On pimmeetä pitäny.

Kyllä siellä' oli syksyllä lumettomaan aikaan pilvisenä iltana, ja yönä todella pimeää.
Ei täällä ihmiset tiedä siitä mitään.
On mentävä kymmeniä kilometrejä maaseudulle, niin sitten vasta alkaa käsittää, mitä on pimeys.

Meillä oli kämpällä pärepihti jossa paloi lastu.

Meillä kämpällä poltettiin karpiitilamppua, hyvin näki, eikä vieraan eväät menneet sekasin omien kansa.

Täällä on läpi yön niin valoisaa, että pakko pitää säleverhot kiinni, ja lisäksi pimennysverhoja.

Meillä oli kämpässä vanha tenujuoppo joka illalla hämärän tultua alkoi ritsillään kuorsata suu auki. No mehän vaan raapastiin tultikku äijän suun edessä ja hyvin nähtiin niillä tentuilla ration yheksän uutisille asti jolloin puhallettiin valo pois ja käytiin nukkumaan. Aamulla tenu-ukko heräsi piereskellen ja ihmetteli että mikähän se niin kurkkua kuivaa? Hörppäsi kahvin ja lähti tekemään pölliä. Ei me muuta lamppua tarvittu.

Näillä korkeuksilla on tällä hetkellä virallinen päivän pituus 5,5 tuntia,kyllä siinnä ajassa kerkiää ulkotyö puuhastella.

Pimeä aika on ihan jees kun voi laitella valaistusta sitämukaa että näkee! Lunta ei tarvitsisi yhtään enempää kun viimetalvena sai tehdä kaksiverroin enempi lumitöitä! Kaupunki säästää kun ei tarvitse lumien kanssa taistella!

Meillä Kukkarolammen kämpillä oli salama häkissä valasinneuvona. Valo oli vähän kylymä, mutta hyvin sillä näki kynsiä lakata ja hiuksia laitella.

Kunnon Jätkä on rehellinen eikä varasta koskaan. Kämpän pöydälle voi jättää rahakukkaron aamulla ja se on siinä illallakin ja rahat tallessa. Korpilaista on monta tarinaa. Voisin kertoa muutaman, mutta aloittakoon joku muu. Eno Topi kertoi muutamia tapauksia metsäkämpiltä.