Hei, haluan vain kirjoittaa tilanteestani jonnekkin. Tapasin miehen yli vuosi sitten, rakastuttiin todella nopeasti ja kaikki oli kohdillaan. Jotenkin alusta asti tuntui,että on liian hyvää ollakseen totta. Mies oli hurmaava, huolehtiva ja kaikin puolin vetosi minuun. Muutimme nopeasti yhteen ja tätä onnea kesti n. kahdeksan kuukautta. Muistan sen viikon kesällä kun hän palasi työmatkaltaan. Kaikki oli muuttunut, ajattelin että hän on vain väsynyt raskaasta työstään. Viikot venyivät kuukausiksi. Mies alkoi olla todella välinpitämätön ja etäinen. Useinmiten kun tulee riitaa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä syylinen olen minä, ongelma olen minä ja minun tunteeni. Jos hän lupaa minulle jotain,eikä voi pitää lupausta, löydän itseni pyytämässä anteeksi loppujen lopuksi. Olen miettinyt ja tehnyt kaikkeni löytääkseni sen ongelman itsestäni. Olen koittanut olla hiljaa,koittanut ymmärtää, koittanut hyväksyä ja puhua. Kaipaan sitä miestä ennen kesää, se on tunne. Rakastin sitä miestä ja järki sanoo, että hän pahoinpitelee minua henkisesti. Meille tuli riitaa kolme päivää sitten. Hän on pitänyt mykkäkoulua siitä asti, puhuu seurauksista kun tulee riitaa. Tämä puhumattomuus on se seuraus... Joka päivä tunnen puristavan tunteen rinnassani ja ahdistaa. Yhteisestä elämästä on tullut painajaista minulle, ulospääsy on vaikeaa... Kovasti haluisin uskoa että tilanne paranee vielä, mutta järki sanoo et nyt olis syytä jatkaa omaa matkaa.
Suhde mahdollisen narsistin kanssa
N27Hki
1206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos tuo miehen muutos tapahtui työreissun myötä, oletko kysynyt suoraan tapahtuiko siellä jotain? Entä omat tunteesi hänen työreissun aikana, heräsikö pelkoa uskottomuudesta, muuta epävarmuutta? Päällimmäisenä tekstistäsi kuultaa oma epävarmuutesi ja pelkosi. On toki mahdollista että miehessä tapahtui muutos, mutta myös että sinussa on herännyt pelkoja jotka myös vaikuttaa tilanteeseen. Ajallisesti suhteessa olette todennäköisesti tilanteessa jossa se alun ihanuus luonnostaan väistyy, ja omat pelot hylkäämisestä yms nousee pintaan. Tulee etäisyys. Tuossa tilanteessa oleellista olisi selvittää itsellesi sinun omat tuntemuksesi esim pelon ja epävarmuuden suhteen ja löytää rauha niiden kanssa eikä ollenkaan käsitellä asiaa kumppaniin päin. Kun suhteessa tullaan siihen vaiheeseen että omat epävarmuudet tulee kohdattavaksi, niin se on sellainen sekava ja haastava vaihe. Oma epävarmuus ajaa katsomaan toisen toimintaa. Herää hätä ja sekaannus ja kaipuu siihen mitä oli. Toisella on todennäköisesti oma osuutensa mutta sinulla oma. Ja on esim niin että toisessa osapuolessa epävarmuus herää ensin, taas se toinen osapuoli voi kokea, että toinen tukahduttaa liikaa... vaikea sanoa mistä tai kummasta se alkaa, mutta kuuluu parisuhteeseen. Toisilla tämä tulee voimakkaammin riippuen siitä millainen oma luottamuksen ja turvallisuuden tunne muuten elämässä yleisesti on. On myös tyypillistä, että toinen havaitsee muutoksen esim epävarmuutensa kautta ja ottaa ongelman esille ja toinen taas kokee että häntä hiillostetaan... mutta ratkaisu on siinä että itse henkkoht tutkailee esim omien pelkojen osuutta asiaan.