Tänään lauantaina (10.11.18) Ilta-Sanomat uutisoi, että eduskunnan toinen varapuhemies Tuula Haatainen oli vaihdattanut taulun työhuoneessaan. Hän oli poistattanut seinältä piispa Gustaf Johanssonia esittävän taulun ja sen tilalle oli ripustettu eduskunnan pääsihteerinäkin työskennelleen Olavi Salervon muotokuva. Syynä Turun arkkipiispanakin toimineen Johanssonin kuvan poissiirtämiseen oli hänen jyrkän myönteinen kantansa vuoden 1918 sodan aikana punaisten puolella toimineitten naisten julmaan kohteluun, teloituksiin.
Kun meillä Suomessa on tarkasteltu vuoden 1918 tapahtumia, niin siinä yhteydessä on ollut esillä myös kysymys: Mitä olemme oppineet tuosta sata vuotta sitten tapahtuneesta väkivaltaisesta, aseellisesta konfliktista? Yksi olennaisimmista seikoista vastauksena tuohon kysymykseen on mielestäni seuraava:
- Jokaisella ihmisellä, Homo sapiens -nisäkäslajin jäsenyksilöllä, on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä. Siitä määritelmästä ei ole tehtävissä mitään kompromissia. Samassa yhteydessä on paikallaan korostaa, että ihmisarvoisen ihmiskäsityksen määritelmän ja kaikkien rasististen ihmiskäsitysten välillä on sovittamaton ristiriita. Edelleen yhä nykyisinkin mm. monissa uskonnoissa on niissäkin ihmisarvoisuuden kanssa ristiriitaisia opinkappaleita.
Silloin sata vuotta sitten eikä vielä pitkään aikaan sen jälkeenkään meillä Suomessa ei yleisessä tietoisuudessa ollut vallitsevana käsityksenä nykyistä ihmisarvoisen ihmiskäsityksen mukaista määrittelyä. Voitaneen perustellusti todeta, että vuoden 1918 sodan aikana ja sen jälkeen tapahtuneet kostojulmuudet nojautuivat siihen harhakäsitykseen, että ihmiset olisivat eriarvoisia ja jo pelkästään sillä perusteella teloitukset olisivat olleet perusteltuja. Todella järkyttävää on ollut esille noussut tieto siitä, että erittäin laajalti maamme oppineisto, eliitti, papisto siinä keskeisesti mukana ajoi määrätietoisesti eriarvoisuuskästyksestä kummunneita punaisiin kohdistuneita kostotoimenpiteitä kuolemantuomioineen. Kirjanoppineisuus ei ollut sopusoinnussa nykyisellä tavalla määriteltävän sivistyneisyyden kanssa.
Saavatko meidän nykyiset koululaisemme tietoisuuteensa opinahjossaan selkeän ihmisrarvoisen mukaisen ihmiskäsityksen?
Kun meillä Suomessa on tarkasteltu vuoden 1918 tapahtumia, niin siinä yhteydessä on ollut esillä myös kysymys: Mitä olemme oppineet tuosta sata vuotta sitten tapahtuneesta väkivaltaisesta, aseellisesta konfliktista? Yksi olennaisimmista seikoista vastauksena tuohon kysymykseen on mielestäni seuraava:
- Jokaisella ihmisellä, Homo sapiens -nisäkäslajin jäsenyksilöllä, on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä. Siitä määritelmästä ei ole tehtävissä mitään kompromissia. Samassa yhteydessä on paikallaan korostaa, että ihmisarvoisen ihmiskäsityksen määritelmän ja kaikkien rasististen ihmiskäsitysten välillä on sovittamaton ristiriita. Edelleen yhä nykyisinkin mm. monissa uskonnoissa on niissäkin ihmisarvoisuuden kanssa ristiriitaisia opinkappaleita.
Silloin sata vuotta sitten eikä vielä pitkään aikaan sen jälkeenkään meillä Suomessa ei yleisessä tietoisuudessa ollut vallitsevana käsityksenä nykyistä ihmisarvoisen ihmiskäsityksen mukaista määrittelyä. Voitaneen perustellusti todeta, että vuoden 1918 sodan aikana ja sen jälkeen tapahtuneet kostojulmuudet nojautuivat siihen harhakäsitykseen, että ihmiset olisivat eriarvoisia ja jo pelkästään sillä perusteella teloitukset olisivat olleet perusteltuja. Todella järkyttävää on ollut esille noussut tieto siitä, että erittäin laajalti maamme oppineisto, eliitti, papisto siinä keskeisesti mukana ajoi määrätietoisesti eriarvoisuuskästyksestä kummunneita punaisiin kohdistuneita kostotoimenpiteitä kuolemantuomioineen. Kirjanoppineisuus ei ollut sopusoinnussa nykyisellä tavalla määriteltävän sivistyneisyyden kanssa.
Saavatko meidän nykyiset koululaisemme tietoisuuteensa opinahjossaan selkeän ihmisrarvoisen mukaisen ihmiskäsityksen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Haatainen teki aivan oiken kun poistatti murhaaja papin kuvan senältä. Minä olisin vaatinut että taulu viedään kaatopaikalle.