Kulta, huomenna jo kuusi vuotta.. Jotain, tai oikeammin moni asia niiltä vuosilta pyörii mielessäni.
Laitan sulle tämän uuden lempikappaleeni, vaikkei ole lähelläkään totuutta.
https://youtu.be/SWZlEEMkkkU
Rakastan sinua.
Laitan sulle tämän uuden lempikappaleeni, vaikkei ole lähelläkään totuutta.
https://youtu.be/SWZlEEMkkkU
Rakastan sinua.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tähteä kaks.. molemmilla päässä sanoi naks..
..siis yläpäässä, tai .. enhän minä sinusta tiedä..
noo oli kyllä sellainen haju.. olko se kiimasi tuoksu..
outo tuoksu kerrassaan viipyili ilmassa..
no jospa minä sitten tiesinkin, ainakin alitajuisesti
Sä haiset nappimikkeines siel ratin alla aivan kissankuselta.
Vain Sun kokonen kääpiö sinne ratin alle ajonajaks mahtuiskaan.
"Ain lutkutellen "töitäs" tee..." ;)
Sano ny loputki.. älä pidättele
Minäkin rakastan sinua
...tai siis jos olet hän;
yksi kohta jos toinenkin sopisi
Aika hauska tuo video siis miten kaukana ja lähelläkin, komiikka ja tragokomiikka.
⭐️
Vuosipäivänä juhlisin ehkä meidän presentaatiota, niukkasanaisuudesta huolimatta,
melko hyvin näissä olosuhteissa ja vuosia!
Rakas kulta söppänä! Niin sanoisin ja tietenkin kertoisin muutaman tarinan. Jotain tosi tavallista se olis. Tuntuu, että haluaisin kysellä kaiken susta. Tietää, mistä pidät ja mistä et. Tiedonjanoani olis vaikea sammuttaa. Haluaisin oppia susta niin paljon... Tekisin kartan, ihan joka paikan tutkisin lapsenomaisella mielenkiinnolla :) Että semmoista. Kiitos.
⭐️
Tragikomiikka siis
Ei oikein sovi😀
Pistä sopimaan 😂
ei vain, hyvä jos ei 👍
Jaa... No muhun tai paremminkin meihin voisi sopia. 🐧
🐥🤝😘
🙋
💚
🚺 -> 🚹 = 💩
jos joku noita haluaa tulkita niin olen siis jupitersta ja tyttöni silloin pitäisi olla saturnuksesta, eikös näin?
Tähdenlentoja vai kaksi tähteä...
Vieläkin toisinaan palaan muistoissani niihin aikoihin vaikka oli niin helvetin vaikeaa, se oli siltikin jotenkin niin lohdullista se vähäinenkin yhteys... jälkeenpäin tuli se syvän surun aika minulle...
Töistä tullessani radiossa soi Antti Ketosen uusin. Löysin siitä, sen sanoista jotain sinusta ja minusta..en itsestäni; uskon että ymmärrät...
Elämä jatkuu arkisellaan. Rakastan työssäni olevia, heidän herkkyyttään. Sitä samaa löydän itsestäni ja Sinusta. Muistan herkän sinut vaikka oot niin taitava peittämään sen.
Tunnistaisin sinut vaikka unissani. Sinussa oli aina jotain tärkeää ja rakasta...
Toivon, että nautit elämästäsi rakkaani. Se antaa hyvää, iloa, kipua ja surua. Muisthan, että oon aina messissäsi matkalla mukana.
Oot sydämessäni.
<3
Kirjoitin miehelle 😊
Kyllä minä ihan itkenytkin hänen nähtensä olen, en ole yrittänyt peitellä😉
Voi murunen...
Minäkin kirjoitin miehelle..
Olen itkenyt hänen ja itseni puolesta, en
hänen nähtensä..
Älä ole sinäkään murheellinen.
***
Kiitos myötätunnosta😊. Olen nainen.
Jotenkin me naiset osataan lohduttaa...
Tuot mieleeni Misspönttöuunin ja monet muut voimakkaat naiset.
Kiitos samoin. Toiset tarvitsevat lohtua, toiset eivät.
Itse olen usein tarvinnut lohtua ja monesti saanutkin sitä. Kiitos yhteydestä.
<3
Samoin.
Onks Marjaana muurattu jo pönttöönkin? ;)
Eli mitä tarkoitat illan päätteeksi?
Outoa...
Hyviä unia..
Odotitko muutosta 21.12.2012?
Jos näkee tähdenlennon mut ei osaa toivoa niin on myöhäistä
https://youtu.be/kn6-c223DUU
Tälle päivälle❤
Ja nehän ovat mukaellut biisistä "Niin loistivat tähtöset taivahallain, kuin tähteäin kaks, jotka silmissäs saan."
Löysit kauniita sanoja aamuun...
Tähdissä on jotain kaunista ja lohduttavaa.
Olet kuin tähtihetkeni***
Juuri tänä päivänä minua eniten sattuu.. etten voi laittaa viestiä.
Voisin kirjoittaa edes nimesi. Heittäytyä ihan lällyksi ja kertoa, että nimesi on kyllä aika ihana ja minusta on suloista sanoa se ääneen.
Joskus minä yhä puhun sinusta, puhun sinusta nimelläsi. Ei minulla ole muuta kuin ne muistot ja oletukset. Tämä ikävä. Tosin muistot ovat suurinta rikkautta. Etenkin, jos ne ovat kauniita. Ja ovathan ne, kulmatkin hioutuvat, eikä säröjä jaksa muistaa, vaikka elämäähän nekin vain ovat.
On parempi näin, että emme kai voi juuri törmätä. Kerran oli se sattuma. Tuijotin ja ihmettelin, olit kuin paikallesi naulittu, vaikka olit selin. Tai sitten teit jotain, otit ruokaa, ja se olinki minä, joka nauliuduin. Mutta tunnistinhan minä sinut.
Olithan sinä minulle silloin aika tuttu. Läheinen. Siksi se yksinäisyys jälkeesi oli ennen kokematonta, vaikket ensirakkauteni ollutkaan. Olisit voinut olla. Sellaisena aina ensimmäiseni, ainoani.
On helppoa rakastaa näin. Sen jätit jälkeesi.
"Kuin tähteä kaks, Jupiter ja Saturnus"
Olen miettinyt, että jos minä kuitenkin yrittäisin luoda sitä yhteyttä...Se olisi kyllä hulluinta kaikkien näiden vuosien jälkeen...
Mutta kun en pääse tästä ylikään.
Haluaisin kuulla miten sinä voit. Miten elämä on kohdellut sinua. Muistatko vielä minua...
Lähestyisin kuin vanhana ystävänä.
Ystäväsi haluaisinkin olla. Oppia tuntemaan paremmin. Opetella ymmärtämään ajatuksiasi ja tunteitasi...Sinua. En vain tiedä mitä ajattelet ajatuksestani..
Jään miettimään asiaa.
<3
Miksi sinä kirjoitat tähän ketjuuni omiasi? Tosin kaikkihan näihin voivat kirjoittaa..
No jospa aloitus kolahti?
Niin. Hän on nainen kuten minäkin ja ikävöi miestä kuten minäkin, ehkä hänen/heidän tutustumisensa vuosipäivä on sama. En tiedä, ehkä hän odottaa, että joku vastaa hänelle/minulle, tuon ajankohdan vuoksi. Minä en odota.
Mistä voit tietää että on nainen?
Lue ylempiä vastauksia.
Okei Joo.
Taisin saada kipinän eilisestä aloituksestasi. Kirjoitin tämän päivän ajatuksiani omasta tilanteestani. Pahoittelen jos pilasin ketjusi.
En kuitenkaan kirjoittanut tähän mitään kakkajuttuja vaan vilpittömiä ajatuksiani...
Mut hei mukavaa viikonloppua ja muistoja sinulle. Muistot jää vaikkei mitään muuta olisi.
<3
Etkä pilannut.
Ikävä sinullakin.
Eräs mies kaipaa erästä naista kaikesta viime aikoina tapahtuneesta huolimatta. Ensimmäisestä kohtaamisesta itselläkin aikaa suurinpiirtein saman verran kuin aloittajalla. Se, että nainen ikävöisi tuntuu kuitenkin ajatuksena mahdottomalta, sillä koen, että pilasin välimme melko tehokkaasti omaa tyhmyyttäni.
Olen yrittänyt unohtaa hänet jo lukemattoman monta kertaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Hänen kaipaaminen on todennäköisesti tuhoon tuomittua, mutta jos voisin jotain muuttaa niin muuttaisin edes sen, ettei viimeinen muisto minusta olisi kaikki se mielipaha mitä mahdollisesti olen hänelle toimillani aiheuttanut. Hänestä en ole koskaan ajatellut mitään pahaa, mutta en usko, että tunne on molemminpuolinen.
Harmi, jos noin on.
Jospa selviäisi.
Jos sinulla ja Ap:lla täsmäävät vuosiluvut niin eikö teidän kannata etsiä toisianne vaikka etsintäkuulutuksella tätä kautta.
Minun kohdallani vuosia on neljä ja puoli vuotta siitä kun olimme ensimmäisen kerran yhteydessä hänen aloitteestaan.
Joskus täällä jonkun kirjoitus tuo mieleen toisen...Tiedän, että kärsin siitä ettemme puhuneet asioista kunnolla...Keskeneräisyys on helvetti maan päällä. Yksinään puhuminen ei ole parhaimpia puoliani. On vaikeaa jollei ole enää yhteyttä. Siitä syystä pohdin tätä kirjoituksessani tänään.
Jätän tämän nyt osaltani tähän.
Hänen kirjoitus ei sovi minun tianteeseen.
Minä olen tässä se hylätty osapuoli, kyllä hän ikävästäni tietää.
En minä "etsi" häntä täällä. Mutta olen kertonut tästä ja tiedän hänen joskus täällä käyneen/käyvän. Mutta ei meillä enää yhteyttä ole.
Minun sopisi kaikella tapaa.
Torjuitko hänet tuolloin 4,5 vuotta sitten tekstarilla?
Tell me more
Torjuin. Kaikki oli liian epämääräistä ja kävi raskaaksi.
Kyllä tää muillekin tuntuu tutulta, mutta vaikea uskoa että hän olisi kirjoittanut tuon.
Trollit yrittää sotkea ketjuja täällä, esiintyä toisina ihmisinä, matkia kirjoitustyylejä jne.