Vanhanakin voi ajatella

Kiitos kirjavinkistä sini-sirkku. Minäkin heräsin aikaisin ja kahvia olen juonut ja lehdet lukenut, joten poikkesin tänne. Eilen lukiessani torkahtelin niin paljon, että kävin kuuntelemaan PUHE-radiota jo klo 18 ja tietenkin sama torkahtelu siinä, joten ei sitä unta mahdottomasti tarvitse.

Nyt on lukemisena useita Mari Jungstedin kirjoja, jotka ovat Gotlannin rikoksista kertovia, joten pakko oli googlailla sitten Gotlannin karttojakin ja niitä maisemia. Upeita näkymiä kivi rakkeineen.

Olisi noita hommeleita täksipäiväksi, mutta turhaa niitä täällä alan luettelemaan, koska kovin on arvosteluja, mitä palstalle saa kirjoittaa, joten pidän mölyt mahassani, kuten sanonta kuuluu.

Tuomioja on harvoja noita 60-luvun äärivasemmistolaisia, jotka eivät ole alkaneet pehmoilla kuoleman lähestyessä. Tosin voihan Ekikin sitä vielä alkaa tehdä.

En ole kokenut, enkä koe Antti Eskolan pehmoilleen terävillä ajatuksillaan millään lailla. Aika pintapuolisen tavanomainen on näkemys siirtyminen vasemmistoajattelun jyrkkyydestä ---- laajemman jumalajattelun saloihin, jos kokee sen pehmoiluna ennen kuolemaa

Kypsä laaja-alaisuus eri ideologien maastossa koin pikemminkin 😊))

PS. Kristiina23,...
Kiehtovalta kuulostaa nuo Gotlannin saaren kartat,..miten monasti olen minäkin tutkinut netissä kartoista Lars'arven riimukivistä Lars'arven tilaan, jossa siskoni ja minä asumme Gotlannin Roma Klosterissa.
Jo nimenä Larsarve tarkoittaa Lars'in perintöä, ikivanhoja kaikuja kirkonrakentamisista maaherruuteen Gotlannin hiekkaisella saarella!

Pehmeys voi olla herkkyyttä, hellyyttä, myötätuntoisuutta, joustavuutta. Kovuus parhaimmillaan on lujuutta ja periksiantamattomuutta. Meissä useimmissa löytyy kumpaakin, varsinkin pienet lapset ja yhteiskunnan heikoimmat tuovat monissa kovina ja karskeinakin pidetyissä miehissä pehmeän puolen esiin. Naiset taas voivat tiukan paikan tullen taistella kuin leijonaemot.

Luen parhaillaan kirjastomme lukupiirin kirjaa : Venla Hiidensalo , Sinun tähtesi. Se on fiktiivinen teos Albert Edelfeldtin elämästä, siihen on tehty mittava historiallinen taustatyö. Eräs Hiidensalon esi-isä on oletettu Edelfeldtin avioton poika, kirjassa nimellä Aarne. Kirjan alussa Aarne katselee äitinsä kanssa E:n hautajaissaattuetta. Taiteilijan naissuhteet olivat vaikeita, alkaen dominoivasta äidistä. Kirjan mukaan E. pystyi parhaiten maalaamaan rakastuneena, hänellä oli suhteita niin pariisilaisten kuin suomalaisten malliensa kanssa. Kirjassa annetaan oma lukunsa maalauksen Kristus ja Mataleena mallille, Aarnen äidille. Taiteilija vihasi tilaustöitä, mutta oli riippuvainen niiden tuomista tuloista, maailmalla juhlitun taiteilijan elämä esitetään paljolti tummin varjoin.

Aamukahvipöydässä luin (huono tapa lukea pöydässä, mutta aamulla saadaan sitä tehdä) Artikkelia Filosofi Tuomas Nevalinnasta, tässä otteita : T N kyllästyi ikuisen kriittisen ulkopuolisen rooliin ja liittyi tänä syksynä kirkkoon. Uskon kannattavuus selviää vasta kun on kokeillut, kannattaako se. Kun omat kädet eivät ole mudassa, henkilö voi heitellä ajatuksiaan vastuuttomastikin. Visioita ja utopioita on helppo hahmottaa, kun ei ole sitoutunut niiden toteuttamiseen. Halusin vaihteeksi olla toisessa roolissa. Filosofi peräänkuuluttaa niin uskonnollisilta kuin poliittisiltakin toimijoilta laskelmoimatonta luottamusta heittäytyä sen varaan, minkä kukin kokee tärkeäksi. Filosofia puhuttelee myös se, että kristinusko koostuu monista mahdottomuuksista ihmisjärjen kannata, esim. ruumiin ylösnousemus.

Niin, lähes abstrakteiksi käsitteiksi koostuu joskus kaunis hahmoteltava kokonaisuus niissä aiheissa,... uskontokin , missä käytännön järki pyrkii vastarintaan,...

Albert Edelfeldt oli ilmeisesti aikakautensa kehite, nuo Pariisin ajan mallien raukeus perintöryijyyn nojaillessa kertoo katsojalle olennaisen :) aikakauden vaatimat pääkallot sun muut kirjoituspäydän rekvisiitat, hymyilyttävätkin tosin.

Mary vaimosta realistinen muotokuva vastasyntynyttään imettämässä, on sitävastoin aidon kaunis ja rakastettava maalaus, yksinkertaisuudessaan.

PS. Nukahdin niin makoisasti uudelleen aamu viiden aikaan, ja uneksin Vladimir Putin'ista joka iski silmänsä jossakin laivueessa hätkähdyttävän valkotukkaiseen blondiin,..huvittava sekakooste uutisvirrasta,...

No joo tarkistin. Hyvin sekavaa on,..kirjoitetaankohan kuuluisuuksienkin historia uusiksi?

Löysin lähteen jossa mainitaan Edelfeldt'in tavanneen Pariisin maailmannäyttelyn aikoihin Ellan, joka oli hänen neljäs vaimonsa. Ella oli siihen aikaan vielä aviossa kuvanveistäjä Robert Stigell'in kanssa. Kuitenkin maalaus johon ihastuin oli imettävästä vaimostaan nimeltä Mary.

En ole niin kiinnostunut taidemaalari Edelfeldt'in naistarinoista, että viitsisin jäljittää enenpää.

Minulle on kotimaisista miestait. Juho Rissanen, Halonen ja Jan Kenneth Weckman'in tyypit mieluisampia 😋

PS,
Löysin kuvan maalauksesta, josta Scandinavian kuvataiteiljoiden kirjassa kerrottiin mallin olleen Mary vaimon.

https://www.google.com/search?q=edelfeltin maalaus imettävä mary&client=firefox-b&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=2ahUKEwiS5vy87fveAhWGlCwKHf9rABcQ7Al6BAgAEA0&biw=455&bih=188#imgrc=NciB6rDXRpNDZM:

Albert Edelfelt on lempimaalareitani. Kouluaikana jo tykästyin Kuningatar Blankaan. Mutta koulussa oli kaikki vain teoriaa. Ei päässyt katsomaan maalauksia. Maantiede oli teoriaa. Ei matkustettu minnekään.
Siksipä oli ihanaa Ateneumissa nähdä ihan läheltä ja kauempaa Kuningatar Blanka pikku prinsseineen. Ja vielä kun sain oman prinssini samaan kuvaan, niin se lähenteli jo luxusta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuningatar_Blanka
🥕

En ole erityisemmin kiinnostunut lukemaan vanhojen ajatuksia. Enkä mitenkään merkittävinä pidä omia ajatuksianikaan. Ajatuksia on toki koko ajan. Ajatteluaan ei voi estää. Hiukan ajatteluaan voi hallita, tai sanoisinko, että voi sitä yrittää vähän ohjailla.
Esim. näin "Onnea ei voi omistaa, mutta surulle voi panna suitset." - Larin Paraske

Nuoremmat ikäluokat ovat tavoittamattomissa. Heillä on oma maailmansa.

"Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen." - Kahlil Gibran, Profeetta, 1923.

🥕

Antti Eskola on kuitenkin stalinisti joka opetti humanisteille tilastomatematiikan kirjoissa, kaksi osaa, laskemaan regressiosuoraa ja varianssianalyysia

mutta ei ymmärtänyt Neuvostoliiton tuhoa

ja järkyttyi kun kaikki sosiologiset ideat menivät poskelleen

Sitten hän kääntyi körtiksi
ja nyt ilmeisesti haudassaan kun katselee

Eskola vastusti kevyesti matutusta "ehkä tänne tuodaan vääriä ihmisiä" ja sai viherpunkkien punavihreän vasemmiston vihat

Neuvostoliitto tuhosi Eskolan teoriat ja tuli aivan lopussa kirjaston

Eskola, mistä kaikessa on kysymys
Eskola aloittaa Allardt - Ykä Littusen kirjasta joka alkaa niin että siinä esitetään väitteitä, jotka ovat ilmiselviä (syrjäseuduilla ei äänestetä kuka siellä herrojen kotkotuksista välittää) ja sitten eivät sosiologisesti olekaan (äänestysprosentti syrjässä on korkeampi)

Yli puolituntia saarnaa
https://vimeo.com/53621751

Tunsin Antin päällisin puolin kun olin kymmeniä vuosia nuorempi, en kylläkään mistään poliittisista kuvioista. Kyllä hänellä jo silloin oli humanistisia näkemyksiä ja asioiden pohdintaa tyyliin toisaalta-toisaalta. Poliittisesta toiminnasta en tiedä tai en muista, en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Välttelin puhdasoppisia kirkasotsaisia ihmisiä, aika oli siinä suhteessa kammottavaa. Sokeus Neuvostoliitolle oli tyypillistä sille aikakaudelle.

En kyllä toisaalta ymmärrä sitä, ettei ihminen, oli hän kuka tahansa, voisi vuosien ja vuosikymmenten myötä muuttaa näkemyksiään. Kaikki me muutumme ja kasvamme henkisesti, toivottavasti. Surullista, jos ihminen ei muutu. Miksi hän on siis elänyt vanhaksi, eikö elämä ole mennyt jollain tavoin hukkaan? Fyysinen olemus voi olla trimmattu, mutta pään sisältö on sama mitä se oli kaksikymppisenä.

Tiedän kyllä tuon teoksen, mutta en ole viitsinyt nähdä vaivaa sen hankkimiseksi. Luen kovin vähän mitään älyllistä muutenkaan. Jos se tulee kirjastossa vastaan, niin saatan ottaa tai sitten en. Jos otan, niin saatan lukea tai olla lukematta. Tai selailla sieltä täältä.