ottaa niin päähän olen asunut jo omassa asunnossa vuoden verran ja mun aiti ei anna mun itsenäistyä ollenkaan, tulee melkein joka päivä mun kotiin ja rupee siivoomaan ja kaivelemaan mun komeroita hän lukee kirjeetkin jopa mitä saan ja kyselee mun henkilökohtaisia asioita ja puuttuu niihin. jää aina yksi vaikka asuu samassa kaupungissa. mua rupee pikkuhiljaa keittämään tää v***n touhu kun ei oo yön eikä päivän rauhaa.oon sanunu sille monta kertaa nätisti (ja joskus pahastikkin) että voisinko nyt olla omassa asunnossa joskus itestänikin ja huolehtia asioista itse (ymmärrän sen että hän voi autaa silloin jos en ymmärrä jotain asioita) mutta en tarvii joka asiaan äitiä. kyllä kai minulla on oikeus tehdä itse omat päätökseni elämässä jos teen jonkun asian mikä ei ole hänen mieleen niin hän on niin vihainen ja suuttuu ja yrittää kääntää mieltäni hänen oman mielensä mukaan... siskollanikin on sama ongelma vaikka hänellä on mies ja lapset ja on kohta 30-vuotias.
itsenäistymisestä
memmuliini
4276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama juttu minulla kun muutin pois kotoa n. 9-vuotta sitten. Aluksi sain omituisia kostouhkauksia sen vuoksi, että muutin pois, mutta kotioloissakin jouduin lähes palvelijan rooliin, joten kotoa poismuutto oli järkevää edes hetkellisen hyvinvoinnin hankinnan vuoksi.
Vaihdoin kotoa poismuuton yhteydessä samalla paikkakuntaa ja ikäväkseni hankin helvetinkoneen nimeltä kännykkä. Puhelimeeni alkoi virtaamaan neljästi viikon aikana turhia soittoja ja "mitä kuuluu" tiedusteluja. Normaalisti kaikki sanomiseni tulkittiin huonoksi henkiseksi tilaksi taikka masennukseksi. Vanhempani ei tuolloin tunkeutut asuntooni, mutta veljeäni usuuttivat niskaani, asuihin tämä lähes naapurissa.
Muutin takaisin kotipaikkakunnalle ja tuolloin vanhempani eivät tyytyneet enää turhiin puhelinsoittoihin. Isäni alkoi pyörimään levottomasti asuntoni edustalla ja hetken päästä kumpainenkin vanhemmista kävivät herättämässä aamulla ovikellon pimputuksilla ja tunkeutuessaan puoliväkisten asuntoon sisälle. Olimme jo aijemmin sopineet, että pidän puhelinta kiinni nukkuessani ja vastaajnikin alkoi täyttymään typeryyksillä lähes päivittäin.
Täysin arvaamatta eräänä iltapäivänä poliisi ja ambulanssi oli ovellani ja matka suuntasi terveyskeskuksen kautta psykiatrseen sairaalaan pakkohoitoon. Perusteet pakkohoidolle oli väärennetyjä, eikä pakkohoitoa saatu mielenterves- taikka perustuslain mukaisesti oikeuden tutkittavaksi.
Yksi hoidon peruste oli, että minuun ei saada yhteyttä vaikkakin minúlla oli kotiosoite, puhelin ja vastaaja. Minkäänlaista yhteydenottotyritystä ei koskaan tullut. Tästä oppineena aloinkin pitämään puhelinta päälä jopa nukkessani, mutta kielsin rikosilmoituksen uhalla soittamasta mikäli ei mitään asiaakaan ole. Turhat puhelinsoitot ovat loppuneet ja olen saavuttanut vuosien työllä kaikille kuuluvan kotirauhan jopa ylipainoisilta poliiseilta.
Jälkikäteen olen saanut tietooni, että äitini soitteli jopa veljelleni aamu 7-8 välissä ennen kun tämä oli herännyt.
Mielenterveyslaissa on muistaakseni mainittu, että potilaalta voidaan mm. takavarikoida puhelin. Mikäli äitini olisi viety suljettuun sairaalaan ja tältä olisi otettu puhelin pois, niin olisin itse saanut jatkaa elämääni ilman kummempia sählinkejä.
Sinun tulisi siis pohtia mahdollisuutta, että kieltäisit turhat ja häiritsevät yhteydenotot ja yhteydenottojen jatkuessa voisitkin ottaa yhteyttä paikalliseen mt-toimistoon ja vaatia heitä puuttumaan äitisi käytökseen. Perinteisesti meillä eletään auktoriteettistä elämää ja potilaaksi voidaankin katsoa sinut, joten yhteydenotto mt-tomistoon pitäisikin tehdä ystävän läsnäollessa ja todistamassa.
millaisia vanhempia teillä oikein on!
Oli todella yllätys, koska 14-vuotiaasta asti olen tehnyt lähes mitä haluttaa, mutta 25-vuotiaana minusta tulikin uudestaan pikkulapsi, jota maaniset mummot ja papat halusivat holhota. Pienimuotoinen sotahan tästä syntyi...
Kotipaikkakunnalle muutettuani ja seedessani vanhemmat asuntoon, niin vanhempani esitti omituisi vaatimuksi mm. että minun tulisi muuttaa takaisin kotiin asumaan, säästä rahaa autoon, ostaa auto, jonka jälkeen vanhempani "katsoisivat" minulle jonkin asunnon.
Hoito katsottiin siltikin perustelluksi, koska olin kyläillyt vanhempieni luona heille sopimattomana ajankohtana.
Asuntokeskustelujanki olemme käyneet n. 10-vuotta sillä tuloksella, että kaikkea sovittua ollaan pyritty muuttamaan jälkikäteen ja minun omat suunitelmat ovat häiriintyneet ja jääneet puolitiehen. Autokin minulla on ollut 12-vuotta jne.. Näin jälkikäteen en ole laisinkaan varma, että haluanko tämän ikäisenä ja tämän kohtelun jälkeen enää jäädä edes suomeen. Ovathan euroopan rajat olleet jo aikoja auki ja maailmaa riittää jopa euroopan sen jälkeen kun eurooppa loppuu.