Venäjän motiiveja haastaa riitaa Ukrainan kanssa Kertshinsalmessa ja Asovanmerellä on analysoitu viime päivinä.
Venäjällä on tietysti Ukrainan suhteen strategisia tavoitteita, jotka ovat osittain sotilaspoliittisia, osin puhtaasti psykologisia. Ukrainan "menettäminen" on Venäjälle henkisesti kovempi asia kuin lännessä aina ymmärretään.
Tukemalla kapinallisia itä-Ukrainassa, sabotoimalla kaupallista liikennettä Asovanmeren satamissa, kiristämällä kaasuhanaa ja harjoittamalla muuta kiusantekoa pidetään Ukraina kriisitilassa, mikä Moskovan toiveiden mukaan johtaa ennemmin tai myöhemmin länsimielisen johdon kaatumiseen ja korvautumiseen sopivammalla. Todennäköisesti tämä taktiikka toimiikin.
Ennen kaikkea Moskova kuitenkin pelaa länsimaiden kanssa, ja tähän on analyyseissä kiinnitetty vähemmän huomiota. Venäjän taktiikkana on siirrellä maalitolppia ja muuttaa lähtökohtia. Mitä tämä tarkoittaa?
Venäläisillä on vahva viehtymys puskuriajatteluun. Venäläinen rakentaa elintärkeiden kohteiden ympärille puskurivyöhykkeen. Tämän jälkeen hän pyrkii rakentamaan ulomman puskurin suojaamaan puskurivyöhykettä. Tällä tavoin syntyy neuvottelu-, perääntymis- ja tinkimisvaraa ilman elintärkeän kohteen vaarantamista.
Venäläiset tietävät, että länsimailla ei ole mitään keinoja ajaa heitä pois Krimiltä, jonka pitäisi olla varsinainen keskustelunaihe. Onhan kyse röyhkeydessään ennennäkemättömästä alueanastuksesta. Venäläiset kuitenkin haluavat myös normalisoida kaupalliset ja diplomaattiset suhteensa länsimaihin. Länsimaat eivät kasvojaan menettämättä voi vain hyväksyä tapahtuneita tosiasioita, mutta toisaalta venäläisillä ei ole mitään aikomusta luopua Krimistä.
Tämän vuoksi Venäjä loi Krimin ympärille välittömästi "puskurikonfliktin", itä-Ukrainan kapinan. Tämä toimikin täysin toivotulla tavalla: Krimin anastus katosi jonnekin taka-alalle, ja uudeksi pääasiaksi kohosi tulitauko Donbassissa. Suostumalla Minskin sopimuksessa joihinkin myönnytyksiin Venäjä tarjosi länsimaille mahdollisuuden leikkiä, että ne olisivat kovistelullaan ja pakotteilla saavuttaneet jotakin, ja "kunniallisen" tien kohti pakotteiden purkamista.
Uuden rintaman avaaminen Kertshinsalmessa on uusi puskurikonflikti. Sekä Krim että itä-Ukraina katoavat jonnekin taustalle. Länsimaiden uudeksi keskeiseksi tavoitteeksi muodostuu salmen avaaminen liikenteelle. Jos ja kun Venäjä tulee tässä asiassa vastaan, länsimaat voivat taas taputella itseään selkään onnistuneesta kovistelusta ja ryhtyä keskustelemaan pakotteiden purkamisesta ja suhteiden normalisoimisesta.
Eurooppalaisten perusongelma Venäjän kanssa on taipumus moralistiseen räksytykseen yhdistettynä olemattomiin muskeleihin. Viimeksimainittu viittaa etenkin Euroopan kasvavaan energiariippuvuuteen Venäjästä. Tähänastiset pakotteet ovat lähinnä kosmeettisia, ja niistä kärsivät pääasiassa Suomen kaltaiset pienet maat, ei Venäjä. Jos Venäjään haluttaisiin vaikuttaa, se suljettaisiin kansainvälisten maksujärjestelmien ulkopuolelle, lopetettaisiin energiantuonti, ja annettaisiin kansainvälinen pidätysmääräys maan poliittisesta johdosta nimenomaan liittyen Krimiin.
Näin ei tietenkään toimita, koska Kremlin todelliset asiamiehet ovat pitäneet huolen siitä, että Eurooppa jäätyisi ilman venäläistä kaasua.
Venäjällä on tietysti Ukrainan suhteen strategisia tavoitteita, jotka ovat osittain sotilaspoliittisia, osin puhtaasti psykologisia. Ukrainan "menettäminen" on Venäjälle henkisesti kovempi asia kuin lännessä aina ymmärretään.
Tukemalla kapinallisia itä-Ukrainassa, sabotoimalla kaupallista liikennettä Asovanmeren satamissa, kiristämällä kaasuhanaa ja harjoittamalla muuta kiusantekoa pidetään Ukraina kriisitilassa, mikä Moskovan toiveiden mukaan johtaa ennemmin tai myöhemmin länsimielisen johdon kaatumiseen ja korvautumiseen sopivammalla. Todennäköisesti tämä taktiikka toimiikin.
Ennen kaikkea Moskova kuitenkin pelaa länsimaiden kanssa, ja tähän on analyyseissä kiinnitetty vähemmän huomiota. Venäjän taktiikkana on siirrellä maalitolppia ja muuttaa lähtökohtia. Mitä tämä tarkoittaa?
Venäläisillä on vahva viehtymys puskuriajatteluun. Venäläinen rakentaa elintärkeiden kohteiden ympärille puskurivyöhykkeen. Tämän jälkeen hän pyrkii rakentamaan ulomman puskurin suojaamaan puskurivyöhykettä. Tällä tavoin syntyy neuvottelu-, perääntymis- ja tinkimisvaraa ilman elintärkeän kohteen vaarantamista.
Venäläiset tietävät, että länsimailla ei ole mitään keinoja ajaa heitä pois Krimiltä, jonka pitäisi olla varsinainen keskustelunaihe. Onhan kyse röyhkeydessään ennennäkemättömästä alueanastuksesta. Venäläiset kuitenkin haluavat myös normalisoida kaupalliset ja diplomaattiset suhteensa länsimaihin. Länsimaat eivät kasvojaan menettämättä voi vain hyväksyä tapahtuneita tosiasioita, mutta toisaalta venäläisillä ei ole mitään aikomusta luopua Krimistä.
Tämän vuoksi Venäjä loi Krimin ympärille välittömästi "puskurikonfliktin", itä-Ukrainan kapinan. Tämä toimikin täysin toivotulla tavalla: Krimin anastus katosi jonnekin taka-alalle, ja uudeksi pääasiaksi kohosi tulitauko Donbassissa. Suostumalla Minskin sopimuksessa joihinkin myönnytyksiin Venäjä tarjosi länsimaille mahdollisuuden leikkiä, että ne olisivat kovistelullaan ja pakotteilla saavuttaneet jotakin, ja "kunniallisen" tien kohti pakotteiden purkamista.
Uuden rintaman avaaminen Kertshinsalmessa on uusi puskurikonflikti. Sekä Krim että itä-Ukraina katoavat jonnekin taustalle. Länsimaiden uudeksi keskeiseksi tavoitteeksi muodostuu salmen avaaminen liikenteelle. Jos ja kun Venäjä tulee tässä asiassa vastaan, länsimaat voivat taas taputella itseään selkään onnistuneesta kovistelusta ja ryhtyä keskustelemaan pakotteiden purkamisesta ja suhteiden normalisoimisesta.
Eurooppalaisten perusongelma Venäjän kanssa on taipumus moralistiseen räksytykseen yhdistettynä olemattomiin muskeleihin. Viimeksimainittu viittaa etenkin Euroopan kasvavaan energiariippuvuuteen Venäjästä. Tähänastiset pakotteet ovat lähinnä kosmeettisia, ja niistä kärsivät pääasiassa Suomen kaltaiset pienet maat, ei Venäjä. Jos Venäjään haluttaisiin vaikuttaa, se suljettaisiin kansainvälisten maksujärjestelmien ulkopuolelle, lopetettaisiin energiantuonti, ja annettaisiin kansainvälinen pidätysmääräys maan poliittisesta johdosta nimenomaan liittyen Krimiin.
Näin ei tietenkään toimita, koska Kremlin todelliset asiamiehet ovat pitäneet huolen siitä, että Eurooppa jäätyisi ilman venäläistä kaasua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi EU ja NATO aihoitti koko jupakan ukrainassa, nytt siinä on sähinää sinne sun tänne.
Mitä ukrainan sotalaivat tekee asovanmerellä?. Odessa on telakoita mikäli ovat huollontarpeessa?....
William AJR Korwenkoski: Idän kostaja - Vladi
Lännen ei olisi pitänyt puuttua ukrainaan, natohaukoilla oli mieli päästä lähemmäsi moskovaa ukrainankautta, eihäh venäjä sellaita salli. Suomi sallii kaikenmamutuksen.
Putin sanoo VENÄJÄ on venäläisille, vaikka venäjällä on noin 178 niinsanottua eri , kansallisuutta mutta kakki puhaltavat samaanhiileen,
meillä täällä on aivohalvaantuneet eduskunnassa.
4 / William AJR Korwenkoski: Idän kostaja - Vladi
William AJR Korwenkoski - Verottajan luvattu maa
Eihän Petarin trollit jummarra. Eikä persujen pyllynnuolijat. Valetta tulee kuin karvaköyttä.
Et voi olla muuta kuin aivokuollut sossun elätti-tiltu kun tuollaisia kirjoittelet. Puhaltelet Putinin persereikään ja taidatpa välissä pikkuisen lipaistakin. Asovanmeren rannalla on Helsingin kokoinen ukrainalaiskaupunki Mariupol jossa on suuri satama jonne pääsyn gangsterivaltio- Venäjä on nyt pääsyn sulkenut.
Kerrankin jotain järkevää persupalstalla. Tavan mukaan kuuluisi tietenkin muualle, kansainväliseen politiikkaan, mutta persuthan kirjoittelevat minne sattuu, siis ne nippa nappa kirjoitustaitoiset.
PS-puolueen puheenjohtajan näkökanta roistovaltio-Venäjästä kuuluu persupalstalle. Juuri täällä jäsenistön mielipiteet muotoutuvat. Persupuolueeseen on luikerrellut huomattava määrä Putinin perseennuolioita joka on suuri HÄPEÄ muuten isänmaalliselle puolueelle. Miksi nuolevat maapallon suurinta tyrannia ja mafiapäällikköä - miestä joka siirtäisi kansamme härkävaunuilla Siperiaan koska tahansa kun saa siihen mahdollisuuden. Tiltut ja muut Putinin persettä nuolevat viidekolonnalaiset pitää heittää niska/perseotteella ulos puolueesta.
Halla-ahon kannanotto tekee selväksi, että kaalisoppaa ei jaeta PS:n vaaliteltoilla tulevanakaan keväänä. Puolue on ja pysyy suomalaisena hernekeittopuolueena.
Mitäs sanovat Packalén, Huhtasaari ja muut putinistit?
No entiijä putinitstiistä se laokku kai oll shariauskoviin matkalaakku, tippun merihiässä,
niit o sieläkkiipäen maulimmoo.