Miten selvitä pelottelusta?

Löytäisitkö uuden työpaikan? Se olisi helpoin tie, koska voisit kääntää selän ja jatkaa matkaasi.
Jos et voi, niin asia on kohdattava, kuten nyt teetkin.
Trauma vaatii joskus viisaampia ihmisiä ja syitä, jotta asiaa voisi käsitellä.
Jokin tarve tuolle uhkailulle on ollut ja sinä tiedät, että onko siihen syytä.
Jos ei ole, niin se on tyhjää ja jonkun höhlän mielenilmausta ainoastaan.
Sitä on harmittanut joku asia ehkä?
Mutta, ei voi oikein ajatella asiaa, kun ei tiedä.
Paras varmaan traumalääke on heittäytyä tilanteeseen ajatuksella, että "kaikkea sontaa sitä onkin mutta minua se ei kaada".
Pelkoja voi kohdata ja traumakokemus on tavallaan pelkokokemus. Jokin asia on ylittänyt kestokyvyn.
Mieti kuitenkin, että voisiko joku toinen työ olla vaihtoehto.
Ei ihmisen tarvitse alistua kaikkeen sontaan.
Ihmisellä ei ole elämässä kun 2 pakkoa. Syntyä ja kuolla. Kaikki muu on suhteellista aaltoliikettä.

En ole enää sielä töissä， mutta trauma jäi. Pidin puoliani loppuun saakka vaikka minua kohdeltiin epäasiallisesti. Vääryyttä tapahtui.
Haluaisin unohtaa mutta se on vaikeaa. Toisen työn voi löytää mutta traumasta on vaikeaa päästä yli..

Elämässä jää ihmiseen jälkiä.
Ihmettelen aina ihmisiä, jotka haluavat nähdä kolareita, kuolleita , onnettomuuksia jne. tulipaloja kauheuksia.
Niistä nimittäin jää muistijälki. Itsekin olin utelias, mutta kun huomasin mitä itsessä tapahtui. Oli asioita joista ei päässyt eroon. Järkyttävät kokemukset tarttuvat kuin liimautuneena ihmiseen.
Ne vaikuttavat ihmisen mieleen. Jopa joku elokuva voi olla sellainen, että sen muistaa vielä viikonkin päästä. Siksi ihmismieltä mielestäni tulisi suojella, kukin omaansa.
Kun tuollainen jälki jää mieleen, se on siellä, kunnes se himmenee ja lakkaa. Jos tulee liikaa silmille, jotkut alkaa alkoholistiksi, jotkut huumeita käyttää ja joku saa lääkäriltä jotakin.
Yleensä kun joku vaivaa, on paras omahoito fyysinen liikunta. Pelkkä kävelykin auttaa. Jos voi urheilla kovemmin niin sen parempi. Se häivyttää asioita ja laittaa huonompia asioita pois taka-alalle.
Nämä siis omia kokemuksiani.
Se on minusta kuitenkin pelottava huomata, että ihmismieli onkin tartuntapinta kaikenlaisille asioille.
Siksi onkin parempi haalia myönteisiä kokemuksia, kun kielteisiä.

I feel you. Mulla on traumoja rikkinäisestä perheestä, kiusaamisesta ja parisuhdeväkivallasta.

Ensiksi suosittelisin sua käymään läpi millasta kiusaaminen oli, kuvaile siis vaikka tälle palstalle. Sitten voit puhua yksinäsi ääneen ja haistatella kiusaajille ja kertoa yksitellen mitä kukin heistä sai sinut tuntemaan. Kuvittelet kiusaajat eteesi ja annat tulla kaiken painolastin ulos jota sisällesi on kertynyt, täydellä voimalla! Tämän harjoituksen voit tehdä rauhassa kotona ja tällänen purkautuminen on auttanut ainakin minua jonkun verran.

Sitten kannattaa hakea myös ammattiapua jos tuntuu ettei yksin pääse traumasta yli, esimerkiksi keskustelutuokioita psykologin.. psykiatrisen sairaanhoitajan tai terapeutin kanssa..

Miten trauma oireilee sulla fyysisesti? tunnetko sydämentykytystä, hikoilua, vapinaa? näissä vaivoissa voi auttaa se että istut alas ja hengität syvään sisään ja ulos, voit myös silittää itseäsi... hoivaat itseäsi yhtä hellästi kuin äiti lastaan. Voit myös toistella itsellesi " ei mitään hätää, tämä inhottava olotila johtuu vaan traumasta jonka muut ovat aiheuttaneet mulle, menee kyllä ajan kanssa ohi... " sun täytyy myös itse uskoa siihen että kykenet parantumaan. Armollisuus itseä kohtaan on mulle vaikeeta haluaisin olla sormia napsauttamalla kunnossa ja että kaikki ikävät asiat ois pyyhitty mielestäni pois, mutta kun ei se mene tässä elämässä niin, joten anna kehosi myös rauhassa voida huonosti ja työstää traumoja omaan tahtiinsa, huomaat kyllä jossakin vaiheessa kun edistymistä on tapahtunut... :) trauman työstäminen on valitettavasti usein pitkäaikainen prosessi, joten siksi suosittelen sua antamaan itsellesi armoa ja aikaa.

Töihin ei kannata palata ennen kuin olet toipunut henkisesti, ellei ole pakko ja jatkossa kannattaa muistaa että jos koet kiusaamista työpaikalla niin ei kannata jäädä katsomaan sitä pidemmäksi aikaa vaan mennä napakasti kertomaan asiasta esimiehelle ja jos mikään muu ei auta niin vaihtaa työpaikkaa! Ei kusipäiden takia kannata menettää omaa terveyttään, ei oo sen arvoista, terveys on mielestäni ihmiselle tärkein asia, jos se ei ole kunnossa niin ei toimi mikään muukaan, nytkin kun voit henkisesti huonosti niin se todennäkösesti voi vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Ystäviisi, perheenjäseniin jne.

Mulla trauma näkyi esimerkiks silleen että pelkäsin pitkään että kiusaajat muuttaa mun perässä tälle nykyiselle paikkakunnalle jossa asun ja alottais mun elämän tuhoamisen uudestaan. Nykyään tajuan että täysin todellisuudesta irtautunut ajatus! mutta noin peloissani olin.....

On tämä maailma epäoikeudenmukainen ja kurja paikka kun ihmisten täytyy tuhota toisiaan!!!

Lämmin halaus sulle <3

Kiitos lämpimistä ajatuksista. Olen tosiaankin pelännyt noiden pelotteluiden ja uhkausten jälkeen kaikenlaista. Uni ei ole tullut， sydän on sykkinyt tuhatta ja sataa. Olen pelännyt että joku tulee kotiini tai seuraa minua jne.. Nyt olen koittanut olla realistisempi ja heti jos tulee pelkoajatus sanon itselleni， että ei nyt ja koitan esim. siivota， kävellä， uida， saunoa， katsoa kivaa ohjelmaa telkusta tai lukea...olin lainannut monta kirjaa kiusaamisesta ja vein ne takas kirjastoon ja otin tilalle mukavampia. Uh huh， ihanaa ettei siihen duuniin enään tartte mennä. Tuntuu että näitä traumoja pitää kuitenkin vielä työstää ja saada keho ja mieli rennoksi jne.. Vaikeaa on luottaa ihmisiin. Jokainen tuollainen kokemus heikentää luottoa uusiin ihmisiin.