että olen menettänyt sut. Hukannut sut tän elämän autiuteen kuin johonkin loputtomaan suohon. Olo on aika tyhjä... mikä musta perjantai, toden totta...
https://youtu.be/5vheNbQlsyU
https://youtu.be/5vheNbQlsyU
Mulla on oikeasti tunne
surusydän
161035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla sama tunne....Haluun pitää kiinni mutta sä lipeät,pelkäät mua.Miten saisin sut luottamaan muhun?Mä rakastan sua ja vain sua💗
Olisitpa hän... ei tee hyvää roikkua tällä tavoin, kun todellisuus osoittaa niin toista. Miten sä pitäisit kiinni ettei lipeäisi?
Kertoisin sulle kaiken kaipuustani,tunteistani jos vaan pystyttäisi molemmat samaan.. Ikävä on aina💗
Niin... mutta tuolla ei ole oikeaa merkitystä jos se jää bittiavaruuteen eikä osoiteta f2f. Haluaisin niin luottaa ja kertoa, mitä tunnen, mutta se on vaikeaa, kun on satutettu.. Näänköhän sua enää koskaan muualla kuin muistoissani?
.. Ikävä. 💕
Oon kyllä osoittanut mutta ei mahista kertoa niitä sulle ääneen siinä tilanteessa.Voisin toki soittaa mutta kun kiellät mut,en pysty olemaan avoin.Kauhea taakka kantaa tätä.... Etkö säkin voisi tulla vähän vastaan asiassa?En voi yksin kannatella,kai ymmärrät tämän? Tiedän esteet mutta just nyt en pyydä muuta kuin avointa keskustelua että tää suurin tuska vähän helpottais,Puhutaan kun seuraavan kerran nähdään,jooko?Ajankohtaa en tiedä koska tämä on mutta sitten kun näin niin.....I love you.
Kiellän? Miten? En ymmärtänyt.. Miten käydä avointa keskustelua kanssasi kun en tiedä vastapuolta varmasti kuka olet. Avoin keskustelu olisi niin tarpeen hänen kanssa f2f. Haluaisin niin puhua, mutta miten tai missä edes näkisin sinua.. tuntuu toivottomalta. Miss you.
Paikka voitaisiin sopia minne vaan,ei ongelma.Muistatko mitkä oli sun viimeiset sanat kun nähtiin?Se oli syksyllä,pieni tunniste.
Tapasimme syksyllä, kyllä. Olisinpa tiennyt, että se oli viimeistä kertaa silloin... näin jälkikäteen ajatellen ehkä olisin sanonut tai tehnyt jotain toisin. Emme olleet kuitenkaan kahdestaan, emmekä puhuneet pelkästään toisillemme.. ehkä olis tosiaan pitänyt ottaa siitä tilanteesta enemmän irti silloin, hifistellä kunnolla.. Tyhmänä sitä voi nyt sitten miettiä.. Oliko tarkoituksesi jo silloin sanoa hyvästit?
Me oltiin kyllä kahdestaan mutta sulla samankaltainen tilanne kun mulla.Kohtalon käsiin jää tää juttu jos nyt mitään olikaan.
Ollaanko me vielä nähtykään ftof. Haluaisin nähdä sinut, vaikutat semmoselta tytöltä johon helposti ihastun enkä halua irtikään päästää.
Tuosta kappaleesta (ei kuitenkaan sama kappale )tulee itselleni mieleen eräs tilanne, johon liittyy suuria tunteita erästä itselleni erityistä henkilöä kohtaan. Ne tunteet ovat vieläkin siellä niin hyvässä kuin pahassakin.
Itku tuli. Mies, hänen hymynsä ja se tunne, että maailmassa ei ole muuta kuin me kaksi. Erillämme olemme, esteitä on. Hän on ehkä päässyt yli, minä en. En pääse koskaan. Hän on sydämessäni aina. 💔
Siellä hän on nytkin. Mielessäni ja sydämmessäni vaikka se ihmeelliseltä tuntuukin. Jos voisin niin ottaisin hänet omakseni hetkeäkään epäilemättä. Ymmärrän kuitenkin esteet ja siksi tilanne on vieläkin se mikä se on. Jokainen sana minkä silloin hänelle kerroin ovat samat, jotka voisin kertoa hänelle nytkin. En kestä ajatusta siitä, että aiheuttaisin hänelle mielipahaa ja siksi päädyin tuohon tilanteeseen. Haluan vain tehdä hänet onnelliseksi kaikin keinoin kuin se on minun puitteissani mahdollista ja jos tiedän jotenkin onnistuneeni siinä niin olen onnellinen itsekin.
Olen oikeasti vielä olemassa , kohtalo meitä taas murjoo ? En aina voi selittää edes itselleni käytöstäni ? Anna anteeksi !Anna uusi aika ja paikka , Joko tänään?
No ei muuta ku pikkujouluihin pönöttämään ja ottamaan kivoja potretteja
Pitäisitköhän tuosta kappaleesta jonka laitoin sinulle viimeisenä. Sitäpä en saa koskaan tietää. Yhteys sinuun on katkennut, ja menetys on totta. Käyn täällä harvemmin enää, koska eihän tämä roikkuminen täällä hyödytä yhtään mitään. Olen menossa eteenpäin, tunnen että suhtautumiseni on alkanut muuttua. Hitaasti, mutta kuitenkin. Ja tuon kappaleen sanat ovat totta siinä menneisyyteen jäätyneessä ajassa, jossa tunsimme toisemme. Kuplassa, joka leijailee yhä kauemmas ja kauemmas...
Jättämäsi tyhjyys täyttyy muilla asioilla. Se on vain luonnollista.. Ehkä joku päivä katson vielä taaksepäin, ja hymyilenkin. Mutta nyt.. on katsottava vain eteenpäin.