Onko täällä rakkaussuhteesta eronneita?

Kyllä se rakkauskin voi ihan simppelisti vain loppua.
Ei jää siitä mitään muuta kuin muisto, että sellaistakin oli joskus

Kyllä se aika pitkälti noin on. Toki voi se rakkauskin olla kadonnut, silti välittää vielä kuitenkin ja välittää vielä pitkään eron jälkeenkin. Ero on aina hankala tilanne ja saattaa kaduttaakin jossain vaiheessa, mutta yleensä, jos eroaa niin palata ei kannata. Erosta toipumiseen menee aikaa.

Juuri noin se on.

Ei se rakkaus kanna jos sitä ei vaali. Helposti tulee rakkauden tilalle inho, toinen ei anna mitään aihetta enää välittää. Lumipallo ilmiö. Olisit nyt vaan haalinut sitä rakkautta, ero kun tulee niin tuskin enää ystäviäkään olette.

Miks olisi?

Eikös se kerro huonosti käsitellystä erosta ?

Mulla ainakin on avoerosta nyt marraskuun eka päivä tullut täyteen 8 vuotta ja tunteet ex-avomiestä kohtaan ovat aika neutraalit.

Yritän kuvailla tähän tunteitani kun mietin ex-avoani:

Tuntuu kuin hän ei koskaan olisi mieheni ollutkaan. Se aika on niin kaukaista että hän ihmisenä ja se aika tuntuu kuin unelta. Vieraalta. Se on kuvia tapahtumista mutta kuviin ei pysty liittämään tunteita.

Päällimmäinen olo sitä suhteessa olo aikaa ajatellessa on hyväksyminen, rauha ja armollisuus. Molemmat mokas. Aikanaan ne asiat sattui. Nosti raivoa. Nykyisin ne on takaraivossa enää vain oppina tulevia suhteita ajatellen.

Ex-avoo kohtaan en tunne vihaa menneistä, en kaipuuta, en minkäänlaista hinkua hänen luokseen,mutta kunnioitan häntä.
Haluan yrittää puhua hänestä kunnioittavasti ja puhuessani niistä ajoista palata vain hyviin asioihin hänestä. Se kai on se armollisuus ja rauha. Asioiden yli pääsy.

Siellä tietty oli paskaakin koska ero tuli. Ei se muuten olisi tullut mutta harvoin haluan avata huonoja muistoja niistä ajoista.

En tunne häntä kohtaan rakkautta. Rakkaudesta on jäljellä enää kunnioitus ja tietynlainen lojaalius häntä kohtaan. Tunne joka ehkä kuvaa parhaiten sisäistä tunnetta hänestä on ystävyys.

Me elettiin pitkä matka aikuisuuden alkua yhdessä. Kasvettiin aikuisiksi yhdessä, itsenäistyttiin yhdessä, opeteltiin asuun avoliitossa ja omillaan ilman vanhempiamme yhdessä. Opeteltiin parisuhdetta ja seurustelua yhdessä

Opittiin toisiltamme paljon mutta myös aikuistumisen kivut hyvässä ja huonossa saimme tuntea nahoissamme toisen opetellessa elämään elämäänsä

Ei minusta jos yli on suhteesta päässyt enää tunne mitään ystävyyttä suurempaa kiintymystä exäänsä.

Se mitä mä ainakin tunnen on lojaalius ja se näkyy niin että
Oli se mulle ollut kuinka paska tahansa niin en tykkää et kukaan sitä haukkuu. Mulla oli lusikka siinä sopassa silloin yhtä paljon joten..

Ja se jolla oikeus paha sana sanoa olen minä koska mulle se paha tehtiin. Ei muiden asia.

Sellasta lojaaliutta ja kunnioitusta tunnen edelleen

Se tietenkin voi jota kuta loukata et saatan olla puolustamassa jos häntä joku haukkuu mut näin asia on.

Jos rakastaisin jokaista exää elämän loppuun asti niin saisin vain itseni rikki ja kuuppani sekaisin

Aika pölyttää menneet muistot, tunteet haalistuu ja katoaa, mennyt häviää jonnekin kaukaisuuteen ja uusia ihmisiä ja muistoja tulee tilalle tärkeäksi

Sitä se on kun menneen käsittelee hyvin. Me onneks ex-avon kanssa käytiin suhteemme aivan finaaliin asti ja sen jälkeen vielä puhuttiin suhteestamme paljon ja tappelimme loppun ajan tappelutkin niin perusteellisesti ettei mitään jäänyt sanomatta, käymättä läpi, ei jäänyt yhtään korttia katsomatta eikä yhtään aihetta jossitteluun. Kävimme suhteen läpi ns. Viimeiseen pisaraan saakka

Eron tullessa kumpikin tiesi et tämä on lopullista. Nukuimme viimeisen yön sylikkäin ja hyvästelimme

Lohdutimme toisiamme ja puhuttiin jo siitä millaiset uudet kumppanit toisillemme hyväksymme

Arki kyllä tulee uuteenkin suhteeseen. Sitä kannattaa myös miettiä ennen kuin eroaa pitkästä suhteesta.

Rakkaus voi muuttaa muotoaan, mutta se voi myös loppua, joko pamauksella tai hiljakseen hiipumalla. Itse olen aina kokenut, että rakkaus on kauhottu loppuun, kun on erottu. Ei toiselle silti pahaa toivo, mutta ei voi silti oikein minkäänlaisesta välittämisestäkään enää puhua.

rakastaa, niin syyt eroon pitää olla aika pätevät. Eli pettäminen, väkivalta, tai jotain muuta vakavaa.

Rakkaudessa vaikeinta on luopuminen.. ei se tunne katoa lopullisesti koskaan hiipuu tai muuttaa olomuotoaan

Jos eroaa sovussa ja kauniilla tavalla, suhteesta jää kaunis ja lämmin muisto molemmille. Rakkaus muuttaa muotoaan varsinkin siinä vaiheessa, kun osapuolet rakastuvat uusiin ihmisiin. Mutta eihän omasta vanhasta rakkaasta koskaan tule jotain sellaista ihmistä, jota kohtaan olisi välinpitämätön tai jonka hyvinvoinnista ei enää välittäisi.

Näin siis ainakin silloin, jos ero oli molempien mielestä hyvä ratkaisu ja asiat ovat muutenkin hyvin.

Mulla tuli vaan semmoinen tunne, etten halua viettää aikaani tuon ihmisen kanssa. Hän oli oikein ystävällinen, toiset huomioiva ja rakastava, mutta liian omistava, halusi olla liikaa mun kanssa. Rakastan edelleen. Ei rakkauden tarvitse loppua.