kolmen illan välein, jolloin kipaisen Alkon kautta. Järjestän itselleni toimeliaisuuden lomaan ryyppytunnit ja koska fysiikka on hyvä, ei ole aamulla pahemmin krapulaa, en ota krapularyyppyjä enkä lääkkeitä, koska jo puolen päivän aikaan ajan autoa seuraaviin menoihin (en koskaan aja kännissä). Onko joukossa vastaavia. Pahin pelko on sellainen alkoholisoituminen, että ei enää jaksaisi hoitaa asioitaan, jonkun hoitoon ja armoille joutuminen, syyllisyys ja ahdistus (ajoittain vallan tolkuton). On jatkunut parikymmentä vuottaa, ikää jo on.

Kiitos kaikille hyvistä ajatuksista aiheeseen. Tsemppiä kaikille. Tästä pitää aloittaa, mennä eteenpäin ja tehdä niitä hyviä päätöksiä ja yrittää päästä irti. Elämän voimaan pitää yrittää luottaa. Kiitos

Tissuttelen saadakseni viikon putken poikki ja vierotusoireet katki.