Kuukauden aikana tuli varmaan 8 kertaa. Pulssi varmaan 170 ja kådet tärisi. Asiaa vielä pahensi, koska ajattelin aina sydänkohtausta.
Asiaa helpotti kun tiedosti aluksi, että se oli paniikkia eikä sydänperäistä tarkastuksista. Seuraavaksi auttaa, jos on tuttuja joilla voi käydä yötä silloin tällöin.
Kun ajattelet sairauksia tai itse paniikkikohtausta niin se pahentaa tilannetta, koska elät jatkuvassa ahdistuneessa tilassa. Voit teeskennellä että kaikki on okei, mutta alitajunnassa sun kroppa tiedostaa sun "oikean" ahdistuneisuuden kokoajan,
Niitä ei ole mulla enää ilmaantunut ja lääkkeitä en edes vielä aloittanut ja en aloitakkaan. 70% oireista hävis kun ties, että ei ollut sydänperäistä ja paniikki ei ole itsessään vaarallista. Seuraavan kerran kun paniikki iski join vettä ja istuin ajattelematta ja stressaamatta sitä. Sydän nous 150 ja tippuu 30sekunnin päästä takas 70. Keskityin vaan syvään hengitykseen. Tää itsessään antoi paljon luottamusta. Sen jälkeen ei enää pahemmin tullutkaan.
Samalla huomasin, että osa oireista kadonnut kuten kurkun pala kurkussa, hengenahdistus ja ummetuskin, koska kroppa jäykkänä kaikkialta.
Kannattaa poistaa kaikki mahdollinen stressi, jos voi. Jutella jollekkin vaan, jotta pidät mieles kiireisenä ja ajattelet vähemmän omia juttuja, Mitä enemmän ajattelet sitä pahemmaks teet itelles.
Jos on sydän tai keuhkoperäistä, niin se on vain hyväksyttävä ja yrittää tehdä elämänmuutoksia ja selvittää se lääkärissä. Tosin siitäkin yliajatteleminen ei hyödytä mitään, koska turhaan lisää ahdistuneisuutta.
Asiaa helpotti kun tiedosti aluksi, että se oli paniikkia eikä sydänperäistä tarkastuksista. Seuraavaksi auttaa, jos on tuttuja joilla voi käydä yötä silloin tällöin.
Kun ajattelet sairauksia tai itse paniikkikohtausta niin se pahentaa tilannetta, koska elät jatkuvassa ahdistuneessa tilassa. Voit teeskennellä että kaikki on okei, mutta alitajunnassa sun kroppa tiedostaa sun "oikean" ahdistuneisuuden kokoajan,
Niitä ei ole mulla enää ilmaantunut ja lääkkeitä en edes vielä aloittanut ja en aloitakkaan. 70% oireista hävis kun ties, että ei ollut sydänperäistä ja paniikki ei ole itsessään vaarallista. Seuraavan kerran kun paniikki iski join vettä ja istuin ajattelematta ja stressaamatta sitä. Sydän nous 150 ja tippuu 30sekunnin päästä takas 70. Keskityin vaan syvään hengitykseen. Tää itsessään antoi paljon luottamusta. Sen jälkeen ei enää pahemmin tullutkaan.
Samalla huomasin, että osa oireista kadonnut kuten kurkun pala kurkussa, hengenahdistus ja ummetuskin, koska kroppa jäykkänä kaikkialta.
Kannattaa poistaa kaikki mahdollinen stressi, jos voi. Jutella jollekkin vaan, jotta pidät mieles kiireisenä ja ajattelet vähemmän omia juttuja, Mitä enemmän ajattelet sitä pahemmaks teet itelles.
Jos on sydän tai keuhkoperäistä, niin se on vain hyväksyttävä ja yrittää tehdä elämänmuutoksia ja selvittää se lääkärissä. Tosin siitäkin yliajatteleminen ei hyödytä mitään, koska turhaan lisää ahdistuneisuutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla loppui paniikki oireet kaupoissa,ruokaloissa.... kun pääsin työkyvyttömyys eläkkeelle.
Töykkärin puserrus piti kouluperäistä ahdistusta yllä. Nyt on vapaa olo hengittää ja ajatella kivoja asioita. Eikä tartte pelätä elämän olevan taas pian vain herätyskellon soimista aamuisin.
Kahvi aiheuttaa kyllä ahdistusta ja nälkä.