Sua kuitenkin halusin nyt syystä tavoitella. Tulit mieleeni ja muistin kun joskus sanoit haluavasi omistaa minut. En ollut silloin varma enkä lähtenyt mukaasi. Anteeksi siitä, en ajatellut silloin rationaalisesti. Nyt olen eri mieltä. Haluaisitko ottaa minut takaisin?
Muistoissa
selvätsäännöt
191061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sanoin kerran haluavani hänet kokonaan.. hän ei sanonut mitään.
Olen nainen.
Tulee mieleen se huumoriteksti mikä menee jotenkin näin: " nainen on aina oikeassa. Jos ei ole, se johtuu sitä mitä mies sanoi, teki, ei sanonut tai jätti tekemättä "
Tuota ehkä kannattaa kysyä häneltä itseltään. Palstalla, kun ei tiedä kuka kysyy tai vastaa.
että nainen sanoo aina sen viimeisen sanan, vaikka tietysti asioista pitää yhteistuumin neuvotella.
Aika friikkiä haluta omistaa joku ihminen. Juoksisin miehenä karkuun ja kauas tollasia friikki akkooja.
Aijaa.. minä taas haluaisin juuri sellaisen naisen. Meitä kun on niin monenlaista.
Eivät minun tunteeni oli siitä muuttuneet. Vuosissa. Jospa ei hänenkään. Kysyisit häneltä?!
En ajatellut koskaan meitä? Vaikka ajattelinkin.. Ajatteletko sinä vieläkin niin? Tai tiedän, mutta en niin..
Ajattelen täysin samoin
Muistaakseni se oli toistepäin, mut kuitenkin haluan ja paljon.
Niin oli toisinpäin. Se olisi unelmatilanne jos molemmat haluaisivat noin, mutta se pitäisi vielä saattaa tiedoksi henkilökohtaisesti.
Olihan tämä naiselta miehelle??
Jos olet Markku joka hakee elättäjää, niin vastaan EI IKINÄ.
Jos olet kyseinen mies, olen sanonut joskus, et minua karkuun pääse ja tulen sinut vielä joskus saamaan. Tiedät nro: ni ja voit ottaa suoraan yhteyttä, kertoaksesi tämän minulle.
Yhdelle miehelle kerran laitoin viestissä, että ottaisin omakseni jos voisin. Sanoiko tuo sinun naisesi jotain samankaltaista?
Jep. Mä en oo koskaan halunnut omistaa ketään ja mua ei voi omistaa. Ite oon törmännyt näitä itsenäisyyttä uhkuviin miehiin, jotka korostaa sitoutumattomuuttaan, mutta he ovat olleet aina niitä, jotka on suht nopeastikin halunneet sitoutua vakavasti. Siis en tajua tätä logiikkaa. Mikä mättää? Itekin oon uskollinen parisuhdeihminen, mutta tuo menee yli hilseen. Mun mielestä ihmisen lähellä pitää olla sen verta hyvä olla, että siinä haluaa vapaaehtoisesti pysyä.
Ehkä tämä maailma ei ole kaikille niin tuttua ja on helppo uppotua ties mihin. Ajan kanssa sen sitten tajuaa, että kaikki on täyttä totta ja täälläkin on ne säännöt. Täällä kun se toisen matkaan lähteminen on huomattavasti helpompaa ja houkutus suuri. Nyt ainakin itse olen sopinut asiani erään naisen kanssa, että hän on minun ainut enkä muihin koske :)
Kaipaan sinua. Mutta kaverina. Olisi kiva rupatella.
Antaisitko vihjettä vielä.. oletko mies?