Tulin kotiin isänpäivän vietosta vanhempien luota kolme tuntia sitten, ja pumppu hakkaa vieläkin ylikierroksilla, toki jo rauhoittumaan päin. Juhlapäivät ovat olleet painajainen jo vuosia. Yleensäottaen kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on ollut tuskaa jo vuosia, mutta sukutapaamiset ovat pahimpia.
Olen yrittänyt oma-aloitteista siedätyshoitoakin (aikoinaan uusi harrastus 3 kertaa viikossa), mutta kohtalaisen huonolla menestyksellä. Nykyään sovitan kaiken sosiaalisen kanssakäymisen ihmisten parissa yhdelle päivälle viikossa, jolloin on kielikurssi. Samalle päivälle sovitan mm. viikon ruokaostokset, jotka ovat ainoat tapahtumat viikossa.
Tämän yhden päivän selviytymiseen käytän kaksi päivää viikossa henkiseen valmistautumiseen.
Kielikurssille lähdin tulevaisuuden haaveen takia. Toivoen samalla, että voittaisin pelon, mutta pahalta näyttää.
Harrastuskin on jäänyt jo 2-3 vuotta sitten sosiaalisten tilanteiden pelon takia.
Ainoat ihmiset, joiden seurassa voin olla oma itseni on sisko, ja hänen kaksi teini-ikäistä nuorta. Mutta sielläkin max. kahden päivän kerta-annoksina.
Kysyin kerran lääkäriltä jotain lääkettä vaivaan, mutta lääkäri sanoi, että sitä ei yleensä määrätä, kuin erittäin vaikeissa tapauksissa.
Mikä neuvoksi?
Olen yrittänyt oma-aloitteista siedätyshoitoakin (aikoinaan uusi harrastus 3 kertaa viikossa), mutta kohtalaisen huonolla menestyksellä. Nykyään sovitan kaiken sosiaalisen kanssakäymisen ihmisten parissa yhdelle päivälle viikossa, jolloin on kielikurssi. Samalle päivälle sovitan mm. viikon ruokaostokset, jotka ovat ainoat tapahtumat viikossa.
Tämän yhden päivän selviytymiseen käytän kaksi päivää viikossa henkiseen valmistautumiseen.
Kielikurssille lähdin tulevaisuuden haaveen takia. Toivoen samalla, että voittaisin pelon, mutta pahalta näyttää.
Harrastuskin on jäänyt jo 2-3 vuotta sitten sosiaalisten tilanteiden pelon takia.
Ainoat ihmiset, joiden seurassa voin olla oma itseni on sisko, ja hänen kaksi teini-ikäistä nuorta. Mutta sielläkin max. kahden päivän kerta-annoksina.
Kysyin kerran lääkäriltä jotain lääkettä vaivaan, mutta lääkäri sanoi, että sitä ei yleensä määrätä, kuin erittäin vaikeissa tapauksissa.
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole mikään pakko mennä perhetapaamisiin, jotka ahdistavat ja vituttavat. Juhlapäivät ovat jo tarpeksi inhottavia muutoinkin. Parasta on tavallinen arki, työnteko ja harrasteet ja ihan tavallisten arkisten asioiden teko.
Mielestäni ei kannata siedätyshoidattaa itseään tapaamisiin, joihin ei halua mennä. Vaan mennä niihin, joihin haluaa. Jos se on vaikeaa, niin niihin kannattaa totutella vähitellen.
Perhe ei ole meitä kaikkia varten, vaikka sitä niin innokkaasti markkinoidaan. Perhe-elämä on toisissa roikkumista. Pakkokotitöitä ja muuta paikallaan pysyvää mörssylää.
Minäkään en välitä perhetapahtumista josta tunnen aina syyllisyyttä ja kun on tarpeeksi kauon kestänyt syyllisyyttä niin siihenkin turtuu. Minä olen myös miettinyt, että mistä se johtuu koska vanhemmat ovat minulle kaikki kaikessa. Viimeiset vuodet ovat olleet muutenkin itselle raskaita ja elämässä on tapahtunut paljon joten osa käytöksestäni menee myös väsymyksen piikkiin.
Muakin stressaa nykyään jo esim vähänkään isommat bileet kavereiden kanssa tai juurikin sukulaisten tapaaminen. Olen jo vuosia yrittänyt vältellä näitä parhaan kykyni mukaan. Menen vain jos on ihan pakko.
Tuntuu kyllä pahalta kun sukulaiset ja kaverit varmaan luulee että olen jotenkin ylimielinen ja pidän itseäni tärkeämpänä ihmisenä kun en vaivaudu menemään toisten järjestämiin juhliin. Jätän kuitenkin mieluummin menemättä kun pelkään saavani siellä jonkun hallitsemattoman paniikki tai ahdistuskohtauksen enkä voisi edes paeta minnekkään.
Varmaan jotkut hautajaiset tai sitten läheisen ihmisen häät ovat sellaisia tapahtumia joita ei kehtaa jättää välistä. Näihinkin menen rauhoittavan lääkkeen avulla ja yritän saada jonkun tutun henkilön mukaan henkiseksi tueksi jos mahdollista.
Täytyy toivoa ettei tuollaisia tapahtumia ole näköpiirissä taas ainakaan vuosiin olkoonkin sitten itsekästä toivoa ettei kukaan mene naimisiin tai kutsu minua häihinsä.