on ollut aina sellainen pöhkö romantikko. Elokuvamaiseen tyyliiin haaveillut sellaisesta suuresta rakkaudesta jossa eletään onnellisena elämän loppuun saakka. :) Mutta onko se nyt niin vaarallista??
Sisimmissään sitähän
haittaakotuo
18777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ai että se olis kivaa. Pitäis vaan löytää se rakkaus.
Eihän sitä varmaan hirveesti vastaan laittais.
On se vaarallista, koska pettymys on väistämätön. Arkielämä ei toimi elokuvatyyliin ja ihmisissä on aina vikoja, romanttisen komedian sankareista niitä ei ole.
Senhän takia elokuviakin tehdään ja se on silloin tehnyt tehtävänsä, jos on onnistunut herättämään jotain sisällä. Leffan jälkeen sitten reaalimaailmaan missä voi yhtälailla kantaa mukana pientä romantikkoa. Ei täällä kaiken tarvitse olla jatkuvaa ruisleipää?
Ruisleipäelämän voi nähdä romanttisena ja vaikka minä, jos vain osaa katsoa. ;)
Mutta....meinasin kysyä, että lohdutuksenako haluat nähdä siinä rom. puolen mutta osaatkin katsoa, vaikuttaa peruspositiivisen ihmisen asenteelta?
Minuun ei (valitettavasti?) voi parhaalla tahdollakaan liittää etuliitettä perus-. Peruspositiivinen kuulostaa kamalan pelottavalta. Joten ei, peruspositiivisella asenteella ei ole mun asenteen kanssa mitään tekemistä. 😉
Ilman romantiikkaa kaikki hyvä kuolisi, ja olisi vain pelkkää mustaa. Siispä jatkakaa.
Kauniita asioita elämään. Ei kielletä niitä.
Niin kuin kirjoitin tolla aikaisemminkin niin minä kiellän kaikki tunteet viimeiseen asti pakosta. En kaipaa niitä elämääni, ihmisiä on niin monenlaisia, tunteet ovat pilanneet koko elämäni ja tulevat pilaamaan jatkossakin.
Mun mielestä romanttisuus on ihana juttu. Tuli alotuksesta mieleen ex-onnelliset, jossa eronneet ihmiset uusissa suhteissa toimii hyvin eri tavoin, jopa koomisesti. Osa jaksaa uskoa vielä rakkauteen ja pitkään parisuhteeseen. Osa halua pitää alun innostuksesta ja kuumasta seksistä kiinni ja on valmiita lähteen suhteesta viimeistään kahen vuoden jälkeen kun rakastuminen hiipuu eikä halutakaan alkaa enää rakastaa. Voi, kun elämä menis vanhemmitenkin niin, että juuri ne ihmiset jotka arvostaa rakkautta, parisuhteen lämpöä ja turvaa rakastuisivat toisiinsa ja ne, joille riittää kevyemmät tunteet niin ne ihadtuisivat toisiinsa, elämä olis paljon reilumpaa.
Tänään hoksasin rakkauden ja romantiikan olevan maailman turhin ja ahdistavin asia mitä koko maapallolta voi löytyä. Rakkaus sanana tuo jo minulle väreitä, joista en välitä yhtään. En ymmärrä mitä ihmiset näkee siinä, minä näen vain pelkkää pahaa. En enää juttele jatkossa sellaisen ihmisen kanssa jos huomaan hänestä jotain värinää itseäni kohtaan, sanon vain niin pahasti että ymmärtää pysyä poissa. Rakkaus on maailman turhin, masentavin ja ahdistavin asia.
Tuo on juurikin reilu asenne ihmisten kanssa joiden kanssa et ole sanaakaan vaihtanut, nähnyt usein tai katsellut kuumottaen. Sillä tuolla tavalla ei johda ketään harhaan, kun ei mitään kiinnostusta ehdi syntyä. Ymmärsit täysin viestini pointin. Moni ei oo noin varma siitä mitä tahtoo vaan rakentaa muureja pelon vuoksi, mutta niitä sit kaatuukin ja ihminen haluaakin rakkautta, mutta ne on eri juttuja ne.
Ei ne jotka rakentaa muureja itselleen eivät mitään jälkeenpäin ala katumaan, monen kanssa asiasta jutellut. Miten järkeä on kuvitella kaikkien tykkäävän rakkaudesta, ehkä siksi vain katellaan kun koko asia ei kiinnosta pätkän vertaa. Uskomatonta ettei se mene joidenkin ihmisten kaaliin. Ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Jokainen tehköön mitä tykkää, aina jonkun pitää olla ihmettelemässä, miksi ei ja mitä. Ihmisillä on nykyään jokin todella pahasti vialla. Olen tosiaan mies, olen viimeaikoina baarisssakin sanonut esimerkiksi naisille jos on lähentenyt, että voisitko ystävällisesti jättää minut rauhaan ja niin teen jatkossakin, kaikille ihmisille.
Jossain vaiheessa olisin vaan halunnut rakastaa häntä, meinasin pakahtua kaikkiin lämpöisiin tunteisiinihan häntä kohtaan. En saanut melkein minnekään tungettua tunteitani ja olin seota.
Hän oli eri mieltä, meitä ei tullut. En saanut rakastaa häntä. Sain pidettyä itseni hengissä, joten kuten. Enää en rakastu. Pidän huolta lapsistani ja muista läheisistäni.
Sorry kirj.virhe *tunteisiini
En ole koskaan haaveillut elokuvamaisesta tyylistä. Minulla ei ole tapana haaveilla siitä mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tulee tapahtumaan. Elän päivän kerrallaan.
Tuokin on hyvä juttu elää päivä kerrallaan ja ennenkaikkea muistaa elää tässä hetkessä. Moni kuitenkin tarvitsee ja kaipaa kiinnekohtiakin elämäänsö kuten parisuhdetta eikä ne sulje pois tässä hetkessä elämistä. Myös unelmia on hyvä olla ihmisellä.
Olen minäkin ajatellut parisuhdeasiaa, mutta en haaveile siitä minkälaista se olisi. Suhde muotoutuu niiden ihmisten mukaisesti, jotka suhteessa ovat kun oppivat toisiaan tuntemaan.