ketjusta "Mukavaa olisi kirjoitella kirjeitä:
--- --- ---
iloinentytto
24.11.2018 20:21
Hei kaikille!
En minä tässä keskustelupalstalla halua kovinkaan yksityiskohtaisesti kertoa biologisen perheeni asioista. Jokainen voinee olettaa, että siellä on ollut vaikeuksia, koska eihän lapsia aivan vähin perustein oteta pois kotoa. Omille kirjeystävilleni voin kertoa jotakin.
Kaiken kaikkiaan minä olen saanut hyvän uuden kodin. Jo alusta alkaen minusta parasta oli, että täällä ei kukaan iltaisin ja viikonloppuisin örvellä juovuksissa. Huumeita ei perheessä ole nähty lainkaan.. Ruokaa on ollut riittävästi joka päivä. Kukaan ei ole väkivaltainen. Kukaan ei myöskään varasta mistään mitään. Kukaan ei koske minun tavaroihini.
Olen saanut oman huoneen ja sisaruksia. Kaikki kohtelevat minua ihmisenä, vaikka en menestykään koulussa niin hyvin kuin sisarukseni. Perhe hyväksyy minun mielipiteeni ja pitää normaalina, että toisinaan kiukuttelen. Perhe kuljettaa minua harrastuksiini, mm. kuvataidekerhoon, soittotunneille, tanssikursseille ja naisvoimistelijoihin. Kukaan perheessä ei ole sanonut, että tanssi olisi syntiä. Kysyin palstalla tanssin synnillisyydestä siksi, että jotkut koulukaverit ovat viitanneet tanssin synnillisyyteen. Hekin kuitenkin sanovat, että liikun kauniisti ja yksin osaan tanssia vauhdikkaammin kuin kukaan muu.
Perheeni kanssa olen monesti käynyt Jumalan lasten seuroissa. Ei minun ole pakko lähteä sinne. Pääsen mukaan, jos haluan, ja saan jäädä kotiin jos haluan tai saan mennä kavereiden luokse tai omiin harrastuksiini. Alusta alkaen minusta tuntui seuroissa mukavalta. Kaikki olivat kuin yhtä perhettä. Tapasin siellä joitakin luokkakavereitani, joiden en tiennyt olevan kiinnostunut uskonasioista. Heihin sitten kiinnitin koulussakin enemmän huomiota, koska he olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja heidän katseensa oli hyvä. Minusta tuntui, että heillä oli Jumalan rauha.
Yhden luokkakaverin luokse pääsin eräänä lauantaina yökylään. Siellä oli vielä vähän köyhempää kuin meillä. Siellä oli iso perhe, minusta vanhempia ja nuorempia lapsia. Sunnuntai-iltana kun väki hankkiutui lähtemään seuroihin, nuoret halusivat laulaa minulle Siionin laulun 182:
https://www.youtube.com/watch?v=WdYs0_tjZ4g
Sanoin, että minäkin haluaisin lähteä seuroihin. Kaikki eivät mahtuneet parheen vanhaan autoon, mutta minut otettiin mukaan. Seurapuheesta en silloinkaan ymmärtänyt paljon mitään, mutta sen ymmärsin, että minäkin saan uskoa kaikki syntini anteeksi. Eihän puhuja edes voinut tietää, mitä syntejä olin tehnyt. Siitä huolimatta vain kaikki anteeksi niin kuin Jeesus armahti ryövärin ristillä.
Olen tavannut sosiaalityöntekijääni. Kerran hän esitti minulle lastenkotipaikkaa taikka toista perhettä, jossa minulla olisi paremmat oltavat eikä ahdas uskonnollisuuskaan olisi riesana. Sanoin, että minulla on täällä hyvä olla, enkä halua muuttaa mihinkään. Eikä ole mitään ahdasta uskonnollisuuttakaan, koska minun mielestäni mitään parempaa en voi saada kuin ehdoitta kaikki synnit anteeksi. Ei hän sittemmin ole puhunut siirrosta mitään.
Siionin lauluista pidän. Laulan, tanssin, riemuitsen ja olen iloinen ja nauran. Kun kerran tuli murhe, mihin joudun kunhan tulen täysi-ikäiseksi, perheeni sanoi, että minulla on aina koti heidän luonaan. Ja sitten seurapuheesta sattui korviini, että Jumala antaa meille jokaiselle oman määräosan, kaiken minkä tarvitsemme.
Mun kotini Taivaassa ihana on:
https://www.youtube.com/watch?v=LfoPlMWyp54
Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani:
https://www.youtube.com/watch?v=4BfTY1-qet4
--- --- ---
iloinentytto
24.11.2018 20:21
Hei kaikille!
En minä tässä keskustelupalstalla halua kovinkaan yksityiskohtaisesti kertoa biologisen perheeni asioista. Jokainen voinee olettaa, että siellä on ollut vaikeuksia, koska eihän lapsia aivan vähin perustein oteta pois kotoa. Omille kirjeystävilleni voin kertoa jotakin.
Kaiken kaikkiaan minä olen saanut hyvän uuden kodin. Jo alusta alkaen minusta parasta oli, että täällä ei kukaan iltaisin ja viikonloppuisin örvellä juovuksissa. Huumeita ei perheessä ole nähty lainkaan.. Ruokaa on ollut riittävästi joka päivä. Kukaan ei ole väkivaltainen. Kukaan ei myöskään varasta mistään mitään. Kukaan ei koske minun tavaroihini.
Olen saanut oman huoneen ja sisaruksia. Kaikki kohtelevat minua ihmisenä, vaikka en menestykään koulussa niin hyvin kuin sisarukseni. Perhe hyväksyy minun mielipiteeni ja pitää normaalina, että toisinaan kiukuttelen. Perhe kuljettaa minua harrastuksiini, mm. kuvataidekerhoon, soittotunneille, tanssikursseille ja naisvoimistelijoihin. Kukaan perheessä ei ole sanonut, että tanssi olisi syntiä. Kysyin palstalla tanssin synnillisyydestä siksi, että jotkut koulukaverit ovat viitanneet tanssin synnillisyyteen. Hekin kuitenkin sanovat, että liikun kauniisti ja yksin osaan tanssia vauhdikkaammin kuin kukaan muu.
Perheeni kanssa olen monesti käynyt Jumalan lasten seuroissa. Ei minun ole pakko lähteä sinne. Pääsen mukaan, jos haluan, ja saan jäädä kotiin jos haluan tai saan mennä kavereiden luokse tai omiin harrastuksiini. Alusta alkaen minusta tuntui seuroissa mukavalta. Kaikki olivat kuin yhtä perhettä. Tapasin siellä joitakin luokkakavereitani, joiden en tiennyt olevan kiinnostunut uskonasioista. Heihin sitten kiinnitin koulussakin enemmän huomiota, koska he olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja heidän katseensa oli hyvä. Minusta tuntui, että heillä oli Jumalan rauha.
Yhden luokkakaverin luokse pääsin eräänä lauantaina yökylään. Siellä oli vielä vähän köyhempää kuin meillä. Siellä oli iso perhe, minusta vanhempia ja nuorempia lapsia. Sunnuntai-iltana kun väki hankkiutui lähtemään seuroihin, nuoret halusivat laulaa minulle Siionin laulun 182:
https://www.youtube.com/watch?v=WdYs0_tjZ4g
Sanoin, että minäkin haluaisin lähteä seuroihin. Kaikki eivät mahtuneet parheen vanhaan autoon, mutta minut otettiin mukaan. Seurapuheesta en silloinkaan ymmärtänyt paljon mitään, mutta sen ymmärsin, että minäkin saan uskoa kaikki syntini anteeksi. Eihän puhuja edes voinut tietää, mitä syntejä olin tehnyt. Siitä huolimatta vain kaikki anteeksi niin kuin Jeesus armahti ryövärin ristillä.
Olen tavannut sosiaalityöntekijääni. Kerran hän esitti minulle lastenkotipaikkaa taikka toista perhettä, jossa minulla olisi paremmat oltavat eikä ahdas uskonnollisuuskaan olisi riesana. Sanoin, että minulla on täällä hyvä olla, enkä halua muuttaa mihinkään. Eikä ole mitään ahdasta uskonnollisuuttakaan, koska minun mielestäni mitään parempaa en voi saada kuin ehdoitta kaikki synnit anteeksi. Ei hän sittemmin ole puhunut siirrosta mitään.
Siionin lauluista pidän. Laulan, tanssin, riemuitsen ja olen iloinen ja nauran. Kun kerran tuli murhe, mihin joudun kunhan tulen täysi-ikäiseksi, perheeni sanoi, että minulla on aina koti heidän luonaan. Ja sitten seurapuheesta sattui korviini, että Jumala antaa meille jokaiselle oman määräosan, kaiken minkä tarvitsemme.
Mun kotini Taivaassa ihana on:
https://www.youtube.com/watch?v=LfoPlMWyp54
Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani:
https://www.youtube.com/watch?v=4BfTY1-qet4
Vastaukset 2
Vanhimmat
on käynyt hyvin kun hän on löytänyt Jumalan valtakunnan. Ei kukaan ole häntä painostanut eikä edes houkutellut, vaan hän itse on havainnut näin hyväksi. Hän on saanut pitää ystävänsä ja harrastuksensa ja itse päättää monista omaan elämänpiiriinsä kuuluvista asioista. Hoostaanotettuna hän on sosiaalibyrokratian armoilla. Sosiaalitanttaa voisi hieman arvostella asenteellisuudesta, koska hän pitää vanhoillislestadiolaisuutta ahtaana uskonnollisuutena.
Vuoden 1948 Kristinopissa sanotaan kohdassa 68. Etsikkoaika seuraavasti: ”Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.”
---
Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa
---
Harvemmin vanhuudessa. Useilla vanhoilla ihmisillä ei vielä kuolinvuoteellakaan ole mitään hätää/kysymystä sielunsa autuudesta. Etsikonaika on kulunut ohi.