Käsitys aistiharhoista on muuttunut !

Eipä tuo mitään uutta opettanut.

Samaa lääkekeskeistä hevonp******.

Kaikkein vähiten mukana tässä maailmassa ja todellisuudessa vaikutti olevan se tyyppi, joka veti iltasella kourallisen hyviä lääkkeitä.

Tämä meni kyllä ihan ohi:
"Uusin tutkimustieto paljastaa, mikä saa aikaan psykoosin puhkeamisen ja mitä aivoissa tapahtuu. Mistä psykoosi oikeastaan johtuu? Miten ääniin ja hallusinaatioihin tulisi suhtautua?"
Missä ja mikä se vastaus oli?

Entä jos psykoosissa ei ole mitään aistiharhoja? Itselläni ei ainakaan ollut ensimmäistäkään. Minä vain ajattelin. Uskon, että aivojani tutkimalla oltaisiin löydetty -mullistavaa kyllä-että ajatukseni korreloi ajatteluni kanssa. Samalla tavalla äänten kuuleminen korreloi äänten kuulemisen kanssa. Korrelaatit eivät vielä itsessään selitä mitään, ne ovat vain biologisia korrelaatteja, jotka ovat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

entä jos valehtelee kuulevansa ääniä vaikkei kuule.

Hienoa että tuossa dokumentissa kierrätetään vuosikymmeniä vanhaa dopamiinihypoteesia jonain mullistavana löytönä. Jo 70-luvulla kehitettiin tuon hypoteesin pohjalle myös teoria, miksi neuroleptit kroonistavat psykooseja. Niin sanottu dopamiinisupersensitiivisyys -teorian mukaanhan neuroleptit herkistävät potilaiden post-synaptista dopaminenergistä järjestelmää niin, että potilaista taikka vaikka amfetamiinia saaneista rotista saa neurolepteilla yliherkkiä dopamiinin vaikutuksille. Miksi tällaisia, oikeasti KAUSAALISIA yhteyksiä ei tarkastella dokumentissa, sillehän on oikein massiivisesti näyttöä, myös lukuisista eläinkokeista? Toinen yhteys on traumaattinen tausta. Myös traumatisoituneiden lasten joukossa dopaminenergisen järjestelmän häiriöt ovat yleisempiä kuin normaalipopulaatiossa. Näin ollen mahdollisesti jo valmiiksi paranoidisille ihmisille syötetään psykoosinestolääkkeenä paranoiaa pahentavaa lääkitystä. Ja kaikki tämä keksittiin 30-40 vuotta sitten.

Tässä dokumentissa ei ole mitään uutta. Ällistyttää se, että vieläkään ei vaikuta tietäjillä olevan hajuakaan siitä, mistä psykoosissa oikeasti on kyse.

Tuntuu, että psykoosista on tehty aihe, millä ratsastaa ja rahastaa.

Päivitäin meditaatiota pitkällä ohjelmalla harrastava tyyppi ei juuri syöksy aistiharhojen asteelle. Meditaatio tasapainoittaa aivoja.
On huomattava että meillä on kaksi aivopuoliskoa. Cortexin alapuolella on pikkuaivot. Niiden alapuolella vielä jämiä lisko-ja kalavaiheestamme.
Meditaatio auttaa aivoja toimimaan kokonaisuutena. Menetelmä on hidas mutta turvallinen ja toimiva. Hömpötykset menevät, Meditaatio on toiminut jo tuhansia vuosia.

Katsoin tänään dokumentin, ja eipä siinä kovin paljon uutta ja mullistavaa tietoa ollut. Dopamiinihypoteesi on ollut olemassa jo kauan.

Varsinaisena uutena tietona siinä taisi olla se, että "sosiaalinen lannistuminen" altistaa psykoosille. Tämä oli huomattu esim. siitä, että vähemmistöryhmiin kuuluvilla on enemmän psykooseja, oli vähemmistö sitten mikä tahansa.

Luin itse joku vuosi takaperin netistä englanninkielisiä tutkimuksia, joissa puhuttiin samasta asiasta, siis "sosiaalisesta lannistumisesta". Termi oli niissä "social defeat", jonka suomensin "sosiaaliseksi tappioksi". Tutkimuksessa puhutaan "sosiaalisen tappion/lannistumisen hypoteesista", eli englanniksi "social defeat hypothesis". Kun laittaa tuon Googleen, niin löytää kaikkea mielenkiintoista.

Omalla kohdalla voin allekirjoittaa sosiaalisen tappion hypoteesin. Olen ollut koulukiusattu ja työpaikkakiusattu, ja välillä ulkopuolinen ja erakoitunut. Olen myös sairastanut psykoosin.

Ohjelmassa kerrottiin psykoosin syyksi juuri ne asiat, joita olen omalla kohdallani ajatellut oman sairastumiseni syiksi, eli traumatisoituminen ja sosiaalinen lannistuminen.

Minä en kokenut mitään aistiharhoja psykoosissa. En kuullut ääniä, en nähnyt mitään mitä muut eivät nähneet, mutta koin asiat eri tavalla. Ajattelin jotain ja kuvittelin sen olevan tosi, ilman että se olisi pitänyt paikkaansa muiden mielestä enkä osannut enää punnita oliko se totta. Koin myös voimakkaita pelkotiloja. Asiat tuntui vääristyneeltä, kuin olisi ollut unessa hereillä. Toisaalta nukuinkin niin vähän, että tuntui että unimaailma tunkeutui hereilläoloon.

Kun psykoosi oli voimakkaimmillaan, ajattelin, että sitä entistä maailmaa ei edes ollut olemassa, missä elin. Oli liian hankala kohdata asia, että asiat olivat vain jatkuneet kulkuaan kun itse olin ollut sekaisin. Kehitin uuden maailman mihin pakenin, joka oli täynnä mielikuvitusta. Se myös suojasi minua koska en kyennyt käsittelemään mitään.

Psykoosissa olevat asiat peilasi traumaattisia asioita.

Lääkityksestä en saanut apua.