Seinälle mun oman huoneen

huomaan jonkun peilin tuoneen
kuvastimen pinta hohti
varovasti hiivin kohti.

Näin peilissä mä vieraan naaman
silmät niin kuin kuolleen laaman
huoneessani valot vilkkui
peilin takaa hahmo ilkkui.

Askelmaksi tuolin lisään
ryömin siitä peilin sisään
maailmaan nyt jouduin uuteen
törmäsin kai salaisuuteen.

Todellisuus täällä muuttuu
elementit tutut puuttuu
vastakarvaan liikkuu väki
ylöspäin vie alamäki.

Tajusin sen vähin erin
eteen pääsee takaperin
oltava on mieli avoin
kaikki kääntyy peilin tavoin.

Mut kauhukseni näin mä juuri
paluun estää lasimuuri
aukea ei paluureitti
portti, joka tänne heitti.

Juutuin tänne ajan ansaan
sulautuen peilikansaan
ikuisuuden täällä valvon
takana tään lasikalvon.

Nyt epätoivo nousee rintaan
kiinni jäin mä peilin pintaan
olen täällä eksyksissä
kuvastimen kehyksissä.

Kun pimeys pian tappaa valon
kauhu valtaa tyhjän talon
seinälle nään heijastuvan
vanhan miehen peilikuvan.