Vierähti käyntiin. Loittonemme koko ajan kauemmas. Aika on julmaa. Voi rakas.
Vuoden viimeinen kuukausi
aikakuluu
211274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niinpä, aika on julmaa mutta samalla myös äärettömän lohdullista. Suurimmat tuskatkin on vääjäämättä joku päivä kaukaista historiaa vain.
Aika on armoton (rakas?)
Ei ole ollut tarkoituskaan lähentyä kenenkään kanssa. En ole ollut lainkaan surullinen siitä etten ole tavannut ketään.
niin :)
Tavataan taas ensi elämissä.
Sama toive, voisin jo lopettaa elämän ja toivoa että kohtaisimme seuraavassa elämässä paremmin kuin nyt.
Ei tässä muukaan auta. Kukaan ei kuuntele mua eikä halua tai osaa auttaa. Ammattitaidottomat ihmiset on pilannut mun terveyden. Sanoisin kaikille ohjeeksi älkää uskoko lääkäriä sokeasti, tehkää omat selvitykset ennen lääkäriin menoa ja mieluiten lääkäriin vain jos tarvitsette jotain kokeita tm. toimenpiteitä tehdyksi. Kyseenalaistakaa aina lääkärin antama diagnoosi ja hoitosuunnitelma. Nykyään on netissä saatavilla samat tiedot joilla lääkärit tekevät työtään.
Halaus joltakin auttais
Siitä se aina pyörähtää, kuin viimeinen väärin arvattu lottonumerokin, jälleen :D
Vuosi kerrallaan, kuin lottonumerot konsanaan :D
Tuollainen voisi olla hyvä uusi sanonta palstan huvittaville höpötyksille: "HIHHIÖ"
Tyttöjäkin huvitteleva ajatus "HIHHIÖ".
Yhä on se tunne, että kunpa ei olisi tarvinnut kokea muutamaa viime vuotta. Minut "tapettiin" muutama vuosi sitten.
Minua taas oikeasti voisi huvittaa jos jotkut gallup-tyttö ja muut tuollaiset tulisivat jonnekin omalle paikalle... silloin varmasti aika vain kuluisi höpötellen asioita ja rentoutuessa, ei tulisi mitään mistään jos olisi liian hauskoja juttuja mielessä.
Minut on myös "tapettu" jo kauan sitten, joskus muistelen haikeudella sitä tunnetta kun olin vielä elossa, nykyisin jopa fyysiset tuntemukseni ovat heikentyneet, turtuneet. Silloin vielä pistää kun muistaa, mutta vain hetken silloinkin.
Saa nähä tulee keneltään joulun toivotuksia/synttäri onnitteluja kuka musta välittäis ? :/
Eikö me tosiaan voida asialle mitään? Ei näköjään.
Itselläkin välillä sama tunne :( Välillä mietin, osaanko antaa itsestäni riittävästi toiselle? Halua olisi lähentyä, mutten ole varma toisen tuntemuksista itseäni kohtaan? Mahdollisuudet kohtaamisillekin vähänlaisia? Voih, päivät kuluu vauhdilla ja tuntemukset lämpimiä itsellä, kun asiaa mielessäni tuumin, vaikka epäilyäkin olemassa, et olenko kuinka yksin tuntemuksieni kanssa? Sekavalta tuntuu, onko mahdollisuuksia olemassa kuinka?
Kaikki loppuu aikanaan, eikä tämäkään ole poikkeus.
Osa on elämässä ohikulkumatkalla, osa jää pysyvästi. Kaikella on tarkoituksensa.
Tuo on jotenkin lohduttavaa ajatella että tapaamme ne ihmiset jotka meidän kuuluukin tavata. Tiedä sitten mistä se tuttuus toisten kanssa johtuu?
Sanopa muuta 💔
Voin tan omia. Suru riipii mut hengis potkitaan. Kai se oli tarkoitettu nain.