kertokaa kokemuksia...

neuvolakäynnillä ei kuulunutkaan sydän ääniä, joten passitettiin sairaalaan, jossa todettiin sikiön kuolleen rv 15....syytä en tiedä vieläkään...mutta jouduin sitten synnyttämään pienen poikani, kokemus oli aivan kauhea ja sitä en kellekkään toivoisi,synnytys kesti 2 vuorokautta,kun kauheiden kipujen takia jouduttiin pitämään taukoa supistuksia aiheuttavissa käynnistyis kapseleissa...mutta nyt miulla on reilu 2v poika ja rv5...arvaa pelottaako keskenmeno?!

Ensin sain tietää että tulevalla lapsella on downin syndrooma. Se oli hirveä isku ja kriisi.Päädyimme raskauden keskeytykseen viikolla 18. Operaatiossa todettiinkin että sikiö oli jo ollut kuolleena pitkään , ainakin kaksi viikkoa.JOUDUIN SYNNYTTÄMÄÄN LAPSEN VESSASSA ÄMPÄRIIN. Kaikki oli kuin suoraan kauhu elokuvasta.Halusimme mieheni kanssa nähdä lapsen, vaikka kätilö varoitteli ettei kannata, kun ei näytä hyvältä kun on ollut niin kauan kuolleena ja on muuttunut jo ruskeaksi.Näimme hänet, hän painoi vain 40g ja mahtui kaarimaljaan. Kasvoista ei saanut selvää, ne olivat ilmeisesti vaurioituneet synnytyksessä , koska sikiö oli alkanut maseroitumaan ja haurastumaan.Muuten oli kyllä kädet ja jalat ja vartalo. Oli siinä mielessä hyvä nähdä hänet että näki itsekkin ettei elämän edellytyksiä ollut hänellä ja etten ollut syypää hänen kuolemaansa.
Mitään oireita en tuntenut sinä aikana kun sikiö oli kuolleena mahassa. Olin väsynyt, välillä mahasta kipristeli ja tuli valkovuotoa. Ajattelin että ne ovat normaaleja raskaus oireita.
Toisen alkuraskauden keskenmenon koin viime marraskuussa, mutta se ei tuntunut ollenkaan niin kuin tämä ensimmäinen kauhu keskenmeno.