1. Tim. 1:8, Luhtherin pohjana päivän mannassa

"Me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään."

Luther: "Oppikaamme varsin uutterasti määrittelemään, miten meidän on lakia toteltava, siten nimittäin, ettei se kristityssä saa ylittää rajojaan, vaan hallita ainoastaan lihaa, joka on ja jonka täytyy pysyä sen alaisena."

Luther jatkaa lain merkityksestä ja varottaa, että laki ei saa vallata omaatuntoa, hallitsee vain lihaa. Jos laki pyrkii valtaamaan omantunnon, niin pidä varasi, älä luovuta laille enempää kuin sille on luovutettava. Jos laki pääsee hallitsemaan omaatuntoa, niin siellä se syyttää synnistä, riistää todellisen ilon joka minulla on uskosta Kristukseen, ajaa minut toivottomuuteen.

Luther jatkaa ja toteaa, että lain ei saa koskea omaatuntoa, sillä minä olen kastettu, evankeliumilla kutsuttu iankaikkisen vanhurskauden ja ikankaikkisen elämän osallisuuteen, Kristuksen valtakuntaan! Siinä omatunto lepää, eikä siinä ole mitään lakia, vaan pelkkää syntien anteeksiantamusta, rauhaa, lepoa, iloa, autuutta ja iankaikkista elämää.

Lopuksi Luther toteaa, että laki ei saa hämmentää omaatuntoa, sillä se on Jumalan Pojan pyhäkkö, jossa ei saa hallita laki. Hän on säilyttävä omantuntoni iloisena ja rauhallisena evankeliumin terveellisessä ja puhtaassa opissa, lahjavanhurskauden käsityksessä.

Lutherin päivän manna päättyi noihin ihaniin lauseisiin. En siis anna lain hallita omaatuntoani, en halua elää syntikeskeistä elämää, haluan elää niin, että en halua lain hallita omaatuntoani, sillä elänhän Kristuksen armon alla, en lain alla.