"Me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään."
Luther: "Oppikaamme varsin uutterasti määrittelemään, miten meidän on lakia toteltava, siten nimittäin, ettei se kristityssä saa ylittää rajojaan, vaan hallita ainoastaan lihaa, joka on ja jonka täytyy pysyä sen alaisena."
Luther jatkaa lain merkityksestä ja varottaa, että laki ei saa vallata omaatuntoa, hallitsee vain lihaa. Jos laki pyrkii valtaamaan omantunnon, niin pidä varasi, älä luovuta laille enempää kuin sille on luovutettava. Jos laki pääsee hallitsemaan omaatuntoa, niin siellä se syyttää synnistä, riistää todellisen ilon joka minulla on uskosta Kristukseen, ajaa minut toivottomuuteen.
Luther jatkaa ja toteaa, että lain ei saa koskea omaatuntoa, sillä minä olen kastettu, evankeliumilla kutsuttu iankaikkisen vanhurskauden ja ikankaikkisen elämän osallisuuteen, Kristuksen valtakuntaan! Siinä omatunto lepää, eikä siinä ole mitään lakia, vaan pelkkää syntien anteeksiantamusta, rauhaa, lepoa, iloa, autuutta ja iankaikkista elämää.
Lopuksi Luther toteaa, että laki ei saa hämmentää omaatuntoa, sillä se on Jumalan Pojan pyhäkkö, jossa ei saa hallita laki. Hän on säilyttävä omantuntoni iloisena ja rauhallisena evankeliumin terveellisessä ja puhtaassa opissa, lahjavanhurskauden käsityksessä.
Lutherin päivän manna päättyi noihin ihaniin lauseisiin. En siis anna lain hallita omaatuntoani, en halua elää syntikeskeistä elämää, haluan elää niin, että en halua lain hallita omaatuntoani, sillä elänhän Kristuksen armon alla, en lain alla.
Luther: "Oppikaamme varsin uutterasti määrittelemään, miten meidän on lakia toteltava, siten nimittäin, ettei se kristityssä saa ylittää rajojaan, vaan hallita ainoastaan lihaa, joka on ja jonka täytyy pysyä sen alaisena."
Luther jatkaa lain merkityksestä ja varottaa, että laki ei saa vallata omaatuntoa, hallitsee vain lihaa. Jos laki pyrkii valtaamaan omantunnon, niin pidä varasi, älä luovuta laille enempää kuin sille on luovutettava. Jos laki pääsee hallitsemaan omaatuntoa, niin siellä se syyttää synnistä, riistää todellisen ilon joka minulla on uskosta Kristukseen, ajaa minut toivottomuuteen.
Luther jatkaa ja toteaa, että lain ei saa koskea omaatuntoa, sillä minä olen kastettu, evankeliumilla kutsuttu iankaikkisen vanhurskauden ja ikankaikkisen elämän osallisuuteen, Kristuksen valtakuntaan! Siinä omatunto lepää, eikä siinä ole mitään lakia, vaan pelkkää syntien anteeksiantamusta, rauhaa, lepoa, iloa, autuutta ja iankaikkista elämää.
Lopuksi Luther toteaa, että laki ei saa hämmentää omaatuntoa, sillä se on Jumalan Pojan pyhäkkö, jossa ei saa hallita laki. Hän on säilyttävä omantuntoni iloisena ja rauhallisena evankeliumin terveellisessä ja puhtaassa opissa, lahjavanhurskauden käsityksessä.
Lutherin päivän manna päättyi noihin ihaniin lauseisiin. En siis anna lain hallita omaatuntoani, en halua elää syntikeskeistä elämää, haluan elää niin, että en halua lain hallita omaatuntoani, sillä elänhän Kristuksen armon alla, en lain alla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lain alla elävä ei elä armon alla. Näin se on. Mitä sitten lainvanhurskaus on? Siihen voi tutustua judaistien elämään tutustuttaessa Raamatun kirjoituksista. Siihen voi myös tutustua lukemassa Paavalin elämästä ennen kun Jeesus tarttui hänen elämäänsä.
Lain alla elämiseen voi myös tutustua ihan kotisumessa ja pohjoiskalotin maissa. Lain töistä vanhurskautta etsivillä on pitkät, itsevalitut syntilistat, joiden perään huudetaan muitakin.
Näitä "syntejä" on lukematon määrä, mihin ikinä Jumalan armoon tyytymättömän ihmisen mielikuvitus pystyy.
Aloittajalle.
-
Joulukuun , 3 päivänä.
Tiit. 2:13 .
Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi
hänelle näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on
tapahtuva.
-
Tässä osoitetaan meille Jumalassa elämisen ja kaiken-
laisen muun elämän ero, että itse kukin tuntisi, kuinka
lähellä tai kaukana hän on armorikkaasta elämästä...
-
Ja Joulukuun 4 pv. On pohjaksi otettu Room. 13:4.
Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan
palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle
kuuluvan rangaistuksen .
-
P.koreasta onnistui loikkaamaan yksi sotilas äskettäin.