Kävin äskettäin laskemassa ihanne painoni... Noin 15kiloa ylipainoa! Minä - ennen niin iloinen ja sosiaalinen ihminen tunnen syvää tuskaa ulkomuotoani kohtaan. Maha on kuin ilmapallo... Farkut puristaa... Itkettää! Olen yrittänyt niin monta kertaa, ja aina kilot tulevat takaisin. Tuntuu että ainut mahollisuuteni olisi täysi syömättömyys. Jospa en söisi mitään viikkoon... Tuskin mitään tapahtuisi. Laihduin 5kk sitten 6kiloa. Aijai miten hyvältä tuntui. Vyötäröltä katosi 4cm. Olin jälleen kuin toinen ihminen. Täynnä virtaa ja energiaa. Loistin suorastaan ja ystävänikin huomasivat sen. Sain paljon kehuja. Mutta jälleen... Takaisin on tullut 6kiloa... Inhottaa. Tekisi mieleni ommella suu umpeen. En ymmärrä mitä ajattelen. Ei tämä ole tapaistani. Olenhan aina ollut tai tuntenut olevani suhteellisen positiivinen elämän tallaaja. Ajattelen järkevästi, käyn töissä, asun normaalissa parisuhteessa, teen normaaleja asioita, minulla on paljon ystäviä... Mutta siltikään kukaan ei tajua mitä tuskaa tunnen tätä ainaista kilojen taistelua kohtaan. Olen vasta nuori. Tuntuu hullulta ajatella että taistelen tämän saman asian kanssa loppuikäni. Kaikki ovat suvussani lihavia. Osa merkittävästi ylipainoisia. Haluaisin niin kovasti olla jotain muuta. Näyttää että ylipainon voi voittaa... Että jossakin vaiheessa se "geeni" mikä antaa taipuvuutta lihavuuteen voitaisiin katkaista. Kyyneleet valuvat silmistäni... Mitä tässä itsesäälissä mässäämään. Huomenna vähennän syömistä, mutta mistä? En käytä suolaa, en rasvaa, en juustoa, en vaaleaa leipää, en pastaa enkä makaroneja. En syö aamupalaa, töissä banaanin ja appelsiinin. Töiden jälkeen teen terveellisen lämpimän aterian, ja makean himoon syön joskus jäätelöä. Läski on vain jämähtänyt. Tunnen syvää kuvotusta itseäni kohtaan. Joka ikinen toiveeni on olla laiha. Joskus olen jopa ajatellut, että sairastuisimpa jonohkin tautiin niin laihtuisin. Tai saisimpa kehitettyä itselleni bulimian. Silloin ainakin paino tippusi. Joskus tunnen todellakin niin. Laihdutus menee terveyden edelle. Eihän asia niin saisi olla. Välillä tunnen ajattelivani kuin hullu. Ja vain koska haluan nauttia elämästä normaalipainoisena. Jotkut ajatukset yllättävät itsenikin. Tunnen edelleen olevani kuitenkin tasapainoinen ihminen. Itkettää niin pirusti etten tiedä miten olla tai mitä tehdä!
Masennuspurkaus
TooFat
5375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etsi käsiisi Irene Kristerin kirja Tunteet ja syöminen. Se on auttanut ainakin minua.
Niinpä sellastaha se,Itselläni oli 30kg ylipainoa jonka tiputin 4kk. Laihdutuksen aloitin äärimmäisellä tututksella, eli nyt lähti meikäpojalta läskit ja sehä piti. Aloitin laihdutuksen jokapäiväisellä patikoimisella (en juossu)rupesin syömään kanaa,kalaa kasviksia vähän hedelmiä ja pidin 1 kerran viikossa namipäivän eli mitä vaan teki mieli vaikka kaljaa.Alussa tuo kaikki maistuu puulta saat olla siitä varma,mut kun alkaa tapahtumaan vireyttä, iloisuutta,kunto kohenee ynm ynm (vaatteet mahtuu) niin alkaa tosissaan pitämään itsestä.Eli neuoisin sinua tekemään samoin kun minä ,tiedän se ei innosta mut ota kiinni niskasta itseäsi ja sano nyt ulos haukkaamaan happea alussa kuha käväset pikkasen jalottelees ei mikään kisa ole kysymyksessä vaan se että liikut.
menet pieleen on työpaikka syöminen. Sun pitäs ehdottomasti vaihtaa tämän lämpimän aterian ja banaanin paikkaa. Eli työaikana lounaaksi lämmin ateria ja kotona banaani tsm. Ei ole mitään jättää päivällä lämmintä ateriaa väliin. Laihduttamisessa on yksi sääntö ei syöntiä klo 18.00.n jälkeen. Olen itse noudattanut sitä ja se toimi. Itselläni toimii vain ja ainoastaan ankara kieltäytminen.
Suosittelisin kyllä LISÄÄMÄÄN sen lämpimän aterian lounaaksi työpäivän aikana. Tuntuu, että aloittaja syö liian vähän. Aineenvaihdunta alkaa aamulla siitä, kun suuhunsa yön jälkeen pistää taas jotain. Toisekseen, verensokeri heittelee liikaa, jos syö vain yhden lämpimän aterian ja sen lisäksi pelkkää hedelmää.
Monet laihduttajat on kokneet, että oikein syömällä saa syödä paljon enemmän kuin ennen. Itse olen vasta aloittamassa, joten saa nähdä.
Aloittaja voisi löytää apua kutri.net:istä.
Minulla on sama ongelma.. Minä hauaisin anoreksian, niin paino putoaisi. Toivon sitä, ja yritänkin koko ajan ellei ne tyhmät jotka estävät mua pilaisi mun elämää..