Jos asiaan on korkeimman oikeuden ratkaisu, niin se menee tietenkin kaiken muun yläpuolelle, mutta jos asiaan on vain hovioikeuden ratkaisu, joita käsittäkkseni ei pidetä ennakkopäätöksinä (olenko oikeassa?, niin kumpaa ratkaisua viranomaisen on toiminnassaan noudatettava tilanteessa, jossa ratkaisut poikkeavat tosisistaan:
1. hovioikeuden ratkaisua vai eduskunnan oikeusasiamiehen/oikeuskanslerin ratkaisua?
2. jonkin käräjäoikeuden ratkaisua vai oikeusasiamiehen/oikeuskanslerin ratkaisua?
1. hovioikeuden ratkaisua vai eduskunnan oikeusasiamiehen/oikeuskanslerin ratkaisua?
2. jonkin käräjäoikeuden ratkaisua vai oikeusasiamiehen/oikeuskanslerin ratkaisua?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ainakaan Kelan virkanilkit noudata mitään ennakkopäätöksiä eikä lakejakaan, sitten vielä valehtelevat jopa hallinto-oikeudelle ja voi olla että valehtelevat joulupukillekin, tosin tuosta jälkimmäisestä tapauksesta ei ole näyttöä mutta ensimmäisestä on mustaa valkoisella. Mielenkiintoista on se mitä hallinto-oikeus tykkää kun sille valehdellaan, päätöstä odottelen kun joulua pikkupoikana, kun postiluukku kolahtaa niin ryntään heti eteiseen katsomaan joko "pukki" tuli 😀 Tännään ei tullut kun mainoksia ja eilen peräti 3 laskua 😣
Eduskunnan oikeusasiamies ja Oikeuskansleri valvovat, että viranomaiset noudattavat lakia, mutta eivät ne voi muuttaa tai puuttua tuomioistuinten tekemiin päätöksiin.
Mutta jos viranomaisen päätös on täysin päin pers... öh ... perhettä niin viranomainen voi tehdä itseoikaisun.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15455346/kela-pakkonaitatti-asiakas-asunnottomaksi
Lähde Yle: Yli 400 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä: Onko seurausta koetuista vääryyksistä!? Tärkeintä, että lain ja oikeuden varjolla mielikuvilla pelaten tuhotaan ihminen ja hänen elämänsä? Se tuo suuren onnen ja hyvyyden maahan?
Poliisin auto jos näkisi jonkun rekisterittömän auton, varmaankin joku Corvette.... Corvette nosti nopeudeun niin äärimmäisyyksiin jotta polisilla ei ole mahdollasa seurata mitenkään, kun urheiluauto :D
Oikeuslähteitä on monia.
Yleinen hierarkia niille on seuraava.
LAKI on kaiken yläpuolella ja sitä tulee noudattaa tarkoin (ks. tark. perustuslaki 2 §) kaikessa julkisessa toiminnassa. Vain laki on sitova oikeuslahde ja myös sitä alemman tasoiset säädökset, silloin kuin eivät ole ristiriidassa lain kanssa.
Tuomioistuimien päätökset ovat ohjeellisia, ts. heikosti sitovia = niiden sivuuttaminen on viranomaisen perusteltava, jollei se noudata päätöksen mukaista säädöksen tulkintaa. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat alallaan korkein tuomioistuin, jolloin niiden päätökset ovat ensisijaisia alempiin.
Eduskunnan lainvalmistelun asiakirjat ovat ohjeellisia, kuten tuomistuimien päätökset. Niiden sivuuttaminen on viranomaisen perusteltava, jollei se noudata asiakirjoista ilmenevää säädöksen tulkintaa.
Muut oikeuslähteet ovat sallittuja, esim. yliopiston professorien laatimat artikkelit aiheesta.
Juuri näin.
Laeista voidaan todeta, että EU-laki menee kansallisen lain yli, sitten periaatteessa perustuslaki menee tavallisen lain edelle, mutta vain jos tuo tarkempi laki on täysin ristiriidassa perustuslain kanssa. Lopuksi erikoislaki menee yleislain edelle (esim. kuluttajakaupoissa kuluttajansuojalakia sovelletaan ennen kauppalakia, vaikka kauppalakikin antaa määräyksiä koskien kauppojen tekoa).
"Jos asiaan on korkeimman oikeuden ratkaisu, niin se menee tietenkin kaiken muun yläpuolelle"
Itse asiassa se ei mene. Suomen oikeusjärjestelmä kun ei perustu ennakkotapausoikeuteen, vaan tuomaria sitoo vain laki (tuomioistuinlaki 9:1 §). KKO:n päätösten ennakkotapausmerkitys on periaatteessa sivuvaikutus, joka syntyy siitä, että alemmat tuomioistuimet uskovat KKO:n ratkaisevan samanlaiset tapaukset samalla tavalla... ja tällöin ne eivät tee päätöksiä, jotka menisivät nurin päätyessään korkeimpaan oikeuteen.
"jos asiaan on vain hovioikeuden ratkaisu, joita käsittäkkseni ei pidetä ennakkopäätöksinä (olenko oikeassa?)"
Olet oikeassa. Yksittäisellä hovioikeusratkaisulla ei voi sanoa olevan kovin paljoa ennakkotapausarvoa. Hovioikeuksia ja niissä työskenteleviä hovioikeudenneuvoksia (tuomareita) on niin paljon, että ennustevaikutus syntyy korkeintaan useiden tapausten osoittaessa samaan suuntaan.
"hovioikeuden ratkaisua vai eduskunnan oikeusasiamiehen/oikeuskanslerin ratkaisua?"
Kumpikaan noista oikeuslähteistä ei ole vahvasti tai heikosti sitova, joten molemmat ratkaisut ovat todennäköisesti vain argumentteja monien muiden joukossa. Vähän niin kuin se, että kun lakimies-professori A kirjoittaa X ja lakimies-professori B kirjoittaa Y, niin ei ole mahdollista sanoa kategorisesti, kumpi on aina oikeassa ja kumpi aina väärässä.
"jonkin käräjäoikeuden ratkaisua vai oikeusasiamiehen/oikeuskanslerin ratkaisua?"
Sama kuin yllä, mutta lisättäköön sen verran, että minkä tahansa tuomioistuimen päätöksen mukaan mennään silloin, jos ratkaisut koskevat samaa ihmistä samassa asiassa. Ylimmälläkään laillisuusvalvonnalla ei ole minkäänlaisen tuomioistuimen asemaa, vaan OKA:n ja EOA:n järein ase on nimenomaan nostaa syyte tuomioistuimessa.
Kiitos perusteellisesta vastauksesta. En kuitenkaan saanut itse asiaan vieläkään vastausta. joten esitän asian konkreettisemmin.
On tapauksia, joista oikeusasiamiehen kanslia on antanut ratkaisun, mutta myöhemmin tuomioistuin (esim. hovioikeus) on tehnyt tästä eroavan ratkaisun. Kumoaako tuomioistuimen ratkaisu (apulais)oikeusasiamiehen tekemän ratkaisun? Tällä tarkoitan sitä, että kumpaa ratkaisua viranomaisen on noudatettava. Käytännössä tarkoittan sitä, että voinko minä vaatia viranomaista noudattamaan hovioikeuden ratkaisua tilanteessa, jossa viranomainen noudattaa tällä hetkellä oikeusasiamiehen ratkaisua?
Esim. poliisit noudattavat toiminnassaan aina oikeuasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisuja. Jos poliisi menettelee väärin jossain asiassa, niin poliisi lyö pöydälle oikeuasiamiehen ratkaisun ja sanoo, että voimme tehdä näin, koska asiasta on oikeusasiamiehen ratkaisu, joka antaa luvan tällaiseen menettelyyn.
Jos kuitenkin tulkitsen vastaustasi oikein, niin ilmeisesti kantasi on se, että mikään tuomioistuimen ratkaisu ei velvoita ketään, vaan ne ovat vain tapauskohtaisia ratkaisuja, kun taas oikeusasiamies valvoo viranomaisten toimintaa, joten tällöin viranomaisen on noudatettava oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisuja. Olenko oikeassa?
Edellinen on tietenkin ihan loogista, mutta silloin ei voi kuin ihmetellä, miten esim. hovioikeus, jossa on monta tuomaria, voi tulla eri ratkaisuun kuin oikeusasiamies. Toiseksi tilanne tarkoitaisi sitä, että jos viranomainen noudattaa oikeusasiamiehen ratkaisua ja katsoo, että toiminta on väärin ja haluaa tähän muutoksen, pitäisi viranomaisesta tehdä rikosilmoitus virkavelvollisuuden rikkomisesta, jotta toiminta saadaan muutettua tuomioistuimen ratkaisulla.
Jos tuomioistuin tulisi eri kannalle kuin oikeusasiamies, niin tällöin viranomaisen olisi noudatettava tuomioistuimen ratkaisua, koska velvoittaa kyseistä viranomaisesta kyseisessä asiassa (ja käsittääkseni voi myös määrätä uhkasakon, jotta ratkaisua noudatetaan), joten tällöin taas on oikeastaan epäloogista sanoa, että oikeusasiamiehen ratkaisu olisi se velvoittavin ratkaisu asiaaan, jos tuomioistuin on tehnyt samassa asiassa eriävän ratkaisun.
En siis edelleenkään tiedä, kumpaa ratkaisua viranomaisen on noudatettava, jos ne poikkeavat toisistaan: tuomioistuimen vai laillisuusvalvojan. On aika kummallista, jos hovioikeus on tehnyt eriävän ratkaisun samasta aiheesta ja viranomainen noudattaa silti oikeusasiamiehen ratkaisua. Esim. tuomioistuin on tehnyt joidenkin poliisien toimintaa koskevan ratkaisun, että poliisi on toiminut lainvastaisesti, mutta Suomen poliisi noudattaakin silti oikeusasiamiehen ratkaisua samasta aiheesta.
Oma mielipiteeni on, että viranomaisen pitäisi noudattaa tuomioistuimen ratkaisua, koska ne ovat monesti perusteellisempia kuin oikeusasiamiehen ratkaisut. Varsinkin hovioikeuden ratkaisut voivat olla paljon perusteellisemmin punnittuja, kuin esim. jotkut lyhyet oikeusasiamiehen ratkaisut.
"Kiitos perusteellisesta vastauksesta. En kuitenkaan saanut itse asiaan vieläkään vastausta. joten esitän asian konkreettisemmin."
Vastausta on vaikea antaa, koska kysymys sisältää sen ongelmallisen oletuksen, että jompakumpaa olisi noudatettava. Yllä on kuitenkin parissakin viestissä yritetty sanoa sitä, että pohjimmiltaan kumpikaan ei velvoita viranomaista: ei sen enempää hovioikeuden muotoilema yleinen oikeusohje kuin laillisuusvalvojankaan muotoilema.
"Käytännössä tarkoittan sitä, että voinko minä vaatia viranomaista noudattamaan hovioikeuden ratkaisua tilanteessa, jossa viranomainen noudattaa tällä hetkellä oikeusasiamiehen ratkaisua?"
Voit vaatia ja kannattaa vaatia, mutta viranomaisen ei ole pakko vaatimukseen suostua, kuten yltä ilmennee. Tosin mielestäni viranomaisen olisi silti syytä suostua, sillä oikeuskysymyksen täytyy olla hyvin epäselvä, jos HO ja EOA ovat todella eri linjoilla. Rajatapauksissa asiakkaalle edullinen vaihtoehto tulisi valituksi niin sanotun myönteisen tulkinnan ensisijaisuuden periaatteen mukaan.
"Jos kuitenkin tulkitsen vastaustasi oikein, niin ilmeisesti kantasi on se, että mikään tuomioistuimen ratkaisu ei velvoita ketään, vaan ne ovat vain tapauskohtaisia ratkaisuja, kun taas oikeusasiamies valvoo viranomaisten toimintaa, joten tällöin viranomaisen on noudatettava oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisuja. Olenko oikeassa?"
Kyllä ja ei. Tuomioistuimen ratkaisut koskevat aina yksittäistä oikeusjuttua, mutta niillä on usein yleisempää merkitystä lain tulkinnan kannalta. Tuomioistuimen ratkaisut eivät kuitenkaan koskaan ole sitovia eli viranomaisen olisi edes samanlaisessa tapauksesa sitä aina noudatettava, vaan ne ovat ohjeellisia. Jos viranomainen poikkeaa selvästä tuomioistuimen tekemästä lain tulkinnasta, sen on PERUSTELTAVA erilainen lain tulkintansa.
Oikeus asiamies ja oikeuskansleri sen sijaan ohjaa viranomaisten lain tulkintaa, mutta lainvalvojien päätökset ovat suosituksia. Niitä ei siten voi pitää edes ohjeellisina, vaan suuntaa antavina päätöksinä, joita hyvään hallintoon pyrkivä viranomainen noudattaa (jos noudattaa).
" Esim. tuomioistuin on tehnyt joidenkin poliisien toimintaa koskevan ratkaisun, että poliisi on toiminut lainvastaisesti, mutta Suomen poliisi noudattaakin silti oikeusasiamiehen ratkaisua samasta aiheesta."
On poliisin itsensä vastuulla noudattaa lakia. Viranomainen vastaa aina itse siitä tulkinnasta, minkä se laille antaa. Ohjeenaan viranomainen voi käyttää niin tuomioistuimien ratkaisuja kuin laillisuusvalvojankin päätöksiä asiassa.
Sinä voit vedota tuomioistuimen ratkaisuun, jos se on mielestäsi sinulle edullisempi.
Viranomaisen uhri999:lle:
Eduskunnanoikeusasiamiehen tekemät ratkaisut ovat eriasteisia. Hän saattaa ensinnäkin johonkin tapaukseen liittyen esittää, että kyseisen viranomaisen tulisi korjata toimenpiteitään, koska ne ovat ristiriidassa lain kanssa.
Oikeusasiamies saattaa äärimmäisissä tapauksissa viedä viranomaisen päätökset ja käytännöt tuomioistuimen ratkaistaviksi, mutta tämä on hyvin harvinaista.
Yleensä oikeusasiamies jättää kyseistä viranomaista kohtaan muistutuksen, mikä tarkoittaa, että kyseisen tahon tulisi tutkia toimintojensa lainmukaisuutta yleisesti, mikäli nämä käytännöt saavat aikaiseksi ratkaisuja, minkä vuoksi oikeusasiamieheen on yhteyttä otettu.
Toisin sanoen, vaikka oikeusasiamies ja -kansleri ovatkin ylimmät oikeuden toteutumista valvovat viranomaiset Suomessa, ei heillä ole juurikaan mahdollisuutta puuttua yksittäisiin viranomaisten tekemiin ratkaisuihin taikka yksittäisten virkamiesten tekemiiin ratkaisuihin, muutoin kuin nostamalla syyte heitä vastaan, mitä ei ole tainnut ikinä tapahtua.
Oikeusasiamiehen kannanotot ja kehoitukset ohjaavat viranomaisia huomioimaan voimassaolevan lain paremmin ja tehokkaammin. Oikeusasiamies ei siis ole suoranaisesti valitusinstanssi, minkä kannanotoilla olisi merkitystä yleisesti lain kannalta. Mikäli oikeusasiamiehen huomiot ja kannanotot otetaan oikeuskäytännössä huomioon, on niillä sitä kautta merkitystä oikeuslähteenä, mutta yksittäisiksi jäävinä esiinottoina, ovat ne vain asioiden esiin nostamista.
Toisin sanoen, oikeusasiamiehen kannanotot ovat tulkintoja laista. Nämä tulkinnat otetaan yleensä viranomaisissa huomioon. Joskus vaaditaan tuomioistuimen ratkaisu, missä otetaan huomioon oikeusasiamiehen tulkinta asiasta.
Oikeusasiamies ei siis toimi valitusinstanssina ylitse tuomioistuinten ja muiden viranomaisten, vaan valvoo niiden toiminnan lainmukaisuutta.
Asian laatu voi muuttua kesken oikeuskäsittelyn.
Asia pähkinänkuoressa.
Hain toimeentulotukea,sossutantta päätti että en ole riittävän aktiivisesti etsinyt töitä ja alensi toimeentulotukea 20 pinnaa.Olin työttömän työnhakijana työkkärissä normaalisti,en ollut kieltäytynyt tarjotusta työstä tai omalla laiminlyönnillä en ole aiheuttanut sitä etteikö minulle olisi voitu töitä tarjota.Minulla oli työkkärin todistus siitä että olin aktiivinen työnhakija ja samassa lausunnossa luki että en ole kieltäytynyt töistä jne.
Nyt asia menee kiinnostavaksi,tein valituksen sosiaalilautakuntaan alentamisen vuoksi(-20 pinnaa)
Sosiaalilautakunta hylkäsi valituksen.No valituskierre jatkui hallinto-oikeuteen..Kas kummaa...he hylkäsivät myös valituksen ja perusteena oli ainoastaan tämä "hakija ei ole näyttänyt toteen sitä että työttömäksi jäätyään olisi ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi" ja näin ollen valitus voidaan hylätä.Hallinto-oikeudella oli käytössään todistus työnhakijana olosta.No valituskierre jatkui ja loppui lyhyeen,KHO ei antanut valituslupaa.
Mitä tästä opimme,sen että hallinto-oikeus voi valituksenalaisen päätöksen perustelut muuttaa täysin erilaiseksi kuin se alkuperin on ollut,kysehän valituksessa ei ollut siitä että olinko työtön työnhakija vai en vaan kyse oli siitä että sosiaalivirkailija alentaa perusosaa lainvastaisin perustein.
Tyhmä kun olin niin en hakenut KHO;lta jotain tuomionpurkua tms millä olisin vielä saanut asian vireille vaikka he eivät valituslupaa myöntäneet.
Mitäpä mahdollisuuksia mulla olisi ollut sen jälkeen kun KHO ei antanut valituslupaa?Vai oliko ollenkaan?
Olisikohan tuossa kuitenkin kysymys Hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaisesta hallintoriidasta?
Finlexistä lainattu kyseinen lainkohta, Hallintolainkäyttölain 69 §:
" Julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus. (6.6.2003/435)
Hakemus, jolla hallintoriita pannaan vireille, on toimitettava hallinto-oikeudelle. Hakemuskirjelmässä on mainittava toimenpide, jota vaaditaan, sekä vaatimuksen perusteet."
Saman lain 70 §:n mukaan, (jälleen lainaus Finlexistä):
"Hallintoriita»-asia käsitellään siinä hallinto-oikeudessa, jonka tuomiopiirissä sillä asianosaisella, johon tehty vaatimus kohdistuu, on kotipaikka. Jos vaatimus kohdistuu valtioon, kuntaan tai muuhun julkisoikeudelliseen oikeushenkilöön, asian käsittelee se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä tällaisen oikeushenkilön puhevaltaa käyttävän viranomaisen tai toimielimen toimipaikka sijaitsee.
Yksityisen henkilön valtioon kohdistama vaatimus saadaan käsitellä myös siinä hallinto-oikeudessa, jonka tuomiopiirissä on henkilön kotipaikka.
Jos «hallintoriita»-asiassa ei, sen mukaan kuin 1 ja 2 momentissa säädetään, ole toimivaltaista hallinto-oikeutta, asia käsitellään Helsingin hallinto-oikeudessa."
Lisään vielä ylläolevaan vastaukseeni, että mielestäni hallintoriidalla ei ole mitään laissa mainittuja määräaikoja (hyvin poikkeuksellista). Lisäksi päätöksestä voidaan valittaa Korkeipaan-hallinto-oikeuteen.
Minä tein kantelun Oikeuskanslerille veroviranomaisen toiminnasta. Pyysin Oikeuskansleria tutkimaan asian missä verohallinto oli merkinnyt oma aloitteisesti minulle kotikunnan, sekä osoitteen verohallinnon henkilöreksiteriin ja tämän osoitteen ja kotikunnan oli päättänyt verovirkailija minun puolesta ja samassa kantelussa pyysin selvittämään asian sairausvakuutusmaksun osalta. Kun minä maksan sairausvakuutusmaksun verotuksessa mutta minä en saa kuitenkaan sairaudenhoito-oikeutta siitä huolimatta. Kela antoi selvityksen että minulla ei ole oikeutta saada sairaudenhoitoa- Oikeuskansleri ei pyytänyt verottajalta mitään selvitystä vaikka kantelu koski veroviranomaista. Oikeuskanslerin ratkaisu oli että kukaan ei ole tehnyt väärin ja minulla ei ole oikeutta saada sairaudenhoito-oikeutta itselleni vaikka sairausvakuutusmaksu peritään verotuksessa. Selvä ihmisoikeusrikos mutta Suomi on oikeusvaltio. Tätä Oikeuskanslerin antamaa ratkaisua ei löydy netistä vaikka sitä hakee diaarinumerolla joka on merkitty Oikeuskanslerin ratkaisuun. Ja Oikeuskansleri on jättänyt kokonaan oman allekirjoituksen ja nimenselvennyksen pois tästä ratkaisusta ja samoin esittelijä
Wau! Uskonko että tarinasi on totta? Kyllä, hulluja juttuja sattuu.
Ihan vain intuition pohjalta eli ei minkään pohjalta uskon että tarinasi on totta.