Alkoholistien ja muiden huumausaineiden lapsuudesta löytyy yhteisiä nimittäjiä, tiettyjä kielteisiä kokemuksia suhteessa riippumattomuuteen ja riippuvuuteen.
Pieni lapsi kaipaa hellyyttä ja huomaa, sitä että vanhemmat rakastavat häntä ja pitävät huolta hänestä.
Hyvin tärkeää on äidin rooli lapsuudessa ja vanhempanakin.
Pieni lapsi on täysin riippuvainen äidin huolenpidosta. Lapsi oppii luottamaan äitiinsä.
Jos jossain vaiheessa lapsuutta tai nuoruutta tämä riippuvuussuhde vanhempiin, lähinnä äitiin katkeaa tai muuttuu ongelmalliseksi, syntyy lähtökohta riippuvuuden siirtämiselle.
Myöhemmällä iällä ihminen ei kykene kokemaan tunteitaan oikein, tunteet äitiobjektiin ovat katkenneet.
Ihminen lähtee hakemaan kosketusta tunteisiinsa alkoholista, huumeista tai lääkkeistä.
Alkoholismi ja huumeongelma on pohjimmiltaan epäkypsän psyykeen ongelma.
Ihminen pyrkii korvaamaan niitä tunnetiloja jotka normaalisti syntyvät lapsuudessa, vuorovaikutuksessa äitiin ja isään, erilaisilla korvikeaineilla.
Pieni lapsi kaipaa hellyyttä ja huomaa, sitä että vanhemmat rakastavat häntä ja pitävät huolta hänestä.
Hyvin tärkeää on äidin rooli lapsuudessa ja vanhempanakin.
Pieni lapsi on täysin riippuvainen äidin huolenpidosta. Lapsi oppii luottamaan äitiinsä.
Jos jossain vaiheessa lapsuutta tai nuoruutta tämä riippuvuussuhde vanhempiin, lähinnä äitiin katkeaa tai muuttuu ongelmalliseksi, syntyy lähtökohta riippuvuuden siirtämiselle.
Myöhemmällä iällä ihminen ei kykene kokemaan tunteitaan oikein, tunteet äitiobjektiin ovat katkenneet.
Ihminen lähtee hakemaan kosketusta tunteisiinsa alkoholista, huumeista tai lääkkeistä.
Alkoholismi ja huumeongelma on pohjimmiltaan epäkypsän psyykeen ongelma.
Ihminen pyrkii korvaamaan niitä tunnetiloja jotka normaalisti syntyvät lapsuudessa, vuorovaikutuksessa äitiin ja isään, erilaisilla korvikeaineilla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo..peräkammarinpoika vetää torpassa viinaa, ja kun baarissa rahat loppuu,tulee pojaalla äitee ikävä.
Peräkammarin alkispojat äite on passannut ikänsä. Pitää narussa hoivaamalla ja rahanantamisella. Mikä on ryypätä joka penni, kun äitee sitten hoivaa kuminkin. Jotku alkispojut löytää onnekseen vielä vaimon, joka jatkaa äiteen uraa.. ja taas ryypätään!
Mistä juominen saa alkunsa ja saattaa juomarit mielipuolisuuteen ja kuolemaan? Siinä on kysymys, jota on pohdittu, kautta ihmiskunnan historian. Olisiko siinä mitään tutkimuksen aihetta: alkoholin antama "ylemmyyden tunne ja vapautuminen tavanomaisuudesta". AA:ssa sanotaan että "lasi kädessä olemme itse saattaneet itsemme niin tuhoisan pakkomielteen valtaan, että vain Kaitselmuksen avulla voimme siitä vapautua".
Alkoholismin ratkaisijaa odotta varmaan Nobelin palkinto, mutta siihen asti voimme vain esittää omia kokemuksia tai olettamuksia. Kaikki tieto auttaa tekemään oikeita valintoja!
Peräkamarin pojan ei ole kostaan tarvinut ottaa vastuuta itsestään. Sit, jos vielä muija jatkanut hyysäämistä. Mikä vetää lärvejä, vaikka hautaan. Tämä on vain yksi selvä syy-yhteinen alkis. On sitten muitakin!
Tämän päivän juopon on hyvin vaikea hahmottaa termejä, joita käytetään AA:n piirissä, koska olemme luisuneet pois ihmiskunnan ikiviisauksista hyvin materialistiseen maailmankuvaan. Sana "kaitselmus" ei kuulu varmaan monenkaan AA-laisen sanavarastoon, vaikkakin idea on sen oivaltaneella kyllä selkeä.
On paljon termejä, joiden merkityksen ja alkuperäisen tarkoituksenmukaisuuden oppii kyllä ajan myötä, kun tajuaa, että alkoholismissa on kysymys perimmältään "hengen taudista":"Kun hengen tauti on voitettu, silloin tervehtyvät mieli ja ruumiskin."
Oli hyvä, perak, että otit esiin tuon "pakkomielteen", sillä sitä on mahdoton tajuta sellaisen ihmisen, joka itse ei ole kokenut alkoholismin piinaa henkilökohtaisesti. Nimittäin alkoholismia "hoitavilla" ja heidän/meidän kanssaan työskentelevillä henkilöillä on poikkeuksetta virheellinen käsitys, että "taudin uhri" jotenkin pystyisi tekemään valintoja. Muistanette varmaan TV:n tietoiskuja, joissa melko huuruinen kaveri tekee mukamas päätöstä: "Kun ajan, en ota" -tyyliin...
Alkoholisti ei pysty tekemään päätöstä raittiuden ja juoppouden välillä, jos hän ei tunnne tai hänelle selitetä/selvitetä sairauden luonnetta. Siis pakonomaisuutta, joka ei ole kiinni oppisivistyksestä tai asemasta. Kun henkilöllä on mennyt juomisen hallinta, hänen on juotava halustaan/haluttomuudestaan huolimatta.
Sen vuoksi on hyvä tähdentää, että alkoholismiin sairastuneen valinta suhteessa aineeseen, on elämän ja kuoleman kysymys. Ja raittius on sitten seurausilmiö uudenlaisesta toiminnasta, jossa ei pähkäillä ja taistella siitä, otanko vai en ota tänään. Omalla kohdallani ei ole yhtään onnistunutta kokemusta, jossa olisin omilla päätöksillä tai tahdonvoimalla pystynyt ratkaisemaan tämän primääriongelman.
Siis, kun aamulla päätin töihin mennessä, että tänään en ota, merkitsi se sitä, että lounastauolla olin jo "kivassa hiprakassa".
Eli miten se nyt on.Kerrotko yhdestä vai kahdesta sairaudesta.
"Kun hengen tauti on voitettu, silloin tervehtyvät mieli ja ruumiskin." Tämän jälkeen voit taas juoda normaalisti?
Mikäs se alkoholisti sitten on?Voi voi,meni yli hilseen.
Alkoholisti on "taudin kantaja". Ja alkoholismihan on sairautena pidettävä tila, joka kehittyy alkoholin käytön aiheuttaman henkisen ja ruumiillisen riippuvuuden pohjalta. Lääkäreiden mielestä alkoholistista ei tule normaalia alkoholinkäyttäjää. Sairauskäsite on hyväksytty muistaakseni WHO:n tautiluokitukseen 1944. Mikä siinä meni yli hilseen?
Se (alkoholismi) on primääri, etenevä, kuolemaan johtava sairaus, jonka syistä ei lääkärikunta ja tiedemiehet ole päässyt selville eikä siihen ole keksitty mitään parannuskeinoa.
USA:n Lääketieteellinen yhdistys antoi lausuman:
"... alkoholismin hoidossa on ensiarvoista olla ottamatta ryyppyä..."
"Se (alkoholismi) on primääri, etenevä, kuolemaan johtava sairaus, jonka syistä ei lääkärikunta ja tiedemiehet ole päässyt selville eikä siihen ole keksitty mitään parannuskeinoa."
TÄMÄN YMMÄRRÄN.
Mutta alkoholisti joka ei ymmärrä voi tulkita aikaisemmin kirjoittamasi tekstin väärin ja luulee tervehtyneensä.
"kun tajuaa, että alkoholismissa on kysymys perimmältään "hengen taudista":"Kun hengen tauti on voitettu, silloin tervehtyvät mieli ja ruumiskin." TÄTÄ LUKIESSAAN voi tehdä johtopäätöksen että minähän olinkin henkisesti sairas ja nyt kun voin hyvin, voin taas ottaa.
Tällä palstalla vierailee monta kaveria jotka eivät tunnusta olevansa alkoholisteja ja voivat tarttua tähän kuin oljenkorteen.
Muuten hyvää ja mielen kiintoista tekstiä sinulta niille jotka ovat asian oivaltaneet.Ei muuta kuin hyvää jatkoa.
Olisi hyvin tärkeää antaa lapsen rauhassa tutustua omiin tunteisiinsa - myös niihin negatiivisiin, eikä olla heti taltuttamassa raivokohtausta tai itkunpurkauksia ja pelkoja, vaan käsitellä ne yhdessä lapsen kanssa siten, ettei lapselle jäisi käsitystä, etteivät kaikki tunteet olisi sallittuja. Kaikki ne ovat hyväksyttäviä.
Mielestäni alkoholismi on lähtökohdiltaan tunne-elämän "sairaus".
Se on yhteiskunnan syy ja se saa siitä maksaa!