Uskovainen ilotyttö

Löytyy.

Olisi mukava kuulla sellaisen ajatuksia ja kokemuksia tarkemmin. Siitä minulla on jonkinlainen käsitys, mitä kaupallinen seksi pitää sisällään, mutta millaisia ovat uskovan ilotytön henkilökohtaiset ajatukset työstään ja uskostaan. Missä tilanteissa työstään voi puhua seurakunnassa. Millaista kohtelua on saanut niiltä, jotka asiasta mahdollisesti tietävät. Tällaisia mietteitä mielessäni on.

Kaikkein perimmäinen kysymys mielessäni on seksiammattilaisen työn ja oman uskonnollisen vakaumuksen aatteellinen ristiriita. Mutta pitää siis vääntää rautalangasta: uskovainen suomalainen nainen, joka tekee ilotytön hommia vapaaehtoisesti. Ja "löytyykö Suomesta" oli myös tuolla kysymyksenä. Onkohan maassamme paljonkin temppeliprostituoituja? Suomalaisista uskovista naisista pääosa on kristittyjä ja heistä useimmat evankelis-luterilaisia, mutta joukkoon mahtuu tietenkin myös vapaiden suuntien edustajia, ortodokseja ja katolisia. Koptilainenkin saa kernaasti osallistua. (Tiedätkö, mikä on katolilainen englanniksi? No se on catholiclic.) Edelleen jopa Irakissa syntynyt suomalainen musliminainen täyttäisi muut vaatimukset, mutta kieltämättä - ja ihan omaa typerää ennakkoluuloisuuttani - arvelisin, että musliminainen ilotyttönä kilpistyy tuohon vapaaehtoisuuteen. Sillä porukalla on tapana vahtia naisensa aika tarkkaan. Lähinnä mielessäni olivat kristityt, mutta en sulkenut muiden uskontojen edustajien mahdollisuutta osallistua tähän keskusteluun. Edelleen: en puhunut uskovista henkilöistä, vaan naisista. Jos nyt haluan olla pikkutarkka, niin omalta osaltani kelpuuttaisin tähän keskusteluun myös erilaiset transsukupuoliset, jotka kokevat naiseutta itsestään löytyvän. "Nainen" kuitenkin sulkee miehet ulos.

Juuri kuvailemiesi moraalisten seikkojen ihmettelemiseksi otin tämän asian esiin. Minä tiedän entuudestaan, että monissa uskonnoissa seksuaalisuutta pyritään sääntelemään tiukasti. Niin tietävät muutkin täällä. Tässä asiassa jopa konservatiivinen kristinusko on aika vapaamielinen: sehän säätelee lähinnä sitä, kenen kanssa seksiä saa harjoittaa, ei esimerkiksi sitä, mitä tuo seksi käytännössä on. Jopa itsetyydytyksen kielto on tulkinnanvarainen. Jos hiuksia halotaan, voin tehdä, kuten olen tehnyt eräälle uskovalle naispuoliselle ystävälläni ja pyytänyt häntä esittämään Raamatusta kohdan, jossa eksplisiittisesti kielletään naisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen.

Koska taas löytyi viisastelija, joka haluaa tehdä melko arkisesta keskustelusta jotakin sellaista, jonka käsitteleminen vaatisi väitöskirjan, minun on siis tarkennettava. Minä en halunnut tästä keskustelusta uskontojen seksuaalimoraalia käsittelevää akateemista julkaisusarjaa, vaan kuulla uskovien seksityöläisten ajatuksia. Koska kysymys esitettiin, niin siihen on kaiketi kohteliasta vastata.

Uskovalla tarkoitan tässä keskustelussa omalta osaltani tästä eteen päin uskonsa tunnustavaa kristittyä, joka osallistuu jonkin seurakunnan tai kristityn yhteisön tai järjestön toimintaan edes vähäisellä aktiviteetilla. Ilotytöllä tarkoitan naista, joka myy seksipalveluita: yhdyntöjä, eroottista hierontaa, fetissien toteuttamista, alistussessioita tai ylipäätään seksuaalisia palveluita, joiden päätarkoitus on tuottaa asiakkaalle seksuaalista mielihyvää ja erityisesti orgasmi. Ja ihan välttääkseni viime päivien sopan rajaan sugar babyt pois. Minua kiinnostavat myös ne edellämainitun uskovan määritelmän mukaiset naiset, jotka myyvät itsestään valokuvia avoimen seksuaalisissa tilanteissa, alastonkuvia joiden tarkoitus ei ole olla taidetta, käytettyjä alusvaatteita, eritteitä, vaginassa kostutettuja karamellejä, käytettyjä seksileluja, häpykarvoja, käytettyjä kuukautissuojia. (Ja mitä kaikkea olenkaan nähnyt joko tarjottavan tai kysyttävän!)

Kaipa minun on loppuun vielä painotettava, etten minä voi mitenkään kieltää ketään osallistumasta tähän keskusteluun. Moderointi on Suomi24:n valitseman moderoijan homma. Saanko silti kauniisti pyytää, että operoitaisiin arkisen kielenkäytön tasolla? Jo tämäkin viesti on liian pitkä ja pikkutarkka, ja pelkään sen kankeudessaan vievän monien mielenkiinnon. Jos haluan tehdä aiheest akateemisen artikkelin, minulla on siihen tarvittava koulutus. Julkaisukanava ja kollegiaalinen tukikin ovat saatavissa, mutta se ei nyt ole tämän tarkoitus. Haluan puhua tavallisten ihmisten kanssa, tavallisella kielellä ja tavallisella ajattelun tasolla.