Mitä käy moraalille, jos ei usko Helvettiin eikä Taivaaseen?

En ole koskaan uskonut jumalaan tai jumaliin.

En ymmärrä sitä, miten joku täysijärkinen ihminen voi pitää totena sellaista, mitä ei voida mitenkään todistaa.

Kun vielä tiedetään se, että uskovien väitteet yliluonnollisista paranemisihmeistä sun muusta ovat valheita, niin miten joku voi ihan aidosti pitää totena kristinuskon ja sen Jumalan?

Ymmärrän toki sen, että joku on saanut rauhan pyydettyään anteeksi pahoja tekojaan satuolennolta, mutta eikö se rauha olisi tullut myös sitä kautta, että olisi ihan reilusti pyytänyt anteeksi siltä ihmiseltä, jota vastaan oli rikkonut?

Mihin sitä mielikuvitusystävää tässä yhtälössä oikein tarvitaan?

Tiedän sen, että jotkut entiset tuttavat ovat lopettaneet juomisen ja siihen liittyvät jutut uskoon tulon myötä, mutta mitä järkeä siinä on? Todistaako se jotenkin paremmasta moraalista, jos entinen juoppo ja huorintekijä rupeaa uskovaiseksi? Aiemmin kelpasi kaikki, mitä oli tarjolla, mutta nyt tuomitsee entiset kaverinsa siitä, mitä itse aiemmin teki. En ymmärrä.

Uskovaiset ei sitten ymmärrä hyvän päälle, vaikka olisivat aiemmin sen päälle ymmärtäneet. Kohtuullinen alkoholin käyttö ja sopivan kumppanin etsiminen ovat ihan normaalia, mutta pitääkö se mennä tuomitsemaan sen jälkeen, kun on mennyt päästään sekaisin ja ruvennut hihhuliksi? Aiemmin ei ollut tunnontuskia eikä siihen ole syytä nytkään: pää on vain mennyt sekaisin, niin että ei erota hyvää pahasta.

Ihmisellä on aina jokin jumala, korkein auktoriteetti, joka määrittelee hyvän ja pahan. Jos se ei ole Raamatun Jumala, eli rakkaus, se on joku muu, esim. pelko.

"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
1 Joh. 4:8

Mitä sinä palvelet omilla teoilla ja puheillasi? Ohjaako sinun päätöksiä pelko, vai rakkaus?

Olen samaa mieltä siitä, että ateismi johtaa empatiaan ja yhteisen hyvän hakemiseen sen sijaan, että se johtaisi pahan tekemiseen tai muiden ihmisten sortoon tai syrjintään.

Olen kulkenut koko ikäni ateistien ja uskonnottomien parissa eikä koskaan ole eteeni tullut tilannetta, jossa joku meistä olisi kohdellut muita väärin sen takia, että tämä ei usko tai uskoo. Sen sijaan uskovat ovat jatkuvasti pelotelleet meitä ateisteja helvetillä ja moittineet meitä asioista, jotka ovat heidän mielestään syntiä.

Tekisi mieleni käyttää nyt rumia sanoja, mutta jääköön käyttämättä. MIetin vain sitä, että mikä oikeus näillä tekopyhillä pedofiilien suojelijoilla on tuomita meitä ihan tavallaisia ihmisiä, jotka emme ole vaaraksi kenellekään? Mitä pahaa me olemme uskovaisille tehneet, jotta ansaitsemme sen vihan ja helvetillä pelottelun, jota he osaksemme suovat?

Miksi uskonnoton ja ateisti poikkeaisi elämäntavoiltaan uskovaisesta muuten kuin että me emme palvo tai kumarra mielikuvitusystävää ja pidämme luvallisena järkeviä asioita, jotka eivät ketään vahingoita: kohtuullinen alkoholinkäyttö, ehkäisy, TV:n katselu, rockmusiikki, meikkaaminen, tanssi, "esiaviollinen" seksi - kuka ostaisi käytetyn auton koeajamatta sitä ensin?

Tuomaan evankeliumi jäi pois Raamatusta, mutta se on täyttä tavaraa, koska se on kokoelma
Jeesuksen omaa sanallista tietoa. Tänä päivänä monikin "UusUskova" eli parantajan lahjan
saaneet ja tiedeihmiset jotka tutkivat parantumisia ym tieteellisesti, jotka eivät esiinny niin
julkisesti, nojaavat tänne suuntaan.

http://www.apokryfikirjat.com/tuomev.htm

77. Jeesus sanoi, ”Minä olen valo kaikkien yllä. Minä olen kaikki: minusta kaikki lähti ja minuun kaikki palaa. Leikkaa puusta pala; minä olen siellä. Nosta kiveä, ja löydät minut sieltä.”

https://www.youtube.com/watch?v=_ZQ03ki7-UU

Jokainen omassa mielessään päättää ja miettiä, voi tämän tasoista informaatiota olla olemassa
muualta kuin taivaasta.

Mitä käy moraalille, jos uskoo Helvettiin ja Taivaaseen?
No, ensteks pitää polttaa noitina kaikki sellaiset, jotka eivät usko. Niin on moraali korkealla. Noitina polttamisella tarkoitan vertauskuvallista ilmaisua samaan tapaan kuin kuulemma Raamatussa verrataan lohikäärmettä paholaiseen. Joka tapauksessa hihhulit ovat samanlaisia lohikäärmeitä, johon uskovatkin.

Eihä se vaikuttais oikeestaa mihinkää.

Maailmaha hää on iha se sama ko se on ain olt. Ainoastaa se mitä sie oot pääs sisäl siit aatelt muuttuu.

Hyvät ihmiset pyssyy hyvin ja häijyt ihmiset hyö pyssyyt pahhoin.

Onneks ne pahat ihmiset muuttaa aatoksijjaa kankeemmin ko ne hyvät. Mut toisaalt; ei se usko oo niit häijyi ja pahhoi paljokaa estänt pahojaa tekemäst.