Tukehtumisen pelko

Löytyisiköhän täältä muita joiden elämää hankaloittaa sairaskohtauksen pelko ja erityisesti pelko tukehtumisesta? Minulla on aiemmin ollut paha paniikkihäiriö päivittäisine paniikkikohtauksineen mutta nyt kohtaukset ovat reilusti vähentyneet. Valtava pelko tukehtumisesta on kuitenkin jäänyt. En pelkää ruoan takertumista kurkkuun vaan sitä että jostain syystä hengitystiet vain menevät yhtäkkiä umpeen esim. kurkku turpoaa kiinni allergisen reaktion takia. Pelkään myös sydänkohtausta, aivohalvausta tms. ja kovaa kipua yleensä.
Uskon että tämä johtuu siitä että vuosia sitten syödessäni nielu ikään kuin lumpsahti täydellisen kiinni ja luulin ihan todella kuolevani koska henki ei kulkenut pihaustakaan moneen minuuttiin. Lopulta oksensin ja pikku hiljaa henki alkoi nenän kautta kulkemaan. Siitä lähtien olen saanut vähintään pienen paniikkikohtauksen joka kerta kun minua esim. alkaa yskittää ilman selvää syytä tai jos tunnen jotain kurkussa.
Tätäkin viestiä aloin näin keskellä yötä kirjoittamaan ihan vain että saisin muuta ajateltavaa kun kurkkuun ilmaantui yhtäkkiä ison palan tunne ja olen juuri nyt kauhusta kankeana valmiina soittamaan apua. Sydän lyö kovaa kun pelottaa etten hetken päästä saa henkeä. Asiaa pahentaa se että asun yksin kerrostalossa ja pelkään ettei ambulanssi pääsisi kaikkien luklojen takia auttamaan.

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia tällaisesta elämää rajoittavasta tukehtumisen (tai muiden sairauskohtauksien) pelosta ja mahdollisesta parantumisesta! Asiallisia viestejä kiitos :)