Trööttanilla on todistustaakka

Korollaarina tämä voidaan toki laajentaa koskemaan muitakin palstalle eksyneitä uskovaisia. Väitteenne on juuri niin hyvä kuin sen puolesta esittämänne todisteet. Jos todisteenne ovat paskaa, on väittämänne paskaa.

Paskaksi todisteiksi laskemme lähtökohtaisesti kaiken, jonka puolesta ei löydy lähteeksi vertaisarvioitua vakavasti otettavan tiedejulkaisun artikkelia tai vastaavaa. Väitteen esittäjä ei myöskään voi esittää minkäänlaisia arvioita tai väittämiä todisteidensa kelpoisuuden puolesta. Meitä ei kiinnosta miten hyviä ne ovat sinun mielestäsi, meitä kiinnosta miten hyviä ne ovat; piste.

Älkää nyt pistäkö rimaa turhan korkealle. Minulle riittää, että kuulen hyviä henkilökohtaisia syitä jumaliin uskomiseen. Liian usein täällä kuulee jonkinlaista käsittämättömiä selityksiä ikäänkuin joku olisi oikeasti alkanut uskoa Jumalaan vasta luettuaan biologiaa ja genetiikkaa ja ymmärrettyää, miten monimutkaisia olentoja me olemme. Minä ainakin en ymmärtänyt elämän monimutkaisuudesta yhtään mitään, kun minut viisivuotiaana istutettiin pyhäkouluun liimaamaan kiiltokuvia Raamatun tarinoihin liittyen.

Oma tieni ateistiksi oli seuraava:

Kasvoin maallistuneessa luterilaisessa perheessä, jossa uskonto ei oikeastaan kuulunut arkipäivään vaan oli läsnä lähinnä juhlapyhinä. Kävin pyhäkerhossa ehkä noin viisivuotiaana, missä tyhmänä lapsena kuvittelin Raamatun tarinoiden olevan lastensatuja - ei tullut mieleenkään, että joku oikeasti uskoisi puhuviin käärmeisiin, enkeleihin yms. Kun minulle kerrottiin, että Raamatun kuvaamat ihmeet oikeasti tapahtuivat, en ollut uskoa korviani. Pyhäkerhon vetäjien selitykset eivät paljoa vakuuttaneet, mutta he kehottivat minua rukoilemaan, jonka myös tein. Jälleen tyhmänä kuvittelin, että rukoileminen on kuin tieteellinen koe, missä pitää rukoilla jotain sellaista, ettei se voisi ihan sattumalta toteutua. Rukoilu ei näyttänyt toimivan.

Ehkä kahdeksan vuotiaana törmäsin myös muihin uskontoihin ja sain ymmärtää, että uskomuksia löytyy paljon ja että suurin osa uskovista uskoo juuri siihen uskontoon, mikä missäkin on vallitseva. Tässä vaiheessa viimeinenkin epäilys kristinuskon totuudellisuudesta kariutui pois ja uskalsin hylätä ajatuksen ikuisesta elämästä, jonka ilmeisesti heittäisin pois, jos olisin väärässä. Toki kävin vielä rippikoulut ynnä muut lähinnä sukulaisteni odotusten mukaisesti, mutta koko uskonnosta oli tullut minulle epärehellistä teatteria, johon en enää uskonut. Reiluna parikymppisenä lopetin teeskentelyn ja erosin kirkosta.

Kyllä Jumala aivan varmasti on olemassa. Esimerkiksi tässä mies keskustelee Jumalan kanssa ja Jumala vastailee hyvinkin kuuluvasti. Katsokaa ja yllättykää: https://www.youtube.com/watch?v=DVLjEripHpw&t=74s

Näinhän se on. Ateisti ei usko jumalaan koska sen puolesta ei ole todisteita. Mitään muuta ei tarvitse sanoa. Pallo on teisteillä, todisteita kiitos.

Sain tästä aamun parhaat naurut, kiitos siitä!

Jos olet todistanut kaikkeuden ja elämän syntymekanismit, niin siitä on tarjolla paljon mainetta ja kunniaa, joten siitä vain vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja ja tutkimustuloksia esittämään!

Jos et ole, niin se ei minua yllätä. Saat esittää myös omia uskomuksiasi, arvauksiasi ja mielipiteitäsi niin kuin muutkin ”tiedemiehet” näistä asioista tekevät ja ovat tehneet.

On se vain kumma, että tiedemiehet eivät ole yhtä mieltä näistä asioista, vaikka ne uskovaisen ateistin mielestä todistettuja faktoja ovatkin.

maailman levinnein kirja, lajien synty ja olihan siellä myös jumalharha. näiden päälle käsi oikeudessa ja lisäksi ateistien ylivoima väkimäärässä ja oma kirkkoverkosto , missä käydään kiroilemassa