https://youtu.be/WE5SrkzxYdY Ei ole muuta vaihtoehtoa. Yhteys ei synny täällä ja jos syntyy se ei säily. KIkki on helposti harhaista mielikuvaa... Jos rajaisi viestien katsomisen kertaan päivässä.
Jos rajaisi tätä pakomiellettä
Muutenelämäkuihtuu
15695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
toivotonta. https://youtu.be/8yj4SNkdK5I
Etsi minut ja hymyile niin saat
Tarkoititko pakoa mielestä vai pakkomiellettä?
Tää matka on ollut pitkä ja uuvuttava.
Jotenkin pitäisi päästä eteenpäin...
Unohtamaan en ole pystynyt.
Surullinen oon ja tunnen itseni arvottomaksi.
Arvottomuuden tunne tulee siitä etten ollut sinulle kohtaamisen ja puhumisen arvoinen ihminen. Se koskee.
Kaikesta huolimatta:
Toivon,että sinulla on asiat hyvin. Saisit rakkautta ja hyviä asioita elämääsi.
Minun elämäni on tyhjää ja yksinäistä.
Työ pitää minut liikkeellä. Se pitää minut vielä "järjissäni"...Saan tehdä sitä mitä rakastan.
Hyvää adventin aikaa sinulle tärkeäni.
Oot ajatuksissani.
<3
Sekä että.
Jos olisit hän,
- Olit ja olet kohtaamisen ja puhumisen arvoinen ja paljon enemmän. Jos tietäisit, miten paljon kaunista, arvokasta ja ihanaa näen sinussa, et hetkeäkään ajattelisi noin.
Olin myös viimeiseen asti tulossa. Sitten tapahtui jotain, en kestänytkään ajatusta enää samanlaisista tilanteista, siitä kaikesta väittelystä ja turhasta teeskentelystä, en halunnut nähdä enää mitään ikävää. Tiesin myös, etten voisi peitellä enää tunteitani ja jos vastaanotto olisi ollut kylmä, se olisi ollut musertavaa, mutta mitäpä tuota selittelemään.
Kiitos toivotuksesta, kiitos samoin. .
En ole onnellinen ja elän täysin tyhjää elämää. Tunteet eivät ole laantuneet mihinkään. Samaa olen miettinyt tuosta eteenpäin menemisestä, en ole itse onnistunut siinä mitenkään. Kaipaan sitä ajatusta, että voisin istua vieressäsi, katsoa rauhassa sinua ja nauttia vain siitä tunteesta, että asiat olisi vihdoin hyvin.
Olen tosi onnellinen mielekkäästä työstäsi. Tosi hienoa. Toivoisin kyllä, että saisit kokea myös rakkautta ja onnea. Mitä tähän voi sanoa, tahtoisin itse olla siinä...
Loppuun toteamus, en kuvittele, että kirjoitit minulle. Samanlaisia tilanteita on paljon. Itsekin hetkeksi muistelin.
Miksi te ette ota yhteyttä ihmiseen, jota rakastatte vieläkin? Mitä siinä menettää, jos asiat puhuu selviksi? Rakkaus on ihana asia!
Ei muuten ole. Rakkaus on täyttä paskaa ja harhaa.
Ei se ole harhaa.
Sitten kun tapaat sen oikean henkilön niin tiedät, että rakkaus on ihana asia ja elämä maistuu.
Sinä vain tunnet sen sydämessäsi ja sielussasi, jos olet rehellinen itsellesi ja sallit itsellesi tunteita.
Moni ihminen pakenee tunteitaan ja itseään ja näyttelee kovista eikä ymmärrä, että silloin menettää paljon aivan turhaan.
Samoin ajatuksi täällä. Uuvuttavaa.
Koskee täälläkin huomata etten ole keskustelun ja kohtaamisen arvoinen.
Tärkein hänestä tuli ja tärkein hän on.
Työhön ja harrastuksiin itseni hukutan. Ehkä jonain päivänä tämä yksinäisyys loppuu. Ehkä nämä lämpimät tunteet häntä kohtaa hellittää. Onko ne yksipuoleisia. En tiedä.
Rakkautta, hellyyttä ja onnea hänelle elämäänsä toivon.
Valvon syystä nyt, joten on mahdollista yölläkin kirjoitella.
Pienen pieni kirjoitusvirhe on näköjään eksynyt tuohon tekstiini. Sana on väittely, kun sen pitäisi olla välttely. Merkitys muuttuu aikalailla.
Kirjoitit kauniisti sinun "hänelle".
Minä kyllä yritin etsiä yhteyttä "omaani" vielä senkin jälkeen kun yhteys katkesi.
Yritin etsiä yhteystietoja. Viimeisimmän viestin pistin lokakuussa...Ei mitään koskaan takaisin....
Kai minä hain lohtua kun kirjoitin tänne.
Se kaikki mitä tapahtui kirveli silmiä ja sydäntä. Ajan saatossa ymmärsin, että tämä palsta on enimmäkseen pelleilyä varten. Kirjoitin niin tosissani...Minun on ollut haastavaa välillä edes päästä lukemaan saati sitten kirjoittamaan tänne.
Aika ja voimat eivät ole riittäneet...
Jos toisen ihmisen kanssa on kokenut harvinaisen voimakkaan yhteyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen, niin siitä on kiitollinen. Samalla myös ihmeissään;
mitä tämä oikein on? Mitä tällä opetetaan minulle? Miksi nämä kokemukset annettiin elämääni?
Olen rimpuillut näiden tunteiden ja olojen kanssa niin kauan. Tehnyt yksinäistä matkaa. Enää en puhu tästä kenellekään.
Joskus vieläkin mietin,että puhuminen sinun kanssasi auttaisi. Veisikö se meitä molempia eteenpäin? Kaipaan myös sitä yhteisymmärrystä ja intuitiota joka sinusta jäi minuun. Kuin käden kosketus tai silitys poskelle. Äänetön lupaus, että kaikki järjestyy.
On jälleen mentävä.
Ajatuksissani. Sydämessäni. Sinä.
<3
En tahtoisi udella, mutta voit kertoa halutessasi, oliko viestittelynne tätä kautta vai toisaalla. Itse lakkautin postin täällä. Toisaalla hänellä ei tietääkseni ole yhteystietojani, eikä niitä ole helppoa saadakaan.
Haaveilen usein siitä, että elämä jatkuisi ilman jatkuvaa vailla olemisen tunnetta, puutetta jostain perustavanlaatuisesta hyvästä olosta. En tahtoisi ladata mitään odotuksia keneenkään, mutta väkisinkin sitä miettii, että jotain on pielessä nykyelämässä, kun ei ole onnellinen. Ehkä kaikille ei suoda sellaista onnea.
Kirjoitat niin ihanalla tavalla, että hetkisen kuvittelen sinun olevan hän. Olisitpa <3
Iltaa vielä ennen yöunta.
Alunperin meidän yhteytemme solmiutui muualla kuin täällä. Miehen aloitteesta keväällä 2014. Siinä oli monenlaista. Paljon tunteita herättävää, myönteisiä,mutta myös kielteisiä tunteita. Iloa ja surua. Yhteys oli telakallakin monesti, kunnes katkesi kokonaan 2016.
Siihen asti kirjoitin hänelle myös kirjepostia. Täällä minulla ei ole ollut koskaan mitään postia.
Sen jälkeen muistaakseni kirjoitin tänne.
Nuo pari vuotta ennen tänne tuloani olivat raskainta aikaa. Kävin siinä paljon läpi omia tunteitani ja mielenliikkeitäni. Surin yhteytemme menettämistä.
Joskus, kun olen oikein vahvasti uskonut intuitiooni ja illuusiooni hänestä, olen lapsellisesti ajatellut, että hän kirjoittaa minulle täällä. Ajattele mitä pieni ihminen mielikuvissaan toivoo...Joku runo. Musiikki. Rakkaudentunnustus.
Mutta...kuten aiemmin kirjoitin, minä otin tämän palstankin liian vakavasti. Kuten ihmiset yleensäkin, olen tottunut vastaanottamaan vilpittömästi, aidosti ja yrittäen ymmärtää jokaista ainutlaatuisena ja tärkeänä. Niin hänetkin otin "omanani"
Tiedän etten minäkään ole onnellinen.
Korkeintaan tyytyväinen johonkin osaan elämässäni.Ymmärrän etten löydä onneani täältä enkä varmasti häntäkään tärkeääni. Ehkä tämä on ollut vähän balsamia haavoilleni ja lievitystä kaipuulleni. Toiveelle siitä, että saimme edes elää saman tähtitaivaan alla vaikkemme saaneetkaan katsella sitä käsikädessä.
Nyt toivotan levollista yötä.
Kiitos kun jaksoit lukea. Kiitos kun kirjoitit.
<3
Kiitos sinulle ja hyvää joulun odotusta <3
Yhtäkkiä tajusin eilen, ettei minun tarvitse elää tällaista elämää. Se tuli ihan kirkkaana mieleeni, että pääsen tästä menneisyyden haikailun taakasta. Olen usein halunnut unohtaa hänet ja yrittänytkin sitä, mutta nyt tuntuu oikeasti ensi kertaa siltä, ettei se mielikuva anna enää mitään minulle. Vapaudun nykyhetkeen löytämään kokonaan uusia asioita. Näyttäisi siltä, että tämä palsta ei myöskään enää palvele minua. Näin sen toivoinkin menevän. Ei omalla väkisin yrittämisellä vaan luonnollisesti. Tällä hetkellä tunnen suunnatonta helpotusta, kun energiani vapautuu muihin asioihin. Tämä on ollut vuosien oma prosessi, jossa hänellä on ollut oma roolinsa. En tahdo enää mitään ”hänestä”, tuo ”harha” on ollut hirveintä, minkä valtaan ihminen voi vajota vuosiksi. Nyt surettaa lähinnä menetetty aika. Kuitenkin elämä kutsuu taas. Saan lähteä pois täältä.
Halusin vielä vastata sinulle.
Nyt mä lähden ja suljen tämän addiktoivan palstan. Onnea sinun elämääsi ja omaan prosessiisi. Minulla on rakastava puoliso vierellä, näen sen nyt, en halua ketään muuta. Onnellisuus on jotain aivan muuta kuin kuvittelin, se on ihan lähellä, löydettävissä :)
"Joskus on mentävä kauas pystyäkseen näkemään lähelle", se minulle tuli mieleen kirjoituksestasi. Kuulostaa siltä, että olet saanut ajatuksesi ja tunteesi tasapainoon mielesi sisällä. Pystyt jatkamaan elämääsi ja jättämään " harhasi" ja hukatut vuotesi taaksepäin. Good for you...
Täällä on satanut lunta koko päivän. Kaupunki on kuin valkoinen unelma. Päivällä kun kävin asioilla tunsin pitkästä aikaa lämpöisen läikähdyksen sisälläni...Sataa lunta. Tulee joulu ja saan levähtää. Tuli kiitollinen olo. Tuleeko joulumieli sittenkin? Kaipaan vain hiljaisuutta, rauhaa ja kotoilua. Pieniä asioita. Ehkä kauneimmat joululaulut jos siltä tuntuu.
Kyllä elämä jatkuu. Voin aina ajatella kokemiani tunnemyrskyjä, odotuksia,pettymyksiä, iloja ja suruja kuin lahjoina. Ne jokainen jättivät jälkensä minuun. Ilman niitä en olisi se joka nyt olen. Muistan " omaa tärkeääni" rakkaudella. Hän ei ollut harha-askel.
Minä vain harhailin. Rakastin.
Kaipauksella. Joulun odotuksin.
<3