”Rokotteet ja vaiettu tieto” kirjasta
”Lääkärit ajautuvat näin osaksi terveysviranomaisten peittelypolitiikkaa. Heille annetaan rajoitettua tietoa, ja heidät ohjeistetaan antamaan lasten vanhemmille rajoitettua tietoa, jolloin vanhemmat eivät pysty antamaan tietoon perustuvaa suostumusta rokotukseen. Tietoon perustuva suostumus (informed consent) on EU:nkin määrittelemä potilaan oikeus. Lääkäreiden (ja meillä myös terveyden- ja sairaanhoitajien) toiminta tähtää tietyn terveyskäyttäytymisen saavuttamiseen, ei korkeatasoisen tiedon jakamiseen, jonka pohjalta vanhemmat ja aikuiset rokotettavat voisivat tehdä terveytensä ja lastensa terveyden kannalta hyvän päätöksen.
Samalla lääkärit, joille lääkkeiden haittavaikutukset ovat totuttua hyväksyttyä arkipäivää, koulutuksensa voimasta suostuvat näkemään nimenomaan rokotteiden haittavauriot enintään ”yhteensattumina”. Siksi he eivät katso niitä raportoimisen arvoisiksi. He voivat ummistaa silmänsä, vaikka haittavaikutuksia on epidemioittain, ja osa vammauttaa pysyvästi ja osa on kuolemaksi.”
Mitä tapahtuu lääkärille, joka ymmärtää, ettei saa nähdä, ja joka kuitenkin jatkuvasti joutuu näkemään? Niin sanottuna poliosokeripalavuonna 1985 osa lääkäreistä meni nykyistä mykkyyttä paljon pitemmälle. He ohjeistivat potilaitaan, minkä johdosta nämä tulivat ajoissa valistetuiksi, ja kovasta markkinoinnista huolimatta osasivat kieltäytyä rokotteesta. Jotkut lääkärit menettelivät samoin myös omien lastensa kohdalla eli jättivät nämä rokottamatta, mistä kantautuikin tietoa päiväkotivanhemmille, joita käytäntöjen ristiriitaisuus edelleen lisähämmensi. Julkisuudessa rokotteen välttämättömyys kun oli ainoa puheenaihe.
Läpinäkyvyyttä ja avoimuutta? Tuntemattomia käsitteitä rokotteissa. Vuodesta 1985 tilanne ei suinkaan ole parantunut, vaan pahentunut. Lääkärit varovat huomattavasti enemmän sanomisiaan, ja oman ajattelun kieltäminen tunnetusti lisää stressiä. Laput molemmilla silmillä vanhempien odotetaan tekevän ratkaisunsa, ja kaikki tämä todellakin vielä 2000-luvulla.
”Lääkärit ajautuvat näin osaksi terveysviranomaisten peittelypolitiikkaa. Heille annetaan rajoitettua tietoa, ja heidät ohjeistetaan antamaan lasten vanhemmille rajoitettua tietoa, jolloin vanhemmat eivät pysty antamaan tietoon perustuvaa suostumusta rokotukseen. Tietoon perustuva suostumus (informed consent) on EU:nkin määrittelemä potilaan oikeus. Lääkäreiden (ja meillä myös terveyden- ja sairaanhoitajien) toiminta tähtää tietyn terveyskäyttäytymisen saavuttamiseen, ei korkeatasoisen tiedon jakamiseen, jonka pohjalta vanhemmat ja aikuiset rokotettavat voisivat tehdä terveytensä ja lastensa terveyden kannalta hyvän päätöksen.
Samalla lääkärit, joille lääkkeiden haittavaikutukset ovat totuttua hyväksyttyä arkipäivää, koulutuksensa voimasta suostuvat näkemään nimenomaan rokotteiden haittavauriot enintään ”yhteensattumina”. Siksi he eivät katso niitä raportoimisen arvoisiksi. He voivat ummistaa silmänsä, vaikka haittavaikutuksia on epidemioittain, ja osa vammauttaa pysyvästi ja osa on kuolemaksi.”
Mitä tapahtuu lääkärille, joka ymmärtää, ettei saa nähdä, ja joka kuitenkin jatkuvasti joutuu näkemään? Niin sanottuna poliosokeripalavuonna 1985 osa lääkäreistä meni nykyistä mykkyyttä paljon pitemmälle. He ohjeistivat potilaitaan, minkä johdosta nämä tulivat ajoissa valistetuiksi, ja kovasta markkinoinnista huolimatta osasivat kieltäytyä rokotteesta. Jotkut lääkärit menettelivät samoin myös omien lastensa kohdalla eli jättivät nämä rokottamatta, mistä kantautuikin tietoa päiväkotivanhemmille, joita käytäntöjen ristiriitaisuus edelleen lisähämmensi. Julkisuudessa rokotteen välttämättömyys kun oli ainoa puheenaihe.
Läpinäkyvyyttä ja avoimuutta? Tuntemattomia käsitteitä rokotteissa. Vuodesta 1985 tilanne ei suinkaan ole parantunut, vaan pahentunut. Lääkärit varovat huomattavasti enemmän sanomisiaan, ja oman ajattelun kieltäminen tunnetusti lisää stressiä. Laput molemmilla silmillä vanhempien odotetaan tekevän ratkaisunsa, ja kaikki tämä todellakin vielä 2000-luvulla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lukekaa ja uskokaa Raamattua!
Luen aamuisin ja iltaisin Raamattua!
Apua!
Mitä pitäisi ymmärtää tätä pöhköstä Raamatusta?
Miksi rokotteiden jatkuvaa lisäämistä ei käsitellä mielenterveydellisestä näkökulmasta. Psykiatria tieteenä epäilyttää jo monia. Kollegojen tarkempi silmäily voisi parantaa tilannetta.
Tuttuun tyyliin influenssarokotteisiin tahdotaan taas uskoa, ja ne viimevuotisetkin hutit näin jälkeenpäin muistuvat jo tosi tehokkailta nekin. Mitä lyhyempi muisti, sitä tehokkaampi tiede. Onneksi on edes yksi lääke, jonka aina saa seliteltyä parhain päin. Meni niin tai näin, lopulta aina oikein päin. Tiedeyhteisön suojelema rokotteilla lohdutettu voi siis nukkua yönsä rauhassa.
Meille on tiedotettu, että Ameriikan mantereella yksi nelivuotias lapsi todellakin olisi kuollut. Tämä tieto ei vielä säikäytä, mutta se saa jo ihmiset raiteiltaan, kun THL kertoo, että pienokainen ei ollutkaan influenssarokotettu. Tottakai hän kuoli juuri tästä puutteesta johtuen. Jos toinen rokottamaton nelivuotias missä tahansa maassa elää terveenä ilman rokotteita, tämä luetaan laumaimmuniteetin ansioksi ja tieteen voitoksi. Miksi kuolleet lapset eivät hyödy laumaimmuniteetista, jos kerran eloon jääneet aina hyötyvät.
Toivo!
Joko luit rokoteraamatun?
Nyt sinun sitten pitää myös ymmärtää sisäistää tuo rokoteraamatun!
Kannattaa ehdottomasti ostaa tuo rokoteraamattu ja lukea se monta kertaa hyvin huolellisesti!
Ja Muistakaa noudattaa sen antamia ohjeita!
Joku taas yrittänyt lainata nimimerkkiäni, että voisi suoltaa valheita. Eipä se haittaa, jokainen täällä kyllä tietää näkemykseni asiasta.
”Rokotteet ja vaiettu tieto” kirjasta"
Kirjan kirjoittajat ovat muuten kiinalaisen lääketieteen terapeutti ja astrologi, eli käytännössä poppatohtori ja ennustajaeukko. Jokainen voi sitten itse miettiä, uskooko ennemmin miljooniin ammattilaisiin ympäri maailman vai ennustajaan ja poppatohtoriin.
Varmasti tietää. Ei mennyt putkeen tälläkään kertaa.
Huntterin putket solmussa!
Mitähän Toora mahtaa sanoa tästä rokoteraamatusta!?