Johonkin hävinny se aiempani, en ainakaan löydä. Onkohan sinne tullu jotain muuta hölyä niin että on poistettu, en oo huomannu kun en oo käyny vähään aikaan.
Tulipa mieleen vanhemmistani, että en kyllä heitä yhtään vihaa. He yksinkertaisesti ovart ihmisiä joiden tunnevaikutus on minulle aivan kamala ja on aina ollut. Heillä on siis hyvin huono tunne-energia. Ehkä eivät sille mitään mahda tai tajua että asialle voisi mitään. Itse olen oppinut taiteen kautta sisäsyntyisesti kehittämään tunteita. Varmaan se on taide se ihme miksi en ole saanut tuota erästä vanhempieni piirrettä lainkaan. Että miksi mä kykenen antamaan mitä en ole saanut, niin ajattelisin että taiteen takia, jota olenkin saanut lapsesta asti vanhempiani enemmän.
Ja olenkin aina vanhempiani kiittänyt eräästä hyvästä teosta jonka ovat tehneet: Taidekurssieni maksamisesta lapsuudessani. Siitäkin he toki riitelivät vallan huonossa tunneilmapiirissä. Muistaakseni narsisti väitti psykopaatin vaan tuputtavan minulle omaa kiinnostustaan. Noh, siékin oli varmaan totta, mutta sattumoisin hyvä minulle silti.
Tulipa mieleen vanhemmistani, että en kyllä heitä yhtään vihaa. He yksinkertaisesti ovart ihmisiä joiden tunnevaikutus on minulle aivan kamala ja on aina ollut. Heillä on siis hyvin huono tunne-energia. Ehkä eivät sille mitään mahda tai tajua että asialle voisi mitään. Itse olen oppinut taiteen kautta sisäsyntyisesti kehittämään tunteita. Varmaan se on taide se ihme miksi en ole saanut tuota erästä vanhempieni piirrettä lainkaan. Että miksi mä kykenen antamaan mitä en ole saanut, niin ajattelisin että taiteen takia, jota olenkin saanut lapsesta asti vanhempiani enemmän.
Ja olenkin aina vanhempiani kiittänyt eräästä hyvästä teosta jonka ovat tehneet: Taidekurssieni maksamisesta lapsuudessani. Siitäkin he toki riitelivät vallan huonossa tunneilmapiirissä. Muistaakseni narsisti väitti psykopaatin vaan tuputtavan minulle omaa kiinnostustaan. Noh, siékin oli varmaan totta, mutta sattumoisin hyvä minulle silti.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Oikeestaan voisinkin sanoa narsismia eräänlaiseksi puutteeksi sisäsyntyisesti tuottaa hyviä emootioita. Tää on aika selvää, ettei minusta oo tullut narsistia tuosta syystä, että mulla on tuo kyky hyvä. Siis vaikka kaikki ihmiset hylkäs minut harmostovammautuneena, pystyin silti hermoston jämillä koko aika tuottamaan sisäsyntyisesti hyviä emootiota, joita ilmaisin taiteella. Tuolloin myös tajusin vasta kunnolla kuinka taide on niin paljon enemmän kuin luoda jotain kivoja tai kivan näköisiä uusia juttuja.
Mun mielestä joo narsismi liittyy häpeään siten, että kun pyrkii elämään ei häpäistynä hyvänä ihmisenä kuten hyvänä tyttönä niinkuin minä olin nuorena sosiaalisesti ns. "hyvä tyttö",
Niin semmonen asema on lopulta mahdollinen säilyttää vain katkaisemalla yhteys hyviin eläviin tunteisiin, Ja kun se yhteys katkeaa kokonaan, ihmisestä tulee narsisti. Joten mä nyt mielelläni elän tunteeni vaikka sitten olisikin noloa,. .ja olisin "nolo tyttö".
Eiköhän hyvän tytön rooli ole aika yksipuolinen sosiaalinen rooli siinä missä yksipuolinen nolouskin annetaan jonkun kannettavaksi. Omalla tavalla raskaita kai molemmat. Kaikenlaisten tunteiden läpieläminen (kyky) on varmaan ihan tervettä?
Minneköhän tosiaan katosi aiempi ketjusi taas?
Niin joo, suoraansanottuna en muista mitä olin siihen kirjoittanut.
Joo oikeastaan voi käydä niinkin, että jokin mikä tuntui ensin tosi nololle, ei ehkä ollutkaan niin noloa ja alkaa naurattaa ...
Kiitos kun kirjoitat noin syvällisesti. Moinen asiantuntevuus on tänne aina tervetullutta!
Heh...kiitos...
Ja sit kun minä otan kiitokset iloisesti vastaan, ni se ei kyllä ole narsismia kuten joku täällä väittää, vaan minut on alunperin lapsesta opetettu tekemään niin taiteen parissa. Siis, että kun on esittänyt oman taiteensa, niin jos ihmiset tulee kiittämään on kunnioittavinta HEITÄ TOISIA kohtaan olla iloinen huomioivasti sydämellinen ja kiittää siitä ja vaikka suurieleisemminkin...
niin teen yleens aina niin jos joku kiittää jostain, en siksi että se menisi mulla päähän...
Tuo nyt juuri poiju voi olla sellaista sosiaalista peliä, mitä sinun vaikea ymmärtää (ainakin joka käänteessä).
Kyseessä voi hyvinkin olla jonkinlainen koiranleuka joita seurailee näitä mittelöitä.
Suurkiitos on ainkin minulle täysin tuntematon nikki.
Ja vaikka olisi tunnettu nikkikin, niin trollit voivat jäljitellä niin kauvan kuin ei ole rekisteröitynä.
No mutta opin jo lapsema, että sillä ei ole merkitystä kuka kiittämään tullit henkilö on, eikä edes silloin jos sattusi olemaan koiranleuka. Jos olis vaikka teatteriesitus. johon tulisi aplodit, niin en lähde arvioimaan kuinka aitoja ne aplodit ovat. Voihan syita olla monia: oikeasti tykättiin, säälistä aplodit tai ihan vaan tavan vuoksi tai voisihan joku sarkastisestikin jne. Mutta en minä voisi yleisöä lähteä siinä analysoimaan ja reagoimaan sen mukaan, vaan kaikille vaan yhtä kaunis kiitos ja asia selvä minun osaltani Jatkan edelleen noin taiteeni parissa. Suoraan sanottuna jos minulta kysytään mielipidettä jonkun toisen taiteeseen, minulla on päälinjana tykätä aina. Ja osaan kyllä ajatella että tuo voi mennä toisinkin päin. Oikeastaan reaktioista on vaikea tehdä mitään tosiasiallisia johtopäätöksiä Jokin hyvä suoritus voi saada huonon palautteen tai ei huomiota lainkaan, jos ollaan esim. kateellisia. Huono suorotuskin voi saada hyvän palautteen, itse tykkään kannustaa luovuutta ja teen niin vaikka suoritus ei olisi erityisen vaativa, vaan aloittelijan töherrys. Etsisin siitä hyvät puolet ja kehuisin silti.
Mielenkiitoisesti oma taiteeni sai minun kanssa kommunikoivilta tutuilta paljon enemmän kehuja kun olin nuori, vaikka olin kylläkin mielestäni taiteilijana kehittymättömämpi. Nyt porukka voi olla siihen verrattuna todella nyreää. Mutta en usko, että taiteeni niin kovin on huonontunut.
Että en minä siitä palautteesta aina niin osaa päätellä mitään tosiasiallista, mutta jos joku sanpop jotain kohteliasta pyrin olemaan yhtä kohtelias. Syvällisyydestäni huolimatta siinä yhteydessä en pohdi hänen taustamotiivejaan. Koen että se olisi epäkohteliastakin. Minua on kiitetty ja tai kehuttu, niin vastaan kohteliaasti ja kunnioittavasti ja silläselvä.
Ja aion jatkaa siihen malliin. tuo on minun linjaus ollut jo nuoresta tytöstä asti.
Nimittäin kehun siksi niitäkin taiteellisia suorituksia, jotka ei ole vielä kovin pitkällä, koska mun näkemykseni mukaan silleen he todennäköisemmin pääsee pitkälle, koska luovuudeb esteenä on yleensä vain sisäinen tukos. Kun se saa auki niin tulokset sitten tulevatkin hyviksi.
Enkä itsekään ole pitkällä
Tosin kyllä joskus aivan kohtuuton kritiikkikin kehittää, kun haluaa osoittaa ettei se ole totta,,,
"sosiaalinen peili" ei mun mielestä aina näytä totta muidenkaan kuin narsistien kohdalla...
Se voi vääristää mihin vain suuntaan ja miten vain...
Ehkä siitä se "lunkkius". Olen oppimassa ettei peilejä aina tarvitse ottaa tosissaan.
Peili toimii oikein vain kun peilin omistaja on killottanut sen hyvin ja se on hyvälaatuista peililasia...jne.
Niin ja minästä ja valeminästä. Tokihan valeminä kuuluu narsismiin, mutta minä koen ettei ole minun tehtäväni puuttua muiden valeminiin. Se olisi liian tunkeilevaa. Vaan siis kohtaamiatani narsistin kanssa pohdin vain OMAN minäni kannalta. Tämä on joidenkin mielestä itsekästä niin täällä kuin luureissakin tai epäempaattista kun en pohdi narsistin lapsuudentraumoja ja minäkehitystä ilman hänen lupaansa ymmärtääksei häntäkin. Minä koen tuo neuvojat epäempaattiksi. Mun mielestä tuolleen ei sovi toisen asioihin tunteutua. Sitäpaitsi osa narsisteista ja psykopaateista ainakin saisi mielettömän raivokohtauksen, jos noin tekisi.
Niin minä olen tässä eri mieltä kuinka ihmistä huomioidaan. Onko empaattista tonkia hänen minuuttaan ilman hänen lupaansa vaiko jättää se rauhaan...
MInä kannatan tuota rauhaan jättämistä, joten puhun paljon minämuotoisesti. Itseasiassa jostain netistä luin kerran neuvonkin toimia narsistien kanssa niin. Kun hehän juurikin raivostuu jos heidän minuuttaan alkaa jotenkin sörkkiä. Mutta silti luurineuvojat ynnä muut neuvoo sörkkimään ollakseen empaattinen ihminen.
Ja MINÄ olen sitä mieltä, että ei MINÄ ole mikään ongelma kuten moni täällä ja muuallakin väittää, vaan ongelma tulee siitä kun minä menee tai viedään niin huonoon kuntoon, että tarvitaan valeminiä tai muita erikoisempia konsteja...
Ei MINÄ tarkoita narsismia...
Ja oikeesti en kirjoittanut tätä vain omaa minääni vahvistaakseni vaan toivoen että jonkun muunkin minä vahvistuisi.
Egosta vapautumisen henkisyydessähän suurimpia saavutuksia on oivallukset kuten : Minä olen mitä minä olen !
Minun mielestäni on epäitsekästä nöyrästi olla sitä miksikä Luoja on luonut. Moni on kanssani nykyään päinvastaista mieltä.
Tuolta pohjalta kun ajattelen niin ei psykopaateillakaan välttämättä ole mitään sen parempaa vaihtoehtoa olemassa kuin olla psykopaatti ja ajatella sieltä käsin miten voi kehittyä . Eihän psykopaatti voi kehittyä jos ei lähtökohtaisestikaan saa olla itsensä. ..vaan lähtökohtaisesti edellytetään näyttelemistä- . Noin minun logiikka menisi. Siksi minun mielestäni stigmaa pitäisi poistaa psykopatiastakin.
Niinku autistisetkin. Jos heitä yritetään "parantaa" muuksi kuin itsekseen muuttamalla, tulos on todella huono., ja aina vain huonompi. Ainoa järkevä juttu on kehittyä sellaisesta olennosta lähtöisin mikä on.
MINÄ OLEN MINÄ, ei ole mikään huono asia, vaan päinvastoin. Huono se on vain narsteille, joiden on vaikeampi manipuloida silloin.
Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä. Tietysti minuus sinänsä on jotenkin ongelmallinen. Käyttäydytäänhän useimmissa paikoissa jonkun roolin tai sitä edustaman käsityksen mukaisella tai edellyttämällä tavalla. Milloin sitä sitten on aito minä ja suhteessa kehen. Ehkä silloin kun kokee suhteen helpoksi, pakottomaksi ja olonsa siinä pääasiassa hyväksytyksi.
https://www.the-philosophy.com/sartre-hell-is-other-people
Filosofi Sartre ilmaisi jopa noin.
Ei tuo mielestäni silti lainkaan viittaa narsismiin, ei lainkaan.
Tälläkin perustelen nökemystäni ettei ongelman näkeminen ulkopuolellaan ole välttämättä mikään merkki narsisimista.
Sillä tarkoitetaan vain sellaisia kuin, että jos esim. on tehnyt työnsä huonosti ja epäonnistunut, väittää että se on muiden vika yrittämättä itse tehdä paremmin.
siis se ajatus että on narsistista syyttää toista sopii enemmänkin jonkin tyyppisiin aika yksinkertaisiin asioihin. Mutta ei suonkaan kaikkiin ihmisiin jotka osoittavan ongelman ulkopuolella. Moni muukin filosofi on osoittanut ongelman ulkopuolella muistaakseni myös Spinoza.,
Vaikea olisi maailmassa edes filosofoida jos ongelmaa olisi sopimatonta koskaan osoittaa ulkopuolellaan. Ja onneksi nyt kuitenkin varmaan suurin osa maailman ihmisistä ei niin ajattelekaan ettei ongelmaa olisi koskaan sopivaa osoittaa ulkopuolellaan.
Jos ongelma ON jossain tapauksessa ulkopuolella, ei kannata ihmetellä jos se ei koskaan ratkea hakemalla sitä sisäpuolelta. Koska ongelma voi ratketa vain ensin tunnistamalla se tarkalleen ja prikulleen oikeasta kohtaa. Spekulointi tai mielipiteet pääpiirtein ei auta mitään.
No niin, nyt en filosofoi enempää sosiaalisesti saamatta siitä itse mitään vastavuoroisesti
Aivan. Olisi jokaisen muun paitsi sinun aivan tarkoituksetonta etsiä syytä tämän palstan tukkimiseen itsestään.
Sosiaaliset ryhmät kokemukseni mukaaan herkästi lukitsevat uuden tulokkaan jonkinlaiseksi ja sitä myötä johonkin rooliin tai jonkin asian ryhmän tarpeenmukaiseksi kantajaksi (mikä kulloinkin ja situationaalisesti) josta ei ole helppo irtautua. Toisensa pitkään tai pidempään tunteneet ihmiset omaavat ryhmässä paljon enemmän liikkumatilaa sisäisesti ja ulkoisesti. He ovat ikään kuin kokonaisempia ja hyväksytympiä kokonaisempina.
Täällä kai puhutaaan narsismista? Joku huolestuu tukkimisesta? Voi ei............
Sinulla on tukahdutettua luovuutta, niin se ilmenee sitten noin negatiivisella tavalla että hyökkäilet muita. .
Kehittelet lähinnä hyökkäilysanastoa.
Se ihmisten luureissakin niin kovasti pelkäämä piilovihaisuus ehkä liittyy samaan ilmiöön. Pelätään tunteita, sitten pelotellaan niillä, kielletään niitä ja suuri osa porukkaa on sitten piilovihaisia ja sillä perusteella sitten tunteellisuutta ylipäätään pidetään huonona ja jonkinlaisena uhkana, vaikka kyse olisi vain pikkuruisesta sydämellisestä tunteesta .
Ja lopulta tuollainen hyökkäily on lähes hyväksytympää kuin tunteilu lempeästikään.
Joo varmasti noin.
Mun vanhemmat vaikutti ilahtuneille kun psykopatia ja narsismidiagnoosini on poistettu. Perustelin sillä että nykyään sanojen merkitykset vaihtelee niin paljon yhteiskunnassa, ettei niitä kokonaisuudessaan ole mielekästä käyttää ominaisuuksista riippumatta.
Tarvitsin niitä sanoja aivovaurion aikana jolloin valtasuhteissa oli aivan kertakaikkisen kohtuuton asetelma eikä kukaan välittänyt aivovauriostani tai ottanut sitä lainkaan huomioon. . .
Tarkoitan siis minun heille itse antamaani "diagnoosia", jonka puolesta piti minun väitellä aika paljon. En pidä tuolloista toimintatapaani vääränä. En siksi niitä poista. vaan siksi että tilanne on hieman muuttunut ja myös yhteiskunta menee siihen suuntaan, ettei psykopaatit ja narsistit keskimäärin ole kovinkaan vanhempieni tyyppisiä esim tv ohjelmissa olleet ei useimmiten muistuta vanhempiani yhtään. ..joten nuo sanat voisivat käytännössä olla harhaanjohtavia, Siksi poistan ne käytöstä
Käytännössä ei puhuta narsismista, koska tukitaan.
Eli jos tukitaan ei voi puhua narsismista.
Miten tuo kommenttisi pitäisi tulkita? Että on liian vähäarvoista keskustella tukkimisesta kun pitäisi keskustella narsismista?
Onpa kaunista. Muuten kävisi mutta kun ei käy. Siis että keskusteltaisiin narsismista jos voitaisiin mutta kun ei voida kun ei voida.
Voisimme tietenkin olla keskustelematta tukkimisesta, mutta silti ei olisi mahdollista keskustella narsismista koska tukkiminen jatkuu joka tapauksessa. Tukkimiselle ei ole loppua näkyvissä.
"Sosiaaliset ryhmät kokemukseni mukaaan herkästi lukitsevat uuden tulokkaan jonkinlaiseksi ja sitä myötä johonkin rooliin tai "....
OhGood! Hän saa koska tahansa irroittaa itsensä siitä lukkiutuneesta tilasta jossa hän tukkii keskusteluketjut minä-minä-minä-:llä... Mutta hän ei itse tahdo sitä tehdä.
Mitä neuvoisit?
Ei minulla ole tuohon paljoa lisättävää. Olen täysin samaa mieltä. Mutta kuinka paljon sosiaalisesti sitten on mahdollista olla täysin oma itsensä parhaassakin tapauksessa? Kotona, lapsuuden kotipiireissä, omana itsenä olo ja kasvaminen omaksi itsekseen on narsismin tapauksissa mahdotonta, joten kehitys on aloitettava sittemmin ehkä alkupäästä. Kodin ulkopuolella on sitten otettava sitä roolitusta enemmän tai vähemmän riippuen tilanteista ja roolista niissä.
No täällä palstalla on vähän esimerkkiä siitä kuinka käy sosiaalisesti jos koittaa vähänkään aidosti olla itsensä. Ja on minun käyny paljon hullumminkin.
Mutta ei sitä minusta voi sanoa niinkään että henkilö on syyllinen ongelmiinsa koska oli sosiaalisesti oma itsensä, koska olisi pitänyt ymmärtää että muut suuttuvat siitä.
Koska sittenhän meidän edellytettäisiin toimivan narsistin tapaan. ..esittäen sosiaalisesti miellyttävää ollen jotain muuta. Mutta jos noin toimii tilanteessa jossa muut epäoikeudenmukaisesti ei hyväksy henkilöä itsenään, ei silloin mielestäni ole oikeutettua määritellä narsistiksi...jos henkilä laitetetaan asemaan, jossa ei sovi olla niin eikä näin, niinku mullekin on monta kertaa käynyt...
Siksihän asetelma on hankala kaikille erilaisille yksilöille ympäristössä jossa ei juurikaan hyväksytä erilaisuutta oli se erilainen ominaisuus sitten mitä hyvänsä, kun sittenhän tulee sosiaalinen paine näytellä samantapaista selvitäkseen , niin sitten jos erilaiset niin tekee niin kaikkiko erilaiset on narsisteja ? Eihän se logiikka ja tieteellisesti voi noinkaan mennä-
Mutta tuo on se syy miksi mun logiikka sanoo etteo psykopatiakaan saisi olla stigmatisoiva sana, koska ongelmahan on teoriassakin mahdoton ratkaista jos psykopaatin ei alkuunkaan sovi olla itsensä, niin eihän hän sitten yksinkertaisesti voi olla muuta kuin false ja voiko sitä asiaa kokonaan hänenkään kontolleen laittaa jos ei osaa ratkaista kysymystä joka on mahdoton ylipäätään ratkaista sillä logiikalla.
Mutta joo minun ei pitäs kirjottaa enempää nyt ihan omien juttujeni takia.
Ei ole helppo elää 130 euroa alle minimiruokarahojen jossakin kuukaudessa,,,,vielä kun on laiha ja paljon sairauksia joita hyvä ravinto nimenomaan auttais parhaiten...
Nukuin 6 vuotta paskanruskeaksi pinttyneellä tälkillä---ku sairastin pahemmin...
Ei uskois ku osan vieläkin aika tyypikkäästi esiintyä....koskakohan esittelisin yleisölle täkkini,,,
tyylikkäästi siis
ainoo koulutus mikä mulla on on esiintyjän koulutus ni se venyy vähän pidemmälle ku keskivertoköyhän ja sairaan...vaikkei mulla muita kykyjä olis...
Palstan kaakattaja yrittänee kovasti ilmaista itseään myös visuaalisesti ja selvästi luovin sanoin.
Itseasiassa on ajoittain mahdollista, että sisällä on jotain kauniimpaa kuin se miten se itseilmaisu onnistuu...
Toivon että tässä tapauksessamme niin....
Mä oon kans lähteny
nauttikaamme hiljaisuudesta
Syventykäämme rakastamaan itseämme, edes vähän ...
Ja olen sitäkin mieltä mitä kääntötemppuihin tulee että, jos on esim. kaksi kertomusta, joissa toisessa on looginen motiivi tapahtumille kuvattu ja toinen on vain jotain sekojuttua missä toisella ei olisi edes mitään järkevää motiivia , siis ei esim hyödy mitenkään, eikä mitään, niin minä kyllä pitäisin loogista kertomusta uskottavampana kuin kuvausta loogisen puhujan sekopäisyydestä. Jotkut kokee tuollaiset toisinpäin. No ehkä ilman motiivia ilkeilee esim. juopot kun eivät enää tajua mitään...mutta luulisi ettei raittiit ihan vain sekoile....ainakaan pitkäkestoisesti ...kun esim. väsymystila on mennyt ohi...siis että sitten ainakin virkeänä korjaisi kertomuksensa jos siinä meni jotain väärin...
Tai siis minä pidän huonona semmosta perustelua, jossa jonkun väitetetään vaan sekoilevan kaikkea typerää. Se on liian helppo selitys. ..kun ei kai nyt sentään suurin osa ihmisiä niin typeriä olisi ettei heillä mitään ajatusta olisi vaan sekoilua vaan...ellei sitten esim. ole päihtynyt,.,tai jonkun lääkityksen alainen, mutta muihin ihmisiin ei minusta oikein pelkkä sekoilu riitä selitykseksi, paitsi jos on valvonut tosi paljon tai jotain...
Itseaasiassa mun elämäntragedian oleellinen osatekijä on se että nuoresta asti mun motiivit on olleet sellaisia abstraktin filosofisia, joita muut ei hiffaa, ja sitten heistä näyttää siltä, ettei minulla ole mitään ymmärrettävää motiivia ja sitten he keksii siihen tyhjään kohtaan jonkun äärimmäisen yksinkertaisen typerän motiivin, jollaisia minulla ei ikinä ole, ja siinä on sitten sosiaalinen sekasoppa valmis..
".kun ei kai nyt sentään suurin osa ihmisiä niin typeriä olisi ettei heillä mitään ajatusta olisi vaan sekoilua vaan"
Niin, sekoilevatko vai eivät? Kuinka se nyt olisi?
Tuossa minulla ilmeni ko "aspergerius". elin nuoruuden todella filosofisissa ajatusmaailmoissa enkä ymmärtänyt mitään nuorison menosta motiiveineen. Tuossa se aspergerius eniten näkyi. Olin aivan huppeluksissa mystiikan maailmaan. Ja sieltä ne mun motiivitkin oli, niin kuinka niitä kukaan mystiikkaan perehtymätön koskaan olisi kekannut.
Siis minulla tuntuu erikoiselle elämä ilman tietoista ajateltua punaista lankaa....siis joku sekoilu vaan...
Tosin itse olen ollut eilen illalla täysin päästäni pyörällä...en enää tajunnu missä olin edes...onneks aamulla alko helpottaa.
Mutta siis mun "sekoilu " on hetkittäistä stressi ja väsymystiloissa ja semmosta. Mutta siis ei mun elämän punainen lanka ole mitenkään sekava...vaan yhtenäinen ajatusketju kaikki vuosikymmenet...
Mutta siis kyllä mun kaikki motiivit liittyy siihen punaiseen lankaan, jos jotain muuta söhlään, niin sitten siinä ei ole mitään motiivia vaan olen omien motiivienikin vahingoksi söhlännyt esim. kuormitetuksi tulon vuoksi.
Mutta siis, jos minulla olisi vaikka joku jostain toiskulttuurisesta mystiikasta poimittu motiivi, niin aika hankala sitten jos sitä pitäisi selittää esim. suomalaiselle sosiaali-ihmiselle . ..niin siinä sitten pitää miettiä kuinka sitä asiaa kääntäisi toiselle kulttuurikielelle,,,,
väärinymmärrysten riski on suuri....niin suuri että lopputulos voi olla jotain täysin absurdia ! valitettavasti lopputulos voi myös olla haitallinen.
Niissä luureissa he puhuivat minulle kuin olisin joku teini-ikäinen. Todella vaikea oli ymmärtää heidän puhettaan, ottaen huomoon ettewn edes teini-ikäisenä ole koskaan ollut tyypillinen teini-ikäinen...vaan pänttäsin sen ajan mystiikkaa,...
olen edelleen muuallakin saanut vastauksia kuin olisin teini-ikäinen. tuntuu oudolle näin 50 vuotiaana...ja kun teinimaailma ei ole minulle tuttua nuoruudestanikaan, Harrastin sen ajan aktiivisesti niin etten oli edes ehtiny ulos teinien kanssa, puhumattakaan mistään tupakan poltosta.
Sitä emotionaalisen stressin ja aivovaurion yhdistelmän aiheuttamaa vahinkohaavereiden pelkoa soittelin luulereihin. Ei auttanu juurikaan kun siellä oli kauhean epäluuloinen tunne-energia, joten se pelko kasvoi vaan.
oon kärsiny siitä taas tänään kun on kertynyt niin paljon asiaa että pää on aivan kuormittunut...kun tämä nettipyöritys ei ollut suinkaan ainoa pyöritys johon jouduin vaan pari kolme muuta samaan aikaan....niin tuntu vaikeelta pitää kaikki koossa....ja sit iskee haavereiden pelko...kun ei pysty keskittyyn...
järkytyin samaan väliin, kun minut jätettiin yllättävän asumiskululaskun takia...elämään kokonaan ilman ruokaa moneksi viikoksi...vaikka oli ensin annettu ymmärtää että minua autetaan...
Onhan siinäkin jo riittämiin että vanhemmat haittaavat enemmän kuin auttavat vaikka olisi ihan tervekin. Ehkä kannattaa pysyä vissisti sivussa kaikesta sosiaalisista kuvioista jos ne tuntuvat vihamielisiltä ja/tai kuormittavilta. Olisi tietysti SYYtä saada asiantuntevaa apua. Erikoissaairaanhoitoa pidetään ihan hyvälaatuisena maassamme.
ei semmosista mitään apua tämmösiin asioihin ole, päinvastoin, vievät lopunkin ilon elämästä synkeillä jutuillaan. Kun tässä just olis tärkeetä pysyä emotionaalisesti ilosella mielellä jotta pystyy kestämään.
En uskaltanut yhteiskunnalta hakea ruokaakaan, koska aattelin etten kestä sitä kielteistä päätöstä emotionaalisesti, joka tuntuu samalle ku siinä lukis: "kuole"
joten aattelin, että parempi suojata itsensä edes siltä...jotta selviää jotenki...
Taidan vähän tietää mitä tarkoitat. Emotionaalinen toimintakyky on monille toimintakyvyn ehtoja. Sitä pitää joskus suojella vaikka sitten nälkäisenäkin..... ihan kuin se olisi jotenkin moraalisesti välttämätöntä, vaikkei edes ehkä olisi.
Joo avustuksia mahdollista saa jos on valmis menettämään emotionaalisen toimintakyvyn kokonaan... ottamalla vastaan läjän henkisiä iskuja alkuun....avustuksia saa vaan n e jotka ne kestää ja läpäsee
menin vielä paljastaan että mun on mahdollisesti pakko luovuttaa jos näitä iskuja tulee
Ei ole helppo elää 130 euroa alle minimiruokarahojen jossakin kuukaudessa,,,,vielä kun on laiha ja paljon sairauksia joita hyvä ravinto nimenomaan auttais parhaiten...
enkä pysy elämään vähemmällä vedellä kun sitten sairastun jo likaisuuteen ...ja kun pyykkikone hajoaa mut laitetaan pyykkäämään käsin ...ja vesi menee kulutuksen mukaan joten lasku vain kasvaa ja sitä ei makseta....mutta mullahan menee asunto piloille jos tippuvan märkiä lakanoita roikkuu ympäriinsä.-...aivan mahotonta tää nykymeno
paperien kirjottamiskyky mulla kyllä on hyvä, mutta se on mun herkkä emootio kun ei kestä.....oon saanut aiemminkin jotain tosi kovia iskuja paperilla,,,normaalia enemmän
Onhan sinulla nyt ainakin kansalaisen perusoikeudet perustoimeentuloon. Siinä voi kyllä aluksi joutua aikamoiseen paperimyrskyyn jota voi olla vammautuneena vaikea hallita. Varmaan kohdallesi sopisi myös jotain kohtuuttomien tilanteiden säädöksiä ja oikeus avustajaan hakemusbyrokratiassa. Onhan sinulla nyt ainakin kansalaisen perusoikeudet perustoimeentuloon. Siinä voi kyllä aluksi joutua aikamoiseen paperimyrskyyn jota voi olla vammautuneena vaikea hallita. Varmaan kohdallesi sopisi myös jotain kohtuuttomien tilanteiden säädöksiä ja oikeus avustajaan hakemusbyrokratiassa.
Juurikin en ole tarpeeksi vahva jatkamaan prosesseja päätösten jälkeen jotka kuulostaa samalle kuin "kuole!"
Menen niistä niin kamalaan emotionaaliseen tilaan kun kaikki tuntuu tosi epäeettiselle, joten en pysty jatkmaan, koska sitten mulla jo sydän hakkaa sataa siitä emotionaalisesta tilasta.... ja ei pysty keskittyyn ja alkaan pelkäämään haavereita kun päätä niin pyörryttää...
että niin...enkä voi ottaa sitä riksiä että tulee uusi isku joka saa vielä huonompaan kuntoon,,,
riskiä siis...
ne siellä varmaan luulee ettei ole tosi hätä kun en yritä uudestaan...mutta just siks en yritä
ihmisen tarttis olla aika kovassa kunnossa saadakseen jotain,,,
Joissain tilanteissa kyllä pitäisi ollakin - paradoksaalisesti.
Tällaista lukiessa tahtoisi auttaa jotenkin. Mutta kyse on autettavan asenteesta apua kohtaan.
Tietysti sosiaalityöntekijät ovat ehkä sellaisia "kaiken nähneitä", vai mitä tämä pelkää?
Vaikea ymmärtää mitä noissa prosesseissa niin pelottavaa on. Ikävä kohdata tietynlaista totuutta? Jos hakee noita viimesijaisia tukia, ne on tietenkin sellaisia että muuta ei saa olla.
Jotainhan tällä nyt pitää ollakin.
Onhan se ikävä usein kerrata tilanteensa että tässä tämä nyt on. Kyllähän sen ymmärtää.
Minkälaisen tukiryhmän tämä ihminen tarvitsee?
Ehkä jonkinlaisen henkilökohtaisen avustajan auttamaan arjessa ja henkisestikin.
tuota ...ruokaa ennemmin....
idea onkin varmaan se, että ihmisen tulisi niin nälkä, että hän nälkäkuoleman partaalla alkaisi ravinnokseen vetää ilmaisia masennuspillereitä...oon tätä miettiny jo kauan....
mut mä aion sinnitellä hymyssä suin hautaan asti....niin he teki jotku entisajan mystikotkin....
heräsin tässä nimittäin nälkään...
onneks kamuni Afrikan suunnalta ovat neuvoneet siihenkin avun....tyyny asetetaan vatsan alle niin että se painaa vatsaa päältäpäin...
pelottavaa on emotionaalisesti kova kohtelu...oon tosi herkkä sairastumaan semmosesta...
oikeestaan mä voin henkisesti muutoin ihan hyvin, mutten kestä katsoa ketään kohtaan tehtyä emotionaalisesti raakaa kohtelua....sairastun siitä pahoin...
totuus mulle kelpaa aina , en tiedä mitään parempaa....
mun mottoni on ollit nuoresta tytöstä asti: Mikä tahansa totuus on parempi kuin mikään vale !
mun elämän päämäärä on totuus, joten se on aina myös itsekäs etuni....
Eikös ihmiset pidä valeista päästäkseen tavoitteisiinsa ? Jos tavoite on totuus, ei valeesta ole kauheesti hyötyä....
Pidän hullunkurisena, että materialistisessa yhteiskunnassa rahoja myönnetään helpommin henkisiin vaivoihin kuin ihan perusruokaan...
...lääkeitä saisi ilmatteeksi, vaikkei edes tarvii, muttei sillä summalla ruokaa,,,
mun mielestä pitäs olla vaihtoehto haluaako ravita ja hoitaa itseään ruoalla vai lääkkeillä...
Minullakin kun oli mittavat hermostovauriot mitä lääkäritkään ei pysty millään lääkkeillä hoitamaan, mutta ravinnolla kasvaa uusia hermoja...
niin hermotovaurioituneena ja herkkäkehoisena olis vaarallista vetää lääkkeitä....ei ravinnoton vaurioitunut keho kestä mitä vaan kemikaaleja. Se on fakta
Minulla ei ole edes teelusikoita, annostelen tässä hunajaa teen joukkoon sormella :)
onneks oon taitelija ni voin ajatella että tämä on tämmöstä eräänlaista boheemiutta...tosin näinä päivinä en maalaa koska maalit ovat loppuneet....
Henkilökohtainen avustaja sinun tapauksessasi järjestäisi takkaan sinua kuunnellen ja luvallasi asioitasi kohta kohdalta niin että sitä ruokaakin varmasti järjestyisi.
Ei semmonen sovi mulle ollenkaan kopska aspergerin toimintakyvylle oma rauha on kaiken A ja O
Anteeks mutta minua oikeen inhottaa ajatus henkilökohtaisesta avuistajasta, jopa halvaantuneena inhotti....
Kaiken missä olen elämässäni todella onnistunut,...olen tehnyt yksin
Jo nuorena taidetta tehdessä jouduin jättäytymään monesta ryhmätaiteilusta pois...mutta sen minkä tein yksin...meni hyvin...
tämä on siitä paradoksaali "vamma"
Esim. työtä...en ole ikinä osannut tehdä muuta kuin semmosta minkä suunnittelen ja teen kokonaan itse alusta loppuun.
Ja AINA suoritin hyvin asiat jotka luotettiin kokonaan minun hoitoon. Ongelmat syntyy siinä vaiheessa kun joku muu alkaa sotkea siihen muuta logiikkaansa. ...
Elämää nyt voi elää vain hyvin rajoitetusti yksin... Edellyttää että on suuren suuri joukko ihmisiä joilla on taitoa työskennellä myös ryhmässä ja pelata yhteen.
Ketä ei inhottaisi ajatus henkilökohtaisesta avustajasta kun ei sellaista tarvitse.
Laitat vaakakuppiin asiat. Toiseen avuntarpeesi, toiseen inhosi.
Kumpi painaa enemmän?
Sinun kohdallasi ehkä inho, mutta moni lukija täällä ei ole samalla kannalla.